Iha vitun loistava

On kyllä ihan käsittämätöntä, että tietynlaisia tuotteita ei vaan löydy mistään. Ja tuntuu, että  niin käy minulle hyvinkin usein. Mielessäni on joku asia, jonka tarvitsen tai haluan ja sitten menen moniin eri paikkoihin vertailemaan vaihtoehtoja, ja tosi usein käy niin, etten löydä yhtään mitään, mitä edes voisin vertailla. Olen esimerkiksi jo pidempään etsinyt sellaista joko verkkatakkimateriaalista mustaa takkia, jossa on huppu! Adidaksella on näitä ohuesta materiaalista tehtyjä pääosin mustia takkeja, mutta ainoastaan yhdessä liikkeessä noin miljoonasta, jossa olen käynyt, on hupullinen versio. Ja siellä ei ollut oikeaa kokoa. Mitään muuta mustaa hupullista vaihtoehtoa en ole löytänyt mistään merkeistä tai merkittömyyksistä. Eikö luuluisi, että yksinkertaiset ja käytännölliset mallit ovat halutuimpia? Miksi liikkeet pursuavat kaikkia kirkkaita värejä ja epäkäytännöllisiä taskuja tai vinoja vetoketjuja? Viime syksynä koin saman ongelman etsiessäni lyhyt- tai keskimittaista mustaa trenssitakkia, jossa on avotaskut (kuten yleensä on). Löysin koko syksyn aikana tasan yhden mustan (tummin väri oli laivastonsininen!!) version, joka oli kuitenkin liian pitkä, ja jonka pienin koko oli todella suuri. Nytkään en havainnut haluamaani aurinkolasityyliä yhdessäkään liikkeessä, jossa kävin. Merkillä tai tarkalla värillä ei olisi niin ollut merkitystä, mutta ei missään ole mitään sinne päinkään. Joka paikassa on ne tasan kymmenen samaa mallia. Turhauttavaa! Mutta tulipahan lenkki tehtyä siinä samalla kauppoja kierrellessä ja nautin sentään erityisen maukkaan spelttismoothien. Noh, saavun kotiin ostoskierrokselta tyytyväisenä ja väsyneenä. Kello on jo kahdeksan, joten ei mitään sen kummempaa tarvitse enää keksiä. Istun lempipaikalleni datailemaan tietokoneella. Viimeinkin blokkaan tuon instahäirikön. En vaan kertakaikkiaan jaksa jatkuvia turhia viestejä, jotka eivät tyrehdy millään. BLING. Javier aloittaa keskustelu ja kyselee kuulumisiani. Kysyy olenko ollut vielä masentunut. Kyselee tarkemmin ruoista joita olen syönyt. Kertoo Jackin voinnista ja kyllästymisestään tähän Suomen kesään. Sitten hän vihjaa, että koska sinä et kerran pidä kokkailusta, niin hän voisi tehdä minulle joku päivä hyvää ruokaa. Noniin, tietysti Javierkin haluaa taas nähdä, kun olen kunnon pyörityksen keskellä. Reagoin ystävällisesti ja reseptejä arvioiden, mutten ohjaa keskustelua nyt siihen, että voisimme sopia mitään päivää tapaamiselle. En vaan nyt pysty. Enkä myöskään keskity televisiossa pyörivään leffaan tällä kertaa ollenkaan, koska katsoa pari hyvää youtube-videota, joihin saan linkin perheenjäseneltäni. Jotkut ovat niin luovia! Tuokin tyyppi on laittanut ensimmäiset videonsa julkisiksi kuukausi sitten ja jo nyt hän on yksi suosituimmista. Hauskaa! BLIBLING. Sydän sykähtää.  Vaihdoimme jo päivän pakolliset viestit ronin kanssa, joten mitä hän nyt haluaa! Roni kertoo yksityiskohtaisesti päivästään ystävänsä kanssa. Heittää juttuja, joihin on helppo reagoida nokkelasti. Hän on selvästi taas minusta innoissaan. Hengitä, puuh. Ei mene kauaakaan, kun hän ehdottaa, että menisin tapaamana häntä ja jo minulle tuttua ystävää, jonka kanssa aikovat mennä ronin talolle. Kello on jo paljon. Ja vaikka tavallaan haluaisinkin, niin järki sanoo ei. Totean, että julkisilla en liikahdakaan. Jos he tulevat hakemaan minut niin voidaan harkita. Mutta mitäs jos tehtäsiin ennemmin jotain hauskaa viikonloppuna, ehdotan. Ja roni sanoo, että olen oikeassa. Se on parempi vaihtoehto. Huh, sydän sykkii sisälläni. Sovimmeko juuri ihanasta viikonlopun vietosta. Kyllä. Ja heti se pelko on päällä: mitä jos ei se toteudukaan. Se riski on perjantaihin saakka vahvana olemassa. Mutta menen sydämien saattelemana nukkumaan. Vaihdamme vielä iltakuvat ja roni sanoo että sanoo: Tomppa on sun paikallasi tässä mun vieressä. Olisitpa täällä. Ah, taas se alkoi.

Eli taas saan sydämiä. Nyt roni on valaistunut ja haluaa olla kanssani. Koska olen mahtava ja ihana. Eikö tämä nyt saisi tuntua hyvältä? Onko se taas valheellista ja hajoaa? Eikö tämä ole just loistava tilaisuus minulle saada viimeinen kolaus! Eli järjestää tapaaminen, ja jos roni peruu sen niin voin taas todetä hänen olevan itsekäs kusipää joka ei ole todellakaan oppinut mitään uutta. Ja jos vietämme mainion illan yhdessä niin pääsen testaamaan hänen läheisyyskammonsa sekä aamureaktionsa. Hänellä on tilaisuus todistaa voivansa pitää yllä viimeisimpänä lupaamiaan asioita. Innostun! Sydän sykähtelee. Ikävöin häntä! Enkä voi sille yhtään mitään. Aamulla kerron Manuelille tulevasta viikonlopusta. Tarkoituksena on ensin tavata ihana tasainen Harri ja sen jälkeen roni. Manuel on minuun pettynyt. Hän sanoo, että jos roikun jatkuvasti kiinni ronin pompottelussa niin menetän mahdollisuuden oikeaan parisuhteeseen jonkun oikeasti hyvän tyypin kanssa. Hän jopa moittii minua ja sanoo, että  muistutan toiminnallani hänen petollista eksäänsä. Tähän vedän stopin ja sanon että minä en seurustele kenenkään kanssa. En ole sopinut yhtään mitään ja olen vapaa tekemään yhä mitä tahdon. Selitän, että jos koen näin vahvoja tunteita ronia kohtaan, niin miten voisin sanoa ei ja olla varmistamatta taas tätäkin tilaisuutta.  Manuel sanoo, että ymmärtää kyllä. Fiilikseni on yllätäten hyvä! Sovin innolla lounastreffit työkaverin kanssa buffetpaikkaan, vaikka ruokahalua minulla ei ole lainkaan. Sen sijaan vatsa reagoi tähän jännitykseen. Huomaan, että oikeastaan olen juuri oikeaan aikaan oikean t-risteyksen edessä! Joko roni mokaa ja karkaa, jolloin saan vahvistettua sen, että minun todella kannattaa kääntyä Harrin puoleen. Tai sitten roni osoittaa olevansa muuttunut ihminen. Ja koska olen tavallaan win-win ja lose-lose -tilanteessa, niin ehdotan ronille aamupäivän ratoksi taas yhteistä lomamatkaa! Hahaa, jos hän on ollut romanssikännissä eilen ja katuu hempeilyään niin voi nyt alkaa leikkiä kuollutta ja ignorata juttuni. Tai sitten parhaassa skenaariossa sanoa, että lähdetään! Juuri nyt tämä on tehtävä. Ennen kuin tapaan Harrin. Olen ylpeä yllättävästä rennosta asenteestani. En olisi aikaisemmin uskaltanut ehdottaa hänelle näin suoraan tapaamista saati tekemistä ellemme ole siinä samassa tilassa symbioosissamme. 

Roni vastaa iloisella hymiöllä, mutte reagoi siihen muutoin. Hyvä, antaa sulatella asiaa. Ainakin saan taas yhden asian lisää joista voin hänelle jatkossa kuittailla: "mähän silloin ehdotin, että lähdetään, muttet uskaltanut..". Niille hetkille kun hän hokee, että me kyllä voidaan tehdä mitä vain ja mennä minne vain. Niille hetkille muisteltavaa, kun olen itse onnellinen jossain muualla ja hän miettii missä meni vikaan.  Eli en tosiaankaan usko ,että pääsisimme minnekään lähteä, mutta ainakin yritän. Sanoisiko Harri kyllä vastaavaan ehdotukseen? Ehkä sanoisikin, muttei juuri nyt, koska hänellä on sovittua menoa viikonlopulle. Vitsailen tilanteesta taas Ossille, joka sanoo hakevansa popparit valmiiksi. Kivaa jakaa jollekin täysin ulkopuoliselle asiat täysin rehellisesti saaden osuvaa palautetta miehen näkökulmasta. Kysyn häneltä, että lähtisikö hän mun kanssani minimatkalle jos roni ei lähde. Ja ehkäpä  lähtisi jos ihan tosissani kysyisin. Lounas sujuu hyvin, vaikkei ruoka maistu. Oksettava olo. Mutta saan taas vähän juoruilla deittirintamastani, mutta palattuani töihin fiilis heikkenee vanhaan tuttuun tapaan. Muistan kuinka olotilani aina joskus lähti laskukiitoon iltapäivän edetessä ja nyt tuntuu siltä taas. Huomaan, että ronilla on somessa muutama uusi naispuolinen kaveri ja hän puhuu avoimesti deittiprofiilistaan. Minua alkaa ärsyttää ja ahdistus nousee. Hän on takuulla edelleenkin se sama lapsellinen deittiriippuvainen idiootti, kuin aikaisemminkin. En tajua miksen voi päästä hänestä eroon henkisesti. Ja taas! Se pahaenteisyys. Olen varma, että hän on taas ollut vain hetken huumassa kanssani muutaman päivän ja nyt jo katselee seuraavia tuulia. Puuh. Fiilikseni on ihan tyhmä, mutta minun on pakko rauhoittua ja saada itseni keskittymään Harrin tapaamiseen. BLING. Harri kysyykin jo innokkaana, että monelta voisimme tavata. Yritän hengittää syvään ja muistuttaa itseäni tästä ihanasta mahdollisuudesta, jonka hän minulle tarjoaa. Paskasta ahdistavasta ja poskia pistelevästä olostani huolimatta vastaan hänelle täysin normaaliin iloiseen tapaan ja lyön lukkoon tapaamisemme. Tiedän, että minun on järkevä nähdä hänet. Pitää  hänet. Heti roni aiheuttaa minussa tämän mustasukkaisuuden ja epäluotettavuuden ja epävarmuuden tunteen. Inhoan sitä. Se painaa ja polttaa rintaa ja kuristaa kurkkua. I can't feel my face when i'm with you and i don't like it. Nämä oireet eivät olekaan minussa omasta syystäni tai omasta sairaudestani, vaan roni tartuttaa ne aina minuun! Hän ainoana ihmisenä saa tämän minussa aikaan. Koska hän ainoana ihmisenä on tehnyt minuun sen vaikutuksen mitä muut eivät ole pystyneet tekemään? Onko tähän nyt jotain oppikirjaa! Miten pääsen tästä vaikutuksesta eroon. Miten saisin järjen käyttööni. BLING. Harri vastaa heti, että joo nähdään, käytäisiinkö vaikka drinkeillä jossain ulkona heti alkuun, kun siellä on jotain tapahtumia. Siis täydellistä. Juuri tällaisia treffejä haluan. Seuraa joka osallistuu kanssani tapahtumiin. Melkein herkistyn kyyneliin oman tyhmyyteni vuoksi. Mutta ainakin yritän.

Ossi kyselee, että jos en lähde matkaan ronin kanssa niin otettaisiinko viimein ne lasilliset yhdessä vaikka huomenna. Sanon, että tottakai. Mulla on yhtäkkiä vahva fiilis siitä, että tapaaminen ronin kanssa peruuntuu, joten voin aivan hyvin tehdä varasuunnitelmia. Hänen vastenmielinen käytöksensä tinderissä ja someissa saa minut pahoinvoivaksi, mutta myös hyvällä tavalla etääntymään hänestä. Tällainen hän olisi aina. Alati flirttaileva ja kaikki tilaisuudet hyödyntävä itserakas playboy. Nyt minun vain pitäisi uskoa se itsekin. Myös Ricky kyselee suunnitelmiani kohteliaan etäisesti, koska en ole pitänyt häneen kunnolla yhteyttä. Vastaan jotain ympäripyöreää. Hyvä, hänkin on siellä olemassa jos joku seurankaipuu iskee. Enkö vielä jokin aika sitten ollut stressaamatta vapaa-ajastani näin paljoa? Kyllä mielestäni olin. No mutta minun on nyt oltava tyytyväinen siihen, että mahtava Harri haluaa viedä minut ulos tänäiltana. Alan vähän epäröidä mihinkään suosittuun tapahtumaan menemistä, koska riski törmätä muidin deitteihini on tosi suuri. Siellä voi aivan hyvin olla Nino ja Javier ja Ricky. Ja se olisi tietenkin minulle ihan oikein. Mutta mitäpä siinä muuta kuin tervehtisin iloisesti. Ehkä vaihtaisin pari sanaa. Ei minun tarvitse selitellä mitään kenellekään. Mutta toivon todella ettei niin käy. 

Ja mitä tapahtuu kun olen saanut fiilikseni tasaannutettua ja odotan innolla iltaa Harrin kanssa? Olen suihkussa ja BLIBLING. Roni viestii jotain meidän inside-juttuja selvästi innoissaan. Odotan hetken ja vastaan. Olen reaktioltani iloinen. Hän avaa uudelleen mahdollisuuden sille, että voisimmekin karata yhdessä jonnekin. Oh, se olisi kyllä mahtavaa! Sitten hän kysyy, että tulenko tänään miettimään asiaa hänen luokseen. Fuuuck. Olenhan luvannut, etten enää feidaa ketään hänen takiaan. Ja juuri hetki sittenhän näin hänen olleen aktivoitunut taas tinderpimujen kanssa. Raksuttaa, raksuttaa. Mietin, että kävisinkö siellä ensin. En koska sitten en ikinä lähtisi tapaamaan Harria. Mietin, että selittäisi Harrille jotain ja tapaisin hänet, mutta lähtisin loppuillaksi ronille? En, se olisi tyhmää. Älä alennus! Vastaan ronille, että ehdimme aivan hyvin suunnitella lähtöä ajoissa huomenna. Sitä paitsi uskon ettei hän kuitenkaan uskalla lähteä. Roni vastaa, että olen oikeassa eikä hän ehkä uskaltaisikaan. Eli parempi tavata huomenna. Jes, huh. Väistin kamikaze-luodin. En tajua mikä minua vaivaa. Mutta yhtäkkiä olen taas innoissani siitä, että roni vahvisti tulevaa tapaamistamme. En malta odottaa. Haluaisin vaan pikakelata tämän illan ja päästä äkkiä huomiseen. Koska olen sevästikin idiootti. Mutta koitan tsempata ja keskittyä kunnolla tähän iltaan ja huomenna huomiseen. Ja aina on olemassa se riski että roni peruu koko tapaamisen. Hänen kanssaan mikään ei ole varmaa. Nyt matkaan.