Olemme maanantaina viestitelleet alkuillan Ronin kanssa, mutta hän haluaa jatkaa keskustelua myöhään yöhön. Rakkautta ja yhteyttämme julistaen. Tiedän tismalleen miten tämä kiertokulku menee. Kaava on aivan selkeä ja tismalleen sama joka kerta. Se kaava on nimittäin melko suoraan erään mielenterveyssairauden kuvausprosessi. Olen tutustunut tähän jo pitkään Ronin suhteen, koska häneen liittyy myös asioita, joita en ole niin suuresti tuonut ilmi teksteissä niiden erityisyyden vuoksi. Aikaisemmin en tajunnut, että esimerkiksi siisteys- ja hygieniakäyttäytyminen (ei tunnista tai välitä omasta tai ympäristön 'virheistä'), sekä fyysinen rauhattomuus liittyvät näihin vaiheisiin. Tiettynä kautena on aina energiaa mennä ja tehdä ja intoilla. Ei ole olemassakaan krapulaa tai väsymystä. Ja se kumma kyllä tarttuu. Ronilla on myös hyvin absurdeja ja todellisia pelkotiloja tai pakkoajatuksia, jotka koskevat joitain tiettyjä ulkopuolisia tekijöitä tai asioita. Hän on ajoittain luuloharhainen ja jopa harhanäköinen, vaikka osaakin usein suhtautua niihin leikin varjolla.
Tarvittaessa päällepäin hän on tietenkin kirkasmielinen ja keskittynyt olennaiseen, mutta ajoittain katoaa jonnekin todellisuudentajun rajoille. Hän osaa puhua ja tehdä muihin vaikutuksen, mutta pian häntä tarkkaillessa huomaa, että näissäkin vuorovaikutustilanteissa toistuu aina sama kaava. Aina samat lauseet. Aina samat eleet. Puheissa on aina sama sisältö. Hän kiertää kehää niissäkin. Aluksi kaikki nämä tilanteet ovat hauskoja ja jännittäviä! Mutta sitten kun ymmärtää tämän kaavan, joka voi toistua pienissä asioissa hyvinkin nopeasti (ja isoissa on tämä sykli, jolla hän kontaktoi minua), niin siitä tulee hieman hämmentävää.
Hänen tilansa siirtyy täysin oppikirjan mukaisesti siitä maanisesta vaiheesta, jossa suunnitellaan ja tehdään kaikkea mahtavaa yhdessä tilaan, jossa kuvaan astuu epäilykset ja syytökset ja toisesta irtaantuminen. Vainoharhat. Tässä vaiheessa hänen olonsa alkaa säröillä ja menee nopeasti laidasta laitaan, kun hän jotenkuten yrittää estää kaavaa toistumasta, vaikkei sitä oikeasti itse ymmärrä. Tässä vaiheessa ahdistus lisääntyy niin kovaksi, että sisimmän ollessa liian rikkinäinen ei sitä pysty käsitellä. Tässä vaiheessa puhutaan sekavia ja yritetään vedota eksään tai maailmalakeihin tai mihin tahansa, ja työntää toinen pois. Syy kaikkeen pahaan on jossain ulkoisessa tilanteessa tai ihmisessä, josta sitten täytyy päästä eroon. Hän saattaa olla itsetuhoinen ja todella dramaattinen. Olemme olleet tässä vaiheessa akuutisti monia kertoja. Nyttemmin olemme saaneet pitkitettyä sitä muutamaan otteeseen aika hyvin, mutta vaikka kokeilisi erilaisia toimintamalleja, niin väistämättä seuraava vaihe alkaa jo rakoilla. Kun ahdistus menee äärimmilleen astuu kuvioon puolustusmekanismi, joka näyttää ilmiselvän ratkaisun.
Pian kaikki näyttää täysin selvältä ja hän kokee olevansa jalustalla, jolta ratkaisee taas tämän ongelman ylivoimaisena ihmisenä. Hän kokee tunnistaneensa kristallinkirkkaasti ongelman ja ratkaisun sen poistamiseksi. Tähän vaiheeseen kuuluu rakkaudentunnustukset ja selitykset siitä, että kuinka hän hyvänä ihmisenä tekee toiselle palveluksen katkaistessaan hänet pois samalla selittäen, kuinka hän vain on tavallisten ihmisten ulottumattomissa. Tässä vaiheessa hän kokee vahvasti, että kaikki aina rakastuvat ja rakastavat häntä, eikä hän vain voi sille mitään että on niin ihana. Siispä hänen laupias velvollisuutensa on hellästi selvittää vähempiarvoisille hännystelijöilleen, että on turha kuvitella mitään hänen suhteensa. Tämän jälkeen hän pystyy ehkä jonkin aikaan kokemaan tätä ylemmyyttä ja selittämään itselleen, ettei vaan kuulu tavallisten ihmisten joukkoon. Hän saattaa tyytyväisenä eristäytyä omaan erinomaisuuteensa tai heittäytyä bilettämään sillä ällökarismaattisella itsevarmuudella. Tästä alkaa kuitenkin väreillä pian tylsyyden ja merkityksettömyyden tunne, joka johtaa lamaantumiseen. Hän laskeutuu korkeuksista ja alkaa kaivata tukea tai jotain merkityksellistä sisältöä lähelleen. Ja silloin hän soittaa minulle kertoessaan, että hänellä on tylsää. Ja siitä lähtee taas käyntiin maniavaihe. Tämänkaltaiselle tilalle on monia lääketieteellisiä termejä, ja kun siihen yhdistää vahvan päihteidenkäytön ja tietyn kehityshäiriön kirjon, niin lopputulos on ihan mielenkiintoinen. Joskus tällaiset tilat menevät niin äärimmäisyyksiin, että kuvioon tulee hoitojaksot tai lääkitykset. Mutta usein - kuten nyt - se on sellaista aisoissa olevaa. Valitettavasti se persoona ja sielu joka on siellä kaiken tämän alla on minulle läheinen ja tärkeä. Siksi minusta tuntuu niin vahvasti, että näen hänet kokoajan, vaikka nämä vaiheet pyörivät siinä ympärillä ikäänkuin kuorena, jolle hän ei voi mitään. Välillä kuori on heikompi, mutta kierteen loppua kohden vahvistuu. Hän on siellä sisällä, kun kyyneleet nousevat hänen silmiinsä, eikä hän voi estää sitä tapahtumasta. Eikä sitten ylivoimaisuusvaiheessa enää haluakaan.
Ronilla on minun kanssani tässä vain se ongelma, että sen jälkeen, kun hän toimi näin ensimmäisiä kertoja, niin olen alkanut toimia uusien käyttäytymismallien mukaan (niin hyvin kuin omien ongelmieni takaa pystyn). En toimi hänen odotustensa mukaisesti. En reagoi ahdistusvaiheessa hänen juttuihinsa siten kuin hän odottaisi. En loukkaannut tyhmistä rehvastelujutuista. Otan vakavasti ja kuuntelen, kun hän puhuu täysin sekopäisistä teorioistaan, jotka ovat osittain yhteyksissä tosielämään, mutta eivät hallitse häntä oikeasti. Nyt olen varma siitä. Näillä toimilla vaiheita on saatu pitkitettyä ja taannutettua. Ja nyt kun ylemmyysvaihe taas astui kuvioon ja pysyinkin täysin rauhallisena ja suhtaudun hänen juttuihinsa kevyesti ja jopa humoristisesti, niin kierre hieman rikkoutuu. Kuorta ei minun kohdallani tarvitakaan samalla tavoin kuin aikaisemmin. Hän joutuu ottamaan käyttöön rutiinien ulkopuolisia tapoja. Ja ehkä siksi Roni halusikin yhtäkkiä eilisiltana keskustella kanssani myöhään yöhön saakka. Kysellä muka kautta rantain, että missä oikein olen. Hehkuttaa yhteistä rakkauttamme. Astua vähän alas sieltä korkeuksista, koska muuten hän puhuu itsensä pussiin ja jää altavastaajaksi ja se ei tietenkään käy. Keskustellessamme illan aikana tunnen tyytyväisyyttä. Pystyn vastaamaan jokaiseen hänen juttuunsa siten, ettei hän pääse tuntemaan minkäänlaista erinomaisuutta itseään kohtaan tai sääliä minua kohtaan. Olen fantasia-aiheissamme nokkelampi. Ja tiedän, että kaava jatkaa kiertoaan. Katsotaan miten hänen yhteydenpitonsa muokkaantuu. Arvaan, että hän kokee tänään ahdistusta ja stressiä sekä työmatkan, että taas yöllisen hempeilynsä vuoksi, että hetken aikaa kommunikaatio on jähmeämpää ja hän kokee tarvetta irtaantumiseen. Mutta jo pian hän aktivoituu. Keksii laittaa viestiä jostain ihan turhanpäiväisestä asiasta, johon on keksinyt jotain todella syvällistä tai fiksua sanottavaa, jota vain ei voi jättää minulla kertomatta. Sitten palattuaan takaisin hän ehdottaa ohimennen ja melko painoarvottomasti tapaamista. Ennemmin tai myöhemmin. Edellisen kierron jälkeen hän otti yhteyttä jo hyvin pian, mutta itse kieltäydyin tapaamisista monta viikkoa. Jos hän löytää jotain muuta johon voi keskittyä tässä välissä niin silloin kiertoväli on pidempi. Hän saattaa ihastua johonkin satunnaistuttavuuteen, mutta ne tapailut ajautuvat hyvin nopeasti ahdistusvaiheeseen, eivätkä selviydy viimeisestä koitoksesta. Olen aika varma, että olen onnistunut löytämään oikeansuuntaisen näkemyksen hänen käyttäytymiselleen.
Mutta ei asian analysoiminen ja erittely poista intensiivisiä välejämme ja mieletöntä yhteisymmärrystämme ja rakkaudenkokemusta välillämme. Siitä on oikeastaan tullut normi. Rakkaus on itsestäänselvä. Roni toki rakastaa kaikkia läheisiään, joita ei kovin useaa ole. Hänellä ei ole montaakaan läheistä ystävää, koska kukaan ei pidemmän päälle häntä kestä, tai toisinpäin. Mutta ne jotka ovat hänen lähellään saavat nähdä hänen kirjavat puolensa ja itkunsa ja ilonsa. Läheiset sanovat hänelle asioita suoraan ja ihme kyllä hän näyttää niitä kuuntelevan, kuin oljenkorsia. Me pystymme hänen kanssaan keskustella mistä tahansa, ja olen itsekin innoissani niistä syvällisyyksistä joihin olemme päässeet käsiksi (vaikka niissäkin Roni pyörii ympyrää). Itse en ole samalla tavoin sairas kun hän. Pystyn parempaan johdonmukaisuuteen, suunnitelmallisuuteen ja tasaisuuteen pääsääntöisesti. Eli silloin kun en ole huonon vaikutuksen alaisena. En ollenkaan tiedä miten asiat tästä etenevät, koska juuri nyt minusta näyttää siltä, että voisin vain odotella ja pyöriä tässä mukana hänen ehdoillaan ihan niin kauan kuin jaksan. Odottaen, että voiko parannusta tapahtua. Tai sitten voin irtaantua ja keskittyä täysillä siihen, että pääsen hänestä tunteellisesti irti ja kiinni tasaisempaan elämään. Mutta kumma kyllä, minulle tulee siitä ajatuksesta huono omatunto. Mutta! Koen silti edistystä tilanteessa omaltakin kannalta. Osaan suhtautua väleihimme jokseenkin objektiivisen stoalaisesti. En voi tilanteelle mitään. Tämä ei johdu minusta. Tämä ei johdu viime kädessä Ronistakaan. Mutta koska välillämme on erityisiä tunteita, jotka Ronikin myöntää, ja viihdymme pääsääntöisesti loistavasti yhdessä, niin minua tietenkin kirpaisee se, ettemme voi olla niin paljon yhdessä kun haluaisin. Hän lähtee taas pyörimään muiden kanssa (kuten minäkin) ja se ärsyttää ja turhauttaa, vaikka sillä ei käytännössä ole yhtään mitään merkitystä, eikä se vaikuta meidän väleihimme. Olemme päässeet levelille, josta ei niin vaan pudota, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Jollain tasolla olemme yhtä. Olemme uskomattoman samankaltaisia ihmisiä. Hyvinä kausina hän on hyvinkin toimintakykyinen ja verbaalisesti lahjakas, jolloin ulospäin hän vain vaikuttaa maailman tavoiteltavimmalta poikamieheltä. Joka osaa käyttää sitä hyväkseen. Mutta osaan minäkin hyödyntää omat avuni. Ikävä tulee, mutta tällaista tämä on.
Huh, sainpas purettua taas hieman ajatuksiani tästä aiheesta. Ehkäpä pian saan muuta kirjoiteltavaa taas kuin hänen prosessoimisensa. Toivon syvästi, että pystyn keskittymään muuhun ja palauttamaan tasaisuuteni, jonka Roni tuli taas hajottamaan. Toivon syvästi, etten jää vellomaan ahdistukseen vaan osaan hyödyntää hänen poissaolonsa parantumalla. Mutta kai joku ymmärtää miksi tämä on niin vaikeaa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti