Ja kaikki järjestyy

Torstaina käyn lounaalla sukulaisen kanssa. Annan hänen valita paikan, joten menemme kiinalaiseen buffetiin. No samapa kai se. Syön puolikkaan kupillisesn rapukeittoa, yhden sushin ja lautasellisen hapanimeläkastiketta härällä, riisillä ja kanalla. Tällä kertaa tutun paikan haudutettu tee ei maistukaan niin hyvältä, joten jätän sen juomattomana pöytään lähtiessämme pois. Olen tyytyväinen, etten lounaalla valittanut yhtään omia juttujani vaan pystyin hetkeksi keskittymään pinnallisiin myönteisiin asioihin. Olokin ehkä on vähemmän tulenarasti ahdistunut, vaikka aina kun muistan tulevan vapaan pitkän viikonlopun, niin sisälläni sävähtää ruoskanisku. Palaan työpaikalleni ja viestin Elinalle ehdotuksen terassista alkuillalle. Minun on aivan pakko keksiä jotain täytettä taas tunti kerrallaan näille vapaapäiville. En ole vielä ilmoittanut peruutuksestani viikonlopun kokoontumiseen, mutta olen melko varma etten pysty osallistumaan. Mitä sitten jos kadun ja kärsin täällä? Se olisi sitten vain taas yksi turha viikonloppu sekoillessa jossain joidenkin kanssa. Mutta jos lähden niin en pääse pois jos vaikka minua tarvittaisiin jossain. Joten päätös on helppo. Minulla ei ole kauan kaipaamaani aveccia, joten en mene itsekään. Vaihtelen viestejä Rickyn kanssa. Hän valittaa eksästään, eikä ehdota tapaamista, vaikka vihjaan, että voisin illalla olla jossain. No ei se mitään, saa kai hänelläkin olla oma elämä. Selailen iigeetä ja muokkailen ajankuluksi kuviani, koska työt saavat nyt mennä vähän hitaammalla ja tauot voivat vähän venyä. BLIBLING. Jes. Heti kun näen Ronin nimen puhelimeni näytöllä niin pehmeys holahtaa läpi ruumiini. Hän haluaa jutella syvällisiä. Kertoo pohdinnoistaan, joissa jaan hänen kanssaan saman näkeymksen ja hihkumme innoissamme sitä mitä olemme taas keksineet ja kuinka ihanaa on, että olemassa on joku joka ymmärtää toista. Oikeastikin yhteisymmärryksemme ja mielikuvituksemme ja näkemyksiemme taso on uskomattoman saumaton. Ei sellaiseen vaan törmää kovin usein, etenkään jos on vähän kreisi ja normien ulkopuolella. Yhteyden taso verrattuna kehen tahansa toiseen on kuin yö ja päivä. Siksi. Siksi hän, tai tämänhetkinen tilanteemme, tekee minut sekä onnellisimmaksi että onnettomimmaksi lähes samaan aikaan. Mutta juuri nyt se helpottaa oloani. Hän ajattelee minua. Mikä vain on mahdollista. 

Vaihtelemme viestejä koko illan. Hän utelee missä menen. Kuljen satunnaisesti kaupungilla kun yhtäkkiä törmään Ronin serkkuun ja tämän ystävään. He pyytävät minut liittymään seuraam. Menen. Poltetaan savut. Meillä on kivaa. Kavereina. Roni kysyy missä menen ja ehdottaa että menisin hänen talolleen yöksi ja hän saapuisi aamulla. Joo tietenkin! En kerro missä olen koska hän ei varmaan saisi unta. Olen todella high ja menen kulkumatkalla siiderille, jossa nyt  istun känni-korkeella ja vaihtelen viestejä Ronin kanssa ja kirjoitan.  Ja vastailen Ninon viesteihin. Edessä on varmaan loistava viikonloppu. Koska jos sieltä herään niin en herkästi lähde.