Lomalta viimeinkin

Ihanaa, loma loppuu. Olipas hauskaa mutta olen malttamaton ja tahdon päästä kotikulmille ihan vain ollakseni hiukkasen lähempänä Ronia, jonka kanssa olemme olleet jatkuvassa yhteydessä. Olemme ikävöineet toisiamme aamuyön tunteina ja aivan uutena efektinä toivottaneet toisillemme myös hyvät huomenet. Ei ahdistusta siellä eikä täällä (no vähän täällä). Minulla on sellainen malttamattoman onnellinen ja jännittävä olo. Että voisiko sittenkin asiat pian muuttua! 

Ystävättären kanssa olemme paahtuneet auringossa sekä rannalla että terassilla. Nauttineet siitä että kaikkea voi ostella hyvällä omallatunnolla miten lystää koska syöminen ja juominen saati pikkushoppailu ei maksa juuri mitään. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu (merkkisiideri alle euron kaupasta, kaksikymmentäneljä senttiä viiniä alle viidellä eurolla hienossa ravintolassa..) Kasotaan mitä pankkitili sanoo kotiinpäästyä. Minulla on laukussani pari arvokkaampaa viiniä, jotka maksavat kotimaassa kolminkertaisen hinnan. On ikävä vetokärryä. Olen vähän palanut. Aurinko on uskomattoman kuuma. Olemme valvoneet eilisyönä viiteen testattumme paikallinen yöelämä ja jonoteltua grillillä paikallisten kanssa ruokaa (jättimätöt neljä euroa juomineen) ja otettuamme liftaamalla kyyti hotellille joltain nuorelta mieheltä. Eilisyönä kadut olivat täyttyneet juhlimassa olevista ihmisistä. Tutustuimme suomalaiseen pariskuntaan joiden kanssa juoruilimme pitkään, mutta sitten löysimme pari kivaa paikallista kundia jotka veivät meidän hienolle klubille, jossa sitten tanssimme aamuun asti. Olemme syöneet kuin possut tilaten menuilta kaikkea mahdollista mielijohteen mukaisesti. Mutta olemme myös kuluttaneet hyvin (lauantaina päivän aikana kävelyä 25 km). Odottelemme juuri kyytiä pois hotellilta ja aurinko paahtaa niin että jouduin vaihtamaan mekon päälle tässä kadunkulmassa. BLIBLING. Roni lähettelee kuvia omasta aamustaan. Minua pakahduttaa ajatus siitä miten kaikki voisi mennä. Mutta koitan pitää jalat maassa. Kieltäydyin jo Ninon kutsusta mennä hänen luokseen viettämään sunnuntaita. Vaihtelen mielelläni kuulumisia mutten muuta. Harri haluaa tavata. Mahdollisimman pian. En tiedä miksi hän pitää minusta nähtävästi edelleen. Ja itse en pysty mihinkään.