tryna understand

Maanantainen työpäivä kuluu aika hitaasti ja malttamattomasti. Lisäksi vatsa on vähän sekaisin, kuten usein näiden viikonloppujen jälkeen kun syöminen on vähän sinne päin. Katselen sukulaisten juttuja viikonlopusta, johon jätin osallistumatta ja he iloisina toivovat, että toivottavasti sitten ensi vuonna vaikka avecin kanssa. Olen saanut palautetta siitä, että on törkeää jättää menemättä ja perua viime hetkellä näin turhasta syystä. Mutta syy ei ole ollut minulle lainkaan turha. Ahdistus ei päästä lähtemään. Ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän ymmärtäneet, kun selitän, että minulla on tapailuasiat nyt sellaisessa tilassa, että minun on jäätävä pois. Poisjääntini ei vaikuta mitenkään järjestelyihin. Joten kaikki on ihan okei sen asian kanssa. Nyt näin piti toimia eikä kaduta pisaraakaan. BLING.Iltapäivällä Harri jo kyselee miten viikonloppuni on sujunut ja kertoo omastaan. Ehdottaa heti tapaamista. Kurkkua kuristaa. Tämä mainio ja tasapainoinen mies on edelleenkin näin kiinnostunut minusta. Ja minä saatan pilata aivan kaiken. Mutten voi sille mitään, että kaikki tunteeni ovat Ronilla. Ovat olleet jo pitkään. Minun on selvitettävä asiat Ronin kanssa, jotta voin katkaista reilusti välit muihin miehiin tai jatkaa heidän käyttöä laastaritoimintana. Jos viimein saisimme jotain suhteentynkää aikaiseksi niin Harrille sanoisin, että olen todella pahoillani, mutta en pysty antamaan itsestäni mitään, ja lisäksi en ole päässyt yli edellisestä tapailusuhteestani. Javierille ja Ninolle sanoisin seuraavan yhteydenoton yhteydessä, etten enää ole käytettävissä satunnaiseen tapailuun, koska joku tahtoo mahdollisesti ottaa minut vakavasti. Muille ei sinänsä tarvitse selitellä mitään. Olen monta kertaa käynyt mielessäni läpi nämä asiat. Olen miettinyt, että saisinkohan joskus laitettua parisuhdepäivityksen johonkin someen ja millainen se olisi. Varmaan kaikki naiset joskus haaveiluihin uppoutuneina miettivät tällaisia pinnallisuuksia. Ja ne häät! Joo olen kauhean antimaterialistinen, mutta tiedän kyllä suunnilleen millaisen puvun haluan. Ja ne biisit jotka soi ja ruoka. Ja miten sukulaiset herkistyvät kun minäkin saan kyyneleet silmiini lausuessa kirjoittamaani valaa. Hah, jep. Katsotaan tuleeko mistään koskaan todellista. Ennen kuin vastaan mitään Harrille lähetän Ronille jonkun lennokkaan viestin viitaten siihen mitä hänen pitäisi olla tekemässä. Tunnustelen ilmapiiriä. Ja heti takaisin tulee iloinen ja monipuolinen vastaus. Hyvä. Eli hän ei ole ainakaan täydessä paniikkiahdistuksessa suhteeni. Miten saisin lisäaikaa Harrin kanssa. Joudun olla jotenkin ympäripyöreä ja toteamaan, etten nyt osaa ajatella tapaamista koska ahdistaa. Tottahan sekin kai on. Noin, ainakin päivä lisää.

Ilma on harmaa. Tänään olisi kiva pestä hiukset, jotka on viimeksi pesty viime torstaina. Mutta ei se nyt niin justiinsa ole. Kukaan ei huomaa mitään kuitenkaan.  Ennakoin, että vietän tämän illan ihan rauhallisesti tekemättä mitään sen kummepaa kuin koitan pitää ahdistukseni aisoissa. Koitan ajatella asioita hetki kerrallaan. Koitan sanoa Ronille tilaisuuden tullessa, että olen ihan vakavissani, että kohta täytyy tehdä päätöksiä. Olemme niin hyviä puhumaan kaikesta, että harmittaa, kun aina takapakki vie merkityksen kaikelta. Olemme käyneet läpi mitä parisuhde mielestämme on. Missä menee rajat. Kumpikaan ei halua avointa suhdetta. Roni ei ole varma olisiko naimisiinmeno tarpeellista, mutta minä olen joten se sopisi Ronille. Ehkä joskus yksi lapsi, mutta sitä ei tarvitse ajatella pitkään aikaan. Olemme puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä, kirjaimellisesti. Mutta nyt ensimmäisiä kertoja hän on avautunut enemmän menneestä suhteestaan. Ehkä se johtuu siitä, että hänen läheinen ystävänsä totesi minun kuulteni, että se oli surullista katsottavaa. Roni on petetty ja he ovat ainakin kerran palanneet eron jälkeen yhteen ennen lopullista eroa. Jotenkin näen miten rikki hän on mennyt ja sen suhteen säälin häntä. Mutta niinhän me kaikki olemme enemmän tai vähemmän hajalla, ja ehkä siksi uudessa suhteessa osaisimme tehdä asiat oikein. Iltapäivällä menen jostain syystä luonnehoroskooppisivustolle ja alan lukea Ronin kuvausta. En melkein voi uskoa, että jokaikinen kohta kuvaa sanatarkasti menneiden kuukausien tapahtumia. Teksti kertoo, että Roni viehättyy eniten älykkäistä ja syvällisistä keskusteluista (mehän emme muuta ensimmäisinä viikkoina juuri teekään). Teksti kertoo, että Roni ei voi kehittää tunteita ketään kohtaan ennen vankkaa ystävyyttä. Siinä sanotaan, että Roni voi olla täysin eristäytynyt ja etäinen ihan vain siitä syystä että kokee, ettei toinen kuitenkaan kykene ymmärtämään hänen uniikkia persoonaansa. Siksi hän myös eristäytyy omaan seuraansa. Siinä sanotaan, että Roni voi olla vaativa lähipiiriään kohtaan ja tarvittaessa julma ja tunteeton. Hän saattaa sulkea toisen kokonaan pois ja paeta tunteita huonoon käytökseen. En voi uskoa, että tekstissä sanotaan, että jos joku pystyy rakentamaan ystävyyssuhteen ja sietämään alun tunnekylmyyden ja temppuilun, niin yhteinen luottamus on mahdollista rakentaa. Siellä puhutaan ylireagoiduista vihanpurkauksista. Tekstissä käytetään jopa sanaa tunnevuoristorata, johon Ronin potentiaalinen kumppani joutuu ennen kuin tilanne voi tasaantua luottamuksen vahvistuttua. Tekstissä neuvotaan, että tapailukumppanin tulee olla cool ja kärsivällinen. Eli Roni testaa minun pysyvyyttäni ja luottamustani käytöksellään. Vetäytyy ja on etäinen koska se kuuluu hänen luonteeseensa ja tunteiden kehittymiseen. Vaatii itsenäisyyttä ja vapaudentunnetta. Hän on todella intellektuelli ja sulkeutuu omaan mieleensä päiväkausiksi, mikä tekstissäkin todetaan. Ilman ystävyyttä hän voi kuvauksen mukaan vaihtaa seksikumppania helposti ilman tunnetiloja. Olen toki nämä kaikki asiat havainnut tässä kuukausien kuluessa, mutta että jostain tekstistä oikeasti annetaan täysi vahvistus näille hänen kaveripuheilleen ja käytökselle. Tämä vahvistaa sitä mitä olen sanonutkin: minun pitää vain olla cool ja kärsivällinen. Myös oma horoskooppini vahvistaa sen että elän liikaa tunteiden mukaan. Olen kärsimätön ja haluan sitoutumista pääsääntöisesti nopeammin kuin toinen ja siksi ajaudun epätoivoon ja annan aina uusia mahdollisuuksia. On kyllä outoa, että nämä tuntuvat niin paikkansa pitäviltä aina vaan.

Olo ei ole nyt polttelevan ahdistunut kuten edellisviikolla. Nyt kun meillä on ollut niin mahtavaa, niin taika ehkä pysyy hetken yllä ennen kuin pahaenteisyys mahdollisesti palaa. Kotiinpäästyäni Roni vielä laittaa viestin jossa puhuu matkasta. Ei lupauksia, mutta aikeita. Yksin vai kanssani? En tiedä. En tee mitään erityistä. Käyn suihkussa ja pesen ne hiukset. Istun ja olen katsovivani televisiota, vaikka oikeasti vain olen malttamaton positiivisessa jännityksessä. Harrikin on vastannut että kokoa vain itseäsi rauhassa. Kauheaa jos hän joutuu kärsimään takiani. Jos minulle viestittäisiin että tarvitsee aikaa eikä tiedä vielä haluaako tavata, niin olisin tosi surullinen. Ehkä se ei ole miehille sama asia. Minä olen ylitunteellinen ja otan kaiken niin dramaattisesti. Senhän jo luonneanalyysikin tietää. Syön äidin kalakeittoa. En jaksa mennä lenkille vaikka sitä harkitsen parin hetken verran. Mietin, että jos lähtisi matkalle tuonne tositosi kauas niin mitä pakkaisi mukaan. Ei tarvitsisi lämpimiä vaatteita. Ei tarvitsisi juuri mitään. Jos olisin oikeassa seurassa. Saa haaveilla. Sehän kuuluu luontooni myös. No, koitan olla cool ja kärsivällinen. Antaa tilaa hänen persoonalleen ja tarpeilleen ja eristykselleen. Ja katsoa mitä tapahtuu. Laitan hänelle hyvin neutraalin iltaviestin koskien jotain uutista josta aikaisemmin keskustelimme. Ja saan heti kivan vastauksen. Se riittää. Minun täytyy ymmärtää ettei hän pysty tunneilmaisuihin ja sydämiin kuin ajoittain. Ei ehkä pysty niitä aina vastaanottamaan. Tarvitsee tilaa ja omaa aloitteellisuutta näissä asioissa. Eteneminen vaatii vaiheita. Pystynkö odottamaan?