6. treffit Ronilla

Heti kun Roni oli ehdottanut todella yllättävää tapaamista eilisiltana, lensin suihkuun ja valmistauduin semiarkiseen deittilookkiin innoissani. Meikkasin kevyemmin, enkä erikseen laittanut hiuksia. En ollut odottanut hänen tapaamistaan vielä, vaan olin valmistautunut ehdottamaan näkemistä torstaina tai perjantaina, joten tämä oli tiistai-illan pelastus! Roni viesti tarjoavansa minulle iltaruoan (joka olisi yllätys), mutta voisin halutessani viedä viinin, jotta voisimme nauttia lasilliset syömisen yhteydessä. My kind of a man! Nappasin mukaani keskinkertaisen viinin, joka on vain jäänyt itseltäni juomatta. Suuresta lumiyllätyksestä huolimatta kaikki kulkupelit olivat ajoissa ja Roni taas pyysi ilmoittamaan kun olen lähellä, jotta hän voisi tulla vastaan. Samalla kiinnostavan oloinen tinderi viestii niitä näitä. Lopetan keskustelun kohteliaasti lyhyeen. Nyt ei ehdi. Sää ulkona oli niin kaunis. Kävelen hänen kotikatuaan oikein hitaasti nauttien vaaleanpunaisista pilvistä ja upeista tykkylumisista puista ja tuulettomuudesta. Roni tulee minua vastaan taas. Söpönä omana itsenään. Hiukset silmillä. Rennot merkkiverkkarit jalassaan hienossa kevyttoppatakissa.

Kaikki menee jo tutun kaavan mukaan. Halaus, päivän kuulumiset, sisälle. Riisun ulkovaatteet. Ehkä halaamme uudestaan (se on lisääntynyt). Laittelemme musiikkia hänen hienoilla laitteillansa. Sitten hän esittelee kaksi kaunista lautasellista, joihin hän on koonnut herkulliset annokset. Heti alkuun hän myöntää mitä on tehnyt itse ja mitä on hankkinut puolivalmiina. Hänen rehellisyytensä kirpaisee minua, koska en ole kertonut itsestäni hänelle juuri mitään. Annan viinin ja totean, että Ronin olisi pitänyt etukäteen kertoa, että valkoviini olisikin ollut oikeampi valinta tällä kertaa. Mutta päätämme, ettei se haittaa. Nykyään saa juoda mitä vain viiniä minkä vain ruoan kanssa. Istuudumme lattialle. Hän omistaa kauniin ruokailuryhmän. Mutta istumme lattialle. Roni kaivaa saman lasin esille, jonka jaamme jälleen. Hän on hyvällä tuulella ja kertoo, että hänellä on minulle asiaa. Hätkähdän, mutta pyydän häntä jatkamaan hymyillen. Roni sanoo, että on miettinyt, että meidän pitäisi viikonloppuna mennä ostoksille tai hotelliin tai ulos syömään. (jes). Tottakai voidaan mennä! Hänen ajatuksensa karkailevat ja hän miettii pitäisikö ottaa sviitti ja nauttia huonepalvelusta, mutta nauran ja sanon hänen talonsa voittavan hotellin. Päätämme päivän jolloin tapaamme. Oloni on hyvä ja luottavainen. Juuri tällaista olen halunnut. Jonkun joka haluaa nähdä minua enemmän ja enemmän. Syömme ja nautimme melko pahaa viiniä yhteisestä lasista. Puhumme rahasta. Rahastoista. Sijoituksista. Yhteiskunnan epäkohdista. Veroista (veroparatiiseista). Matkoista. Työnteosta. Ehkä vähän liioitellustikin. Roni toteaa olevansa jo täysin vieraantunut tavanomaisesta yhteiskunnasta, eikä voisi koskaan tehdä normaalia päivätyötä. Nauran ja sanon ymmärtäväni. Hänen ei todennäköisesti tarvitsekaan työskennellä päivätyössä enää koskaan. Ruoka on hyvää ja keskustelumme vierii luonnollisesti kuin koskematon metsäpuro tuntemattomiin väyliin.

Keskitymme musiikkiin ja nautimme viinipullon loppuun (helposti). Nousemme musiikkinäytön eteen ja halaan häntä. Hän halaa minua. Suutelemme. Kaikki tuntuu juuri niin kihelmöivältä kuin olin ajatellutkin. Kuuntelemme biisejä, joiden sanoihin voimme samaistua yhdessä. Katsomme toisiamme superromanttisina. Roni ehdottaa, että menemme nukkumaan. Kello on jo lähellä keskiyötä. Käyn iltapesulla puolihuolimattomasti ja riisun itseni alushousuisilleni ja pikkutoppiin. Pujahdan Ronin viereen, kunnes hän on saanut taas uuden idean. Ei nukutakaan tässä sängyssä, vaan mennään talon toiselle puolelle toiseen sänkyyn. Selvä! Nappaamme puhtaissa lakanoissa olevan peiton ja tyynyt mukaan ja hihitellen siirrymme toiseen suureen sänkyyn, joka on Ronin mielestä paremmassa feng shuissa. Ronin aikeena varmaan oli alun perin oikeastikin nukkua, mutta en voi olla painautumatta häntä vasten ja silittelemättä hänen kylkeään. Suutelemme. Pian hän on päälläni ja heitämme pikkuvaatteet pois. Olemme vähän juoneet, joten peuhaamisemme kestää tavallista pidempään. Hän toteaa, kuinka paljon tykkää seksistä kanssani. Hassun suoria sanoja niin ujon oloiselle nuorelle miehelle. Mutta totean olevani samaa mieltä. Uskomatonta, miten erilaista kanssakäyminen voi eri ihmisten välillä olla, vaikka fysiikassa tai tekniikassa ei olisi mitään eroja. Menemme lusikkahalausasentoon. Hänen kätensä on kasvojeni edessä ja haistan tupakan hajun nenässäni. Haju, jota en ennen voinut sietää, on nykyään minulle hellyyden tuoksu. Olen nukahtamispisteessä, kun Roni ehdottaa, että keskustelisimme vielä jostain. Hah! En voi muuta kuin pitää tästä. Jos oli jokin asia, josta jaksoin edellisessä suhteessani valittaa, niin se oli tasokkaan keskustelun puute. Olemme ehkä Ronin kanssa jutelleet lennokkuuksia enemmän muutamalla tapaamisella, kuin minä eksäni kanssa vuosikymmenessä. Siispä pian analysoimme ajan olemusta ja elämän merkityksellisyyden subjektiivisuutta. Olemme hetken hiljaa ja sitten toivotamme toisillemme kauniita unia. Yhtäkkiä koko suuri huone välähtää valkoisena ja ulkona jyrisee mieletön ukkonen.

Pyörin yöllä ja heräilen. Olen sekaisin ajatuksissani ja mietin hetken Javieria. Hänen lakanoitaan ja  tuoksuaan. Hänen puhtauttaan. En ollut ajatellut häntä koko illan aikana. Myös Roni pyörii tavalliseen tapaansa. Mietin myös sitä miten spontaani ja boheemi Roni on. Melkein liian epämääräinen. Ja silti niin itseni kaltainen ja vilpitön. Vilpittömämpi kuin minä. Herätyskelloni soi. Olen heti pirteä. Minun tekisi mieli ehdottaa Ronille pikaista hetkeä ennen kuin nousen sängystä, mutta hän on täysin unenpöpperössä. Itseasiassa näin unta siitä, että sekstailimme aamulla ja minua ärsyttää ettei se toteutunut. Halaan häntä ja sanon vain pukeutuvani ja lähteväni heti töihin. Kahvin hankin muualta. Hän ei vastustele. Olen ennätysajassa kulkemassa kauniissa maisemassa kohti uutta arkiaamua. Ja jo aamukahvipalaverini jälkeen Roni viestii minulle kuuntelemaansa musiikkia ja uutisen yöllisestä ukkosilmiöstä. Hyvä mieli! Nyt edes hetken uskon, että oikeasti tulemme tapaamaan sopimamme mukaisesti. Ehkä tänään voin nauttia omasta olostani rauhallisin mielin. Silti vilkaisen Javierin vihreää palluraa ja muistan kuinka ihanalta hän näytti viimeksi kun tapasimme. Sitten mietin taas kuinka ihanaa meillä on Ronin kanssa. BLING. Manuel viestii sieltä kaukaa väliaikakuulumisia. Vaihdamme muutaman humoristisen viestin. BLING. Joku ikivanha tapaamaton tinderi ehdottaa kävelylenkkiä. Kiitos, mutta ei kiitos. Nyt en pysty panostamaan mihinkään uuteen. Eikä minun pitäisikään. Selailen facebookkia lounastauollani ja huomaan baarituttavani Tomin olevan parisuhteessa! Sepäs kävi äkkiä! Vielä joitain viikkoja sitten hän pyyteli minua treffeille. Kaikki on siis mahdollista.

Aina välähdyksittäin koen tilanteeni Ronin kanssa pelottavana. Hänellä on joitain sellaisia new age -päähänpinttymiä, joista en ole samaa mieltä. Hän on joissain asioissa lennokkaampi ja hövelimpi kuin minä, mutta valikoivasti hyvin jyrkkä mielipiteissään, joista olen itse eri mieltä. Aikaisemmin yksi kriteerini puolisolle oli se, että olemme tärkeistä asioista samaa mieltä. Eikö se enää olekaan tärkeää? Välillä minusta tuntuu Ronin kanssa niin jännittävältä, että Javier tuntuu tutulta ja turvalliselta. Selitän itselleni että nämä tunteet johtuvat vain siitä, että olen oikeastikin tuntenut Javierin jo pitkään. Puoli vuotta. Ronin vasta muutaman viikon. Tunteet eivät välttämättä ole samalla viivalla. Yhtäkkiä Ronin kanssa hurjatkin jutut tuntuvat mahdollisilta. Hänellä on suuria haaveita ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Voisimme aivan hyvin olla pian siellä lentokoneessa menossa jonnekin kauas. Se on yllättäen pelottavaa ja jännittävää. Lisäksi tietenkin pelkään samalla sitä, että kaikki meneekin pieleen. Tätä ajatellessa herää välähdys siitä, että sitten voisin mennä Javierin luokse. Inhottavaa. Mutten aio jänistää. Aion katsoa tilanteen loppuun Ronin kanssa. Meinaan myös tukehtua vesihuikkaan töissä, kun Ylex:n iltapäivää co-juontava Cristal Snow on vaan törkeän hauska. Jostain syystä ymmärrän häntä jollain oudolla tavalla. Monella tavalla.

Olen tapaillut miehiä aktiivisesti lähes vuoden. Ensitreffeillä olen käynyt noin neljäkymmentä kertaa. Yhteensä deiteillä varmaan lähemmäs sata. Olen tapaillut tavalla tai toisella kymmentä eri miestä sillä toiveella, että ehkä tästä voisi tulla jotain. Näistä muutamaan en itse saanut kehitettyä riittäviä tunteita ajoissa (Nino, Ryan, Ricky..) tai tilanne muutoin oli mahdoton (Daniel). Kaikki loput (Dim, Alex, Carlos, Niko...), paitsi nyt Roni, ystäväni Manuel ja Javier tekivät minulle katoamistempun. Nyt ensimmäistä kertaa (lähes vuoteen!), olen oikeasti kuullut ja voinut sanoa jollekin romanttisessa mielessä, että tykätään. Odotin pitkään tätä. Jotenkin ansaitsisin tämän. Ja toisaalta koen etten ansaitse ollenkaan. Ystävättäreni, joka on ollut sinkku vasta hetken on jo heti sopinut uuden miestuttavan kanssa eksklusiivisuudesta. Itse en ole siihen vaiheeseen päässyt vieläkään. Uskon, että puhuisimme siitä Ronin kanssa jos suhteemme etenisi niin pitkälle. Puhumme niin paljon. Ja olemme sopineet, että aina saa mainita jos jokin asia häiritsee tai harmittaa. Joskus mietityttää miksi eteneminen on kohdallani näin hidasta! Ehkä siksi, että on oikeasti ollut vaikea löytää innostavia ja kiinnostavia miehiä, jotka olisivat kiinnostuneita minusta. Ehkä minun kohderyhmäni on vaikeammin sitoutuvaa, koska pääsääntöisesti heillä on runsas valikoima. Nämä ovat jo entuudestaan tuttuja pohdintoja, mutta väkisinkin ajattelen, että jos tämä (nämä?) menee pieleen, niin tapaanko seuraavan matchini taas vasta vuoden kuluttua. Vai onko nyt sinkkuaikaa kulunut riittävästi ja portti oikeille mahdollisuuksille viimein avautunut?

Viestittelemme alkuillasta taas Ronin kanssa. Minä lähetän jotain iloista, ja vaihdamme parit viestit. Ja paria tuntia myöhemmin hän kysyy mitä touhuan. Ah. Hän on saanut kutsun ystävänsä juhliin hieman myöhemmin tänä talvena. En malta odottaa saanko kutsun mukaan. Ja olemmeko edes tekemisissä silloin enää! Selvästi ajatukseni ovat painottuneet taas Roniin ja vatsan perhosiin illan mittaan. Puhumme siitä kuinka näemme parin päivän päästä viimeistään. Jes. Kerrankin sovittuja tapaamisia, joita ei ehkä peruta tai vain teeskennellä ettei niistä olisi koskaan puhuttukaan.