Kiitos Javier, Ryan, Karri ja Alex!

Siispä, perjantaina. Olin ollut hyvin pettynyt siihen, että Roni perui tapaamisemme oman hauskanpitonsa vuoksi. Reaktioni oli voimakas ja pettymys varmasti osittain liioiteltu, mutta silti ihan autenttinen. Olimme erikseen Ronin aloitteesta sopineet, että näitä treffejä ei voi peruuttaa. Meidän omalla keskinäisellä "leikkimielisellä" Kättä päälle -sopimuksella. Ehkä siksi, että kaikki taika katosi ja oma kuplamme puhkesi olin tavallista pettyneempi. Tämän kirjoittamisena tarkoituksena on olla minulle terapeuttista, jolloin pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen ja kärkkäästikin kuvailla tuntemuksiani. Ja vaikka minua hävettäisi omat reaktioni ja tietäisin niiden olevan lapsellisia ja liioiteltuja, niin yritän välttää niiden suodattamista. Jos ehdin koota mitään odotuksia tilannetta kohtaan, niin siedän pettymyksiä ja suunnitelman muutoksia todella huonosti. Tunnereaktioni on silloin tosi vahva. Mutta ei se näy ulospäin. Ei se lamauta minua. Pääsääntöisesti toivun ihan yhtä nopeasti kuin henkisesti romahdan. En siis näyttänyt oikeaa fiilistäni Ronille. Kun hän viesti minulle: "En voi kieltäytyä tästä tarjouksesta :/", niin vastaukseni oli: "Ok :/".  Mielestäni ei liian paha.

No. Olin siispä alavireisellä fiiliksellä, mutta heti päätettyäni mennä Javierin luokse illalliselle tiesin selviäväni hyvin perjantaista. Olin kertonut hänelle, että olen väsynyt ja minulla on huono päivä, mutta jos se ei haittaa, niin tulisin mielelläni. Jostain syystä koin, että koska Roni peruutti tapaamisemme, niin minulla on oikeus käyttää vapautunut iltani tässä vaiheessa parhaaksi katsomallani tavalla. Minulla oli vahva fiilis, ettei Roni vain huvikseen peruisi tapaamistamme, vaan voi olla kyse jotain suuremmasta. Valmistauduin ja laittauduin, ja lähdin lukemaan päivän lehdet lasillisen kera odotellessani Javieria. Lehteä selatessani päätin kysyä Ronilta miten tapahtumaan osallistuminen sujuu, ja hän vastasi tylysti, ettei olekaan lähtenyt minnekään, vaan suunnitelmat muuttuivat. "Pidä sinä kuule hauska ilta!". Olin todella yllättynyt hänen tylyydestään. Olen toki saanut havaita hänen äkillisiä mielenmuutoksiaan ja hänen kokemaansa ahdistusta, joten voi olla, että nyt minä olen joutunut tämän ahdistuksen kohteeksi. Kuten näköjään aina miesten kanssa käy. Vastasin Ronille, että jutellaan lisää sitten kun hän on enemmän oma itsensä. Fiilikseni laski taas. Minut oltiin siis oikeasti sivuutettu. Ylireagoitu pettymykseni ei tuntunutkaan enää yhtään liian voimakkaalta. Olin niin iloinen, että Javier ilmoitti olevansa kotona ja voisin mennä hänen luokseen heti.

Tällä kertaa osasin hypätä oikealla pysäkillä ulos ja Javier oli minua vastassa kadulla. Halasimme ja vaihtelimme kuulumisia. Kerroin hankalasta työpäivästäni ja eräästä sukulaiseen liittyvästä suru-uutisesta. Javierin seura tuntui tosi hyvältä, vaikka nyt ajatukseni olivat olleet pitkään keskitettyjä Roniin. Korkkasimme oluet ja Javier halusi alkaa kokkaamaan. Tällä kertaa hän sanoi, etten saa vain katsoa, vaan pääsen auttamaan. No sehän sopii, vaikken sinänsä nauti ruoanlaitosta. Teen hyvin yksinkertaisia ruokia silloin harvoin kuin kokkaan. Javier antoi minulle silputtavaksi sipuleita ja paprikoita. Jutustelumme ohessa hän valmisteli muuta ja minä pilkoin suurella painavalla veitsellä. Yhtäkkiä Javier kääntyy puoleeni ja närkästyneenä tiuskaisee, että miksi olen niin hidas! Olen ihmeissäni. Hän nappaa veitsen kädestäni ja työntää minut sivuun ja käskee katsoa, kun hän tekee sen oikein. Alan nieleskellä. Tuntuu kauhealta, että hän on yhtäkkiä vihainen. Katson hänen pilkkomistaan ja sanon, etten ehkä pidä niin paljon ruoanlaitosta kuin hän. Javier paiskoo astioita ja käskee minun pilkkoa loppuun paprikan. Nieleskelen ja meinaan taas saada kyyneleet silmiini, koska jo valmiiksi paskan olon päälle Javierin käytös yllättää minut. Pilkon paprikan ja Javier kaataa palaset pannulle ja pyytää minua tiskaamaan kulhot ja lautaset. Olen melko järkyttyneessä mielentilassa, mutta ulospäin yritän suhtautua tilanteeseen huumorilla ja haluan auttaa häntä ruoanlaitossa. En löydä tiskiharjaa. Hän ihmettelee miksi olen niin avuton, koska hän ei käytä harjaa vaan pesusientä. Selvä. Laitan tipan pesuainetta lautaselle. Javier tiuskaisee, että mikä hitto minua vaivaa, kun en käsitä, että pesuaine laitetaan sieneen! Hän riuhtaisee lautasen kädestäni ja alkaa tiskata sitä itse. Tämä on minulla liikaa, puren poskeani niin kovaa, että siinä on vieläkin verestävä haava, mutta se ei auta. Kyyneleet alkavat valua silmistäni ja joudun sanomaan ääneen, että minulla on ollut todella huono päivä, enkä nyt kestä tällaista. Sanon, etten ymmärrä miksi hän on niin huonolla tuulella. Itkemiseni hävettää minua. Käännyn ja menen kylpyhuoneeseen. Javier huutaa perääni, että miten hän ikinä voisi rakentaa parisuhdetta ihmisen kanssa, joka ei osaa edes tiskata! Sanon, ettei tällaisista asioista tarvitse nyt puhua. Yritän pitää jonkin rippeen asenteestani ja sanon, että minä en ole pullantuoksuinen kotivaimo, eikä minusta sellaista varmaan ikinä tulekaan. Kysyn, että kutsuiko hän minut tänne johonkin testiin, jotta voi arvioida kotitaloustaitojani. Yritän naurahtaa, mutten kuitenkaan voi estää kyyneleitä valumasta poskilleni. Näen heti ettei Javier osaa kohdata tällaista tilannetta ollenkaan. Hän tulee halaamaan minua mutta huokailee samalla ärsyyntyneenä. Sitten hän irtaantuu ja menee kaivamaan jotain kaapista ja tuo käteeni kotiavaimensa. Yrittääkö hän korjata tilanteen antamalla minulle kotiavaimensa? Sivuutan asian ja laitan sen hyllylle. Häpeän sitä, että annan päivän paskan purkautua Javierin edessä itkuna. Meikkaan vaivihkaa eteisessä punottavia kasvojani ja puren poskiani, jotta saisin rauhoitettua itseni. Javier jatkaa kokkaamista keittiössä.

Parin minuutin jälkeen menen hänen luokseen ja istun penkille. Hän tivaa kiivaasti, että miksi käyttäydyn kuin teini! Miksei kanssani voi keskustella normaalisti! Yritän pysyä coolina mutta se on todella vaikeaa. Asettelen hiuksiani ja koitan pitää katseeni lattiassa, koska silmäni ovat nyt punaiset. Javier kääntyy luokseni ja ottaa naamastani kiinni ja vääntää pääni häntä kohti ja käskee katsomaan häntä silmiin. Hän riuhtoo hiukseni pois kasvoiltani ja laittaa ne kiinni ponnarilla. Kyynelet alkavat uudelleen valua silmistäni ja pyydän häntä antamaan minulle pari minuuttia aikaa rauhoittumiseen. Sanon, että en pysty rauhoittumaan jos hän jatkaa minulle huutamistaan. Enkä halua katsoa häntä jos minua itkettää. Javier sanoo, että näytän rumalta kun lisäsin meikkiä. Hän hokee, ettei minun pitäisi peitellä itseäni. Miten muka voisimme seurustella jos en voi olla oma itseni hänen edessään! Sanon, että juuri nyt minusta ei tunnu hyvältä, eikä hän auta asiaa huutamisella. Selitän, että itsekin olen väsynyt ja tässä vain purkautuu kaikki paineet. Sanon, että huomaan, ettei hän osaa käsitellä tällaista tilannetta ollenkaan ja pyydän häntä olemaan huolehtimatta, olisin pian ok. Javier istuu alas ja olemme hetken hiljaa. Näen kuinka hänkin herkistyy ja pyyhkii silmäkulmaansa. Hän toteaa, ettei ole Mr. No Commitments, kuten olen häntä aiemmin kutsunut. Hän sanoo, että haluaa normaalin elämän. Nyökkään ja puren taas huultani. Sanon, että tiedän kyllä, vaikkei hän ole sitä näyttänyt, ja olen pahoillani, ettemme ole aiemmin voineet jutella tästä. Yritän vaihtaa puheenaihetta johonkin arkipäiväseen, jotta saamme tilanteen rauhoitettua. Keskustelemme hetken takkuavasti jostain ihan muusta. Hän pyytää minua kattamaan pöydän. Olen todella sekavassa mielentilassa ja pelkään, että mokaan senkin jotenkin. Värisevin käsin asettelen lautaset ja välineet pöytään. Minulla ei ole ruokahalua, mutta Javier sanoo, että minun on syötävä. Hän ei kutsu ketään luokseen illalliselle jos ruokaa ei myös syödä. Hän laittaa annoksen lautaselleni ja yritän jatkaa kevyitä puheenaiheita ja pysyä rauhallisena. Mietin, että Javierilla on ollut pitkä ja raskas päivä ja hän ei ole nukkunut hyvin. Ehkä hänen mielensä paranee ruokailun jälkeen. Tunnen itseni todella huonoksi. Hävettää, että olin niin hidas pilkkomaan vihanneksia. Hävettää, etten osannut tiskata heti siten kun Javier oli ajatellut. En muista miltä ruoka maistui, mutta heti kun Javierin lautanen oli tyhjä hän hyppäsi ylös ja alkoi paiskoen tyhjentää pöytää ja tiuskaisi, että täytyykö kaikki tehdä yksin. Ihmettelin ääneen hänen ilkeyttään ja siirryin sohvalle ja avaan hiukseni.

Javier tulee perässäni sohvalle hieman sovittelevampana. Hän yrittää selitellä käytöstään sillä, että oikeasti yrittää selvittää kenen kanssa voisi jakaa tulevaisuuttaan. Tunnen itseni typeräksi ja koen, että hän on nyt heittänyt minut pois listaltaan. Kuitenkin Javier vielä haluaa puhua aiheesta. Hän sanoo, että kokee, että olemme tunteneet toisemme jo useita kuukausia, eikä pidä siitä ettemme ole aikaisemmin keskustelleet vakavasti. Sanon, että hän ei ole todellakaan vaikuttanut ennen viime aikoja henkilöltä, joka haluaisi jutella ja tutustua oikeasti. Javier kertoo, että haluaa syventää välejämme. Haluaa, että tiedän hänestä asioita, ja että hän tietää minusta asioita. Okei. Olen rauhallisempi. Keskityn siihen, että katson häntä silmiin, enkä peittele kasvojani. Välimme ovat nyt tasaiset. Javier kysyy, että miten en ole vieläkään edes antanut hänelle puhelinnumeroani, vaikka hän on vihjannut siitä monta kertaa. Totean, etten ole ajatellut sen olevan oleellista, koska olemme aina kommunikoineet ja soitelleet facebookin kautta. Eikä hän ole koskaan pyytänyt sitä. Hän tivaa, miksen itse ottanut vakavampia asioita puheeksi marraskuussa, jos kerran silloin pidin hänestä! Sanon, etten uskalla, koska hän on aina vaikuttanut mieheltä, joka haluaa vain hauskanpitoa. Hän näyttää turhautuneelta ja sanoo, ettei se pidä paikkaansa. Emme ole edes avanneet tuomaani viinipulloa. Javier haukottelee. Hän on nukkunut jopa huonommin kuin minä. Hän haluaa mennä suihkuun ja pyytää minut mukaan. Okei, mennään suihkuun. Riisun ja laitan hiukseni uudelleen kiinni. Näytän kauhealta, muttei sillä ilmeisesti ole väliä. Peseydymme nopeasti ilman sen kummempia lähentelyjä, ja pujahdamme puhtaisiin hyvältä tuoksuviin lakanoihin untuvapeiton alle. Javier rutistaa minut tiukkaan halaukseen ja nukahdan ristiriitaisissa tunnelmissa hänen syliinsä. Javier nukkuu todella hyvin. Halaan häntä, kuten Ronilla ollessani olin ajatellut. Nautin puhtaista lakanoista. Aina asentoa vaihtaessamme lähennymme halaamaan toisiamme tiukemmin. Hänen kanssaan sulaudumme fyysisesti täydellisesti lusikkaan. Se ei onnistu yhtä taitavasti kaikkien kanssa. Manuelin kyllä. Diminkin. Mutta ei Ronin, jonka kanssa nukuimme aina eri asennossa, eikä Alexin. Heräämme aamulla ennen yhtätoista. Javier suukottaa heti ja on selvästi paremmalla tuulella. Vietämme rauhallisen ja yllättävän eleettömän intiimin hetken ennen sängystä nousemista. Javier sanoo, että koska en kerran pidä kokkaamisesta, niin hän valmistaisi meille aamiaisen sillä aikaa, kun minä saan käydä hoitamassa erään asian ulkona. Hän siis vielä yrittää ajatella minua mahdollisena kanssaeläjänään. Hymyilen ja sanon, että sopii. Lähden ulos ja otan hänen avaimensa mukaani, jotta voin palata pian takaisin. Olen hyvällä tuulella. Vilkaisen puhelintani ja siellä on viesti Ronilta. Hän sanoo, ettei osaa päästää ketään näin lähelle itseään. Vastaan jotain melko neutraalia, ja ajattelen, että ehdimme kyllä jutella enemmän myöhemmin, kun varmasti tapaisimme. Hetken kuluttua saan häneltä viestin, jossa hän toteaa, että juttumme on menossa liian vakavaksi, eikä hän halua luopua vapaudestaan. Onneksi olen ulkona, jotta ehdin hengähtää hetken. Selvä. Olen varmaan jonkinlaisessa epätodellisuuden pilvessä, koska sen suuremmat tunteet eivät enää herää huutamaan. Oliko tämä nyt niin sanottu eroviesti? Hyvin rehellinen ja tosi hänen tapaisensa. Ärsyttävä ja kaiken romuttava! Mutta mitä muuta voin, kuin sanoa ok.

Olen taas onnellinen siitä, että olen Javierin luona. Aamu on alkanut sen suhteen hyvin, vaikka aavistukseni mukaisesti asiat Ronin kanssa romuttuivat. Veikkaan, että hän on tavannut jonkun toisen kiinnostavan henkilön, tai huomasi, että oikeasti haluaakin enemmin juhlia ystäviensä kanssa kuin kehittää suhdetta kanssani. Ehkä hän ei kyennyt näkemään, että olemassa olisi voinut varmasti olla useita kompromisseja. Onneksi minun ei tarvitse olla yksin nyt. Palatessani Javierin luokse pikkuasioinniltani olen yllättävän rauhallinen. Hän on kattanut todella kauniin aamiaispöydän, josta olisin ottanut valokuvan jos olisin kehdannut, mutta Javier käski minun laittaa puhelimeni pois. Syömme annokset puuroa banaaniviipaleiden kera, sekä maustettua avokadoa. Lisäksi Javier on puristanut mielettömän hyvää tuoremehua ja keittänyt haudutettua teetä. Keskustelemme jostain aivan muusta kuin eilisillan aiheista. Javier puhuu talouskriisistä ja säästämisestä ja velkojen koroista ja tämän hetken ennusteista. Eilisiltana hän oli haukkunut minut epäkypsäksi, jonka kanssa ei voi keskustella mistään vakavasta. Joten yritän keskittyä keskusteluun ja tuoda ilmi omia näkemyksiäni. Hän suhtautuu aiheeseen todella vakavasti ja suurella intohimolla ja ajoittain närkästyy, kun en ole samaa mieltä kaikista asioista. Syötyämme nousen ensin ja vien astiat tiskialtaaseen. Sanon, että voin nyt tiskata astiat Javierin tapaan. Hän ei kommentoi mitään. Alan tiskata ja hän siirtyy lähemmäs istumaan jatkaen yhä keskustelua aiheesta. Havahdun etten välillä ole kuunnellut lainkaan mitä hän puhuu, mutta hymyilen ja nyökkäilen. Saan astiat tiskattua, vaikka jännitän sitä, että pian teen jonkin virheen. Siirrymme sohvalle ja jatkamme taas mielestäni tylsistä aiheista keskustelua monen tunnin ajan. Googlettelemme aiheeseen liittyviä artikkeleita ja saamme yllättävän hyvää(kuivaa) keskustelua aikaiseksi. Siinä hetkessä kaipaan  todellakin Ronin lennokasta ja absurdia juttuseuraa. Sisintä pistää. Pyydän Javieria ottamaan rennommin, onhan lauantai, ja hän pyytää minua suhtautumaan aiheeseen vakavammin.

Iltapäivä on jo pitkällä, kun Javier kertoo lähtevänsä pian ystävälleen illanviettoon. Harmi! Olisi ollut ihana viettää vielä suoraan toinen ilta yhdessä. Ja vaikka korkata se tuomani viinipullo. En pysty olla yksin lauantai-iltaa, joten mietin heti vaihtoehtojani samalla kun Javier menee suihkuun ja valmistautuu lähtöön. Kysyn Ninolta onko hän ulkona. Ei tänään! Ystävättäretkään eivät ole missään. Mitä älykkö-tinderi Karri tekee? Illalla keikalle. Entäs Ryan, pääsetkö yksille! Pian puhelin vilkkuu ja illan mahdollisuudet alkavat hahmottua. Javier tulee suihkusta ja istuu sohvalle viereeni. Katsoo minua ja sanoo, että on vain ollut väsynyt ja kokee tietyt aiheet itselleen niin tärkeiksi, että siksi hermostuu helpommin. Tämä oli siis sovittelun ele. Kiitos Javier. Kaikki on ok. Itsekin meikkaan ja laitan hiukseni niin hyvin kuin saan ne ilman suoristusraitaa ja pesua laitettua. Pukeudumme. Eteisessä Javier halaa minua kovaa. Lähdemme samaa matkaa keskustaan ja halaamme erotessamme. Jatkan itse matkaani kauppakeskukseen, jossa saan aikaa sopia illan tapaamiset. Olen saanut kutsun Ryanin luokse lasillisille, ennen kuin hän jatkaisi matkaansa omaan illanviettoonsa. Jes, tulen mielelläni! Taas pari tuntia lisää aikaa miettiä jatkoiltaa. Kävelen hyväntuulisena Ryanille. Haen matkanvarrelta laukkuuni kaiken varalta pari siideriä ja lähetän Javierille puhelinnumeroni. "Nyt olet vip!"  Ryan lähettää minulle ovikoodin ja pitkästä aikaa menen tuttuun osoitteeseen keskustassa. Hän avaa kotiovensa hyväntuulisena ja nauravaisena. Esittelee uusia huonekaluhankintojaan ja tarjoaa viiniä. Mukavaa. Vietämme hyvän parituntisen musiikkivideoita katsellen, niitä näitä jutellen. Hän asettaa kätensä lähelleni ja välillä koskettaa hiuksiani. Itse olen täysin kaverillinen. En tiedä ajatteleeko hän vielä jotain muuta. Siellä istuskellessani Manuel viestii omasta illanvietostaan ja toivottaa minulla hyvää lauantaita. Kiitos samoin! Samalla viestin tapaamattomalle Karrille, että jos hän haluaa törmätä niin tunnin kuluttua voisimme nauttia yhdessä lasilliset. Hänellä on iltaohjelmaa, mutta ilmoittaa tulevansa Kamppiin baariin sopimanamme ajankohtana. Hienoa! Taas yksi askel enemmän tekemistä tälle illalle.

Lähdemme Ryanin kanssa hänen luotaan yhtä matkaa. Joimme ennätysajassa koko viinipullon, sekä mukanani tuomat juomat. Olen hieman huppelissa. Halaamme heipaksi ja lähdemme eri teille. Minulla on hetki aikaa ennen sovittua tapaamista Karrin kanssa, joten käväisen siistimässä itseäni Tennispalatsin aulassa. Haistelemassa popkornia. Katsomassa illan leffatarjonnan ihan kaiken varalta. Saan viestin, että Karri on jo läheisessä baarissa paikalla, joten tyytyväisellä mielellä lähden häntä kohti. Tottakai Ronin ajattelu kirpaisee ja harmittaa, että koko viikonloppu on aivan erilainen, kuin olin alun perin ajatellut. Mutta mitä voin tehdä? Auttaako kotona istuminen? En halua alkaa ruinata Ronilta mitään. Joten kaikkein paras ratkaisu on pitää itsensä kiireisenä ja muistuttaa itseään siitä, että elämä jatkuu. Näen jo ikkunasta Karrin istumassa pöydässä. Hän on kutakuinkin sen näköinen, kuin olin odottanut. Ehkä samanlainen reaktio kuin Ronia tavatessa ensi kerran. Kättelemme ja hymyilemme toisillemme. Hän myöntää ottaneensa hyvin pohjia ja olen tyytyväinen, että olemme samassa jamassa. Päätämme nauttia yhdet juomat siinä, sillä hänen on lähdettävä loppuillaksi sovittuun menoonsa. Jutustelumme on tosi vaivatonta. Viihdyn hänen seurassaan. Vajaa parintuntinen kuluu lentäen. En tietenkään tämän tunnemyllerryksen keskellä tunne mitään erityisiä tunteita, mutta voisimme varmasti aivan hyvin tavata uudelleen. Hänen on lähdettävä, joten nousen ja halaamme ja vaihdamme jopa pienen suukon. Se on mukavaa. Jään itse vielä baariin ja tilaan toisen miettiessäni jatkosuunnitelmiani. BLING. Karri toteaa, että tapaaminen oli mukava. Kiitos, niin minustakin! BLING. Manuel kertoo, että hänen seuraansa voi liittyä hänen luokseen jos haluaa. Toisaalta sekin voisi olla yksi hyvä vaihtoehto, mutta juuri nyt haluan jotain muuta. Hetken mielijohteesta päätän kysyä Alexilta onko hän jo palannut reissuiltaan takaisin. En saa heti vastausta. Olen nauttinut toisen juomani baarissa ja on vielä sen verran aikaista, ettei kannata siirtyä mihinkään klubille.  Siispä lähden elokuviin.

Jäljellä on vain pari yksittäistä paikkaa näytökseen. Ei haittaa. Olen yksin. Ja todella väsynyt. Elokuva on kepeä ja leppoisa ja väsyn entistä enemmän. Päätän, että jos kenestäkään ei enää kuulu mitään, niin menen vain kotiin nukkumaan. Puhelimeni välähtää pimeässä teatterissa. Alex! Hän kertoo juuri palanneensa Suomeen. Kysyy mitä teen. Haluanko nähdä. Haluanko naida. Hän kertoo olevansa lähellä baarissa parin ystävänsä kanssa. Totean, että voin tulla moikkaamaan leffan loputtua. Piristyn kummasti! Korkkaan viimeisen jäljellä olevan siiderin ja katson leffan suuremmalla keskittymisellä loppuun. Ryan soittaa! Vastaan ja kerron elokuvasta. Hän haluaisi vielä törmätä kun tulee menoistansa, mutta nyt en ehdi. Enkä halua viettää hänen kanssaan öitä. Vilkaisen peiliin. Olen ok. Lähden kohti Alexia! Fiilis on hyvä. Masennus ja alakulo ovat nyt aika hyvin turrutettuja, ainakin hetkeksi. Saavun baariin rautatientorin lähellä. Löydän Alexin istumassa blackjack-pöydässä ystäviensä kanssa. Halaamme ja hymyilemme toisillemme. Pitkästä aikaa!

Alex alkaa laskea kuinka monta viikkoa edellisestä tapaamisestamme on aikaa. Sanon, ettei sillä ole väliä! Hänen ystävänsä ihmettelevät mistä tunnemme toisemme ja haluavat tutustua minuun. He ovat hauskoja. Alex on humalassa ja kysyy ystävältään närkästyneenä onko hän kiinnostunut minusta. Nauramme vain. Siirrymme pöytään ja tilamme lisää juotavaa. Alexin kaveri leuhkii käyttäneensä edelliskuussa monta tuhatta euroa juhlimiseen. Sanon olevani itsekin melkoinen tuhlari, mutta että tuota en usko! Pian hän avaa mobiilipankkinsa ja näyttää käyttäneensä viimekuussa lähes kymmenen tuhatta euroa. Heitän tyypille high fivet ja nauramme taas. Ihmeellistä porukkaa. Hassuttelemme pöydässä. Alex kaivaa vehkeensä housuistaan ja hänen ystävänsä ottaa siitä kuvan. Emme voi lopettaa nauramista. Todella typerää käytöstä, mutta meillä on hauskaa. Otamme vielä parit ennen kuin alamme tehdä lähtöä baarista pikkutunneilla. BLING. Karri haluaisi vielä tavata tänään. Vaihdamme iloisia viestejä, mutta nyt minulla on muita suunnitelmia!

Muu seurue jatkaa iltaa vielä toiseen kuppilaan, mutta me päätämme lähteä Alexin luokse. Sitä ennen hän haluaa ehdottomasti käydä baarissa, jossa uskoo eksänsä olevan. Hän on täysin pakkomielteinen entisestä naisystävästään. Edelleen. Keskustelimme aiheesta jo baarissa hänen ystäviensä kanssa, ja hekin totesivat Alexin olevan aivan hakoteillä erosta toipumisensa kanssa. Jo viimeksi tavatessamme sanoin, että toivon Alexin pääsevän yli erostaan ja jatkoin samalla linjalla nytkin. Menimme baarin luokse, jossa eksän olisi pitänyt olla. Mutta hän ei ollutkaan siellä. Alex oli turhautunut, koska olisi halunnut ilmeisesti kertoa jonkin heidän yhteiseen autoonsa liittyvän asian. Niin. Tikusta asiaa. Mutten välitä. Halasin Alexia ja pyysin häntä rauhoittumaan ja unohtamaan jo eksänsä, ainakin hetkeksi. BLING. Roni. Roni kysyy miksi olen yhä hereillä. Avaan viestin, mutten vastaa siihen mitään. Hyppäsimme Alexin kanssa vastaantulevaan taksiin ja menimme jo tuttuun paikkaan hänen luokseen. Kello oli pitkälti yli kolme. Alex oli todella humalassa. Onnistuimme silti hieman pelehtimään ennen kuin nukahdimme hänen kauniisiin lakanoihinsa omien untuvapeitteidemme alle kauas toisistamme. Aamulla heräsin kymmenen jälkeen. Ei päänsärkyä. Olo kohtalainen. Hyvä. Puolikkaan sekunnin kelaan, että missä olen. Jep, Alexilla. Hyvä. Hänkin heräilee vieressäni. Totean, että aion lähteä aikaisin kotiin. Hän ehdottaa, että ennen sitä jatkamme loppuun mitä aloitimme. No joo, miksei. Hän on erittäin tyytyväinen. Pukeudun ja vilkaisen peiliin. En jaksa tehdä itselleni mitään. Tämä on riittävä sunnuntai-lookki. Kerron Alexille Ronista ja siitä miten hän "jätti" minut aiemmin ja nyt oli yöllä laitellut viestiä. Juttelemme vähän aikaa ihmissuhteiden vaikeuksista. Heti Alex vaikuttaa stressaantuneemmalta ja vilkuilee puhelintansa. Pyydän häntä nousemaan sängystä antamaan minulle halauksen. Hän nousee ja halaamme tiukasti. Kehotan vielä kerran häntä olemaan viestittelemättä eksälleen jatkuvasti. Hän toteaa sen olevan hyvä idea. Lähden kohti kotia ihan hyvällä mielellä.

En edelleenkään vastaa Ronille mitään. Yritän olla ajattelematta koko asiaa liikaa nyt. Viikonloppuna tapahtui paljon. Meillä saattaisi olla jotain kehitettävää Javierin kanssa. Toisaalta hän ei ollut missään somessa ennen kello kolmea iltapäivällä, joten heti ajattelen hänen löytäneen uutta yöseuraa illanvietostansa luokseen. Hän ei  ole vastannut mitään puhelinnumeroviestiini. Ärsyttävää. Tapasin Karrin, joka vaikutti kiinnostavalta ja piti minusta. Vaihtelimme tänäänkin päivällä jo pari viestiä. Eli siinä yksi uusi mahdollisuus. Lisäksi olen saanut vahistettua välejäni kaverillisesti Ryaniin. Manuel varmasti odottaa minua pian luokseen. Ja kenties tapaamme taas Alexinkin kanssa. Eli asiat ovat olosuhteisiin nähden ihan hyvin. BLING. Iltapäivällä Roni viestii, että miksen vastaa hänelle. Sydän sykähtää vähän. Okei, vastaan. Kysyn samalla hänen kuulumisiaan. Roni toteaa, ettei sillä ole merkitystä mitä hänelle kuuluu (joku toinen säätö?), vaan sillä että minulla on kaikki hyvin. Totean kaiken olevan kunnossa. Hän sanoo, että tämä on varmasti parempi ratkaisu minulle. En tiedä mikä hänelle tuli, mutta saan sydämiä. Uskon, että kuulen hänestä vielä.

Toivon Javierin aloittavan keskustelun kanssani, jotta pääsemme selvyyteen siitä missä mennään. Voisimme sopia leffaillan seuraavalle viikolle ja kokeilla illanviettoa ilman draamaa. Voisin kertoa hänelle, että minun kokkausvuoroillani voisimme syödä ulkona tai tilata ruokaa. Eikö sekin olisi kivaa! Tietenkin eniten toivon, että Roni viestisi ja sanoisi muuttaneensa mieltään. Kertoisi vain saaneensa hermoromahduksen, mutta nyt miettineensä asioita uudelleen. Mutta pidän sitä nyt epätodennäköisenä. Ja jotain oikeasti meni nyt särölle. Kupla puhkesi. Voisi sen puhaltaa uudelleen, mutta... en tiedä. Toivon, että osaisin olla masentumatta omassa seurassani, mutta se on varmaan vielä mahdottomampaa, kuin Ronin mielenmuutos. Jos mitään näistä ei tapahdu, niin voisin käydä viimein Manulla. Hän heti aamulla tänään kyseli vointiani. Hän selvästi haluaa tavata. Ja miksei sitten voisi tutustua Karriin, jos viimeinkin käy niin, että kaikki nyt käynnissä olevat juttuni tyssäävät tähän. Elämä jatkuu. Tässä tilanteessa on tullut oltua usein. Tämä ei varmastikaan ole sen pahempi tapaus, kuin aikaisemmatkaan, vaikka juttu olikin nyt selvästi edennyt pidemmälle.