Sielunruokaa

Lennän Ronin luokse taksilla ihan vain siksi, että säästän useita minuutteja kävelyyn verrattuna. Hän on baarissa, jossa olemme viettäneet tuntikausia ihanaa yhteistä aikaa. Itse olen aika hyvässä hiprakassa ja niin on myös Roni, joka on jo löytänyt seurueen jota viihdyttää jutuillansa. Heti kun katseemme kohtaavat olemme kotona. Noniin, nyt ei ole enää kiire minnekään. Missä tahansa olemme yhdessä niin olemme kotona. Puhumme siitä viikonlopun aikana useaan otteeseen. Istun pöytään ja hymyilemme toisillemme. Roni ehkä esittelee minut vaimonaan tai minä tahansa. Ei sillä ole merkitystä. Heti kaikki on okei. Sellaista meidän normaalia, joka ei normaalia, mutta tuntuu normaalilta. Hän kysyy haluanko juotavaa, mutta olen sitä mieltä että jatketaan ennemmin matkaa. On kaunis kesäyö ja voisimme kävellä jonnekin muualle tästä turhan rauhallisesta paikasta. Ossi soittelee vähän väliä ja on itse aloittelemassa putkea jossain lähiössä yksinään. Kävelemme innokkaasti jostain asiasta keskustellen vilkkaaseen karaokepaikkaan (muistaakseni), jossa tilailemme lisää juomia ja olemme hyvällä mielellä ja innokkaita siitä että olemme yhdessä. Roni suutelee minua välillä ja katsomme toisiamme hymyillen. Ossi soittaa taas ja hän juttelee Roninkin kanssa jotain turhanpäiväistä. Saan loistoidean! Mitäs jos lähdettäisiin moikkaamaan Ossia siihen pubiin jossa hän istuu. Ihan vain siksi koska voidaan. Ja Ossi on aina ollut äärimmäisen kiinnostunut minun ja Ronin väleistä saadessaan kuulla kaikki yksityiskohdat. Roni toteaa heti että idea on loistava. Lähdemme baarista ja Roni jättää perinteiset tipit, jotka takaavat helpon sisäänpääsyn seuraavallakin kerralla. Kukaan ei ikinä pyydä maksamaan narikkaa, vaan sen saa hoitaa halutessaan lähtissä. En voi sille mitään, mutta onhan se hauskaa. Jätämme juomattomat juomat pöytään ja lähdemme saman tien ulos ja hyppäämme ensimmäiseen taksiin. Ossi soittelee taas ja vaikuttaa olevan melko sekaisin, mutta pyydän häntä pysymään aloillaan. Hah hauskaa! Saavumme pian puolityhjään halpisbaariin ja löydämme Ossin nuokkumassa takapöydässä. Hän ilahtuu heti meidät nähdessään ja halaa sekä Ronia että minua. Ossi on suorastaan innoissaan ja alkaa kysellä Ronilta kaikenlaista positiivisen innoissaan. Skoolailemme ja pojat menevät yhdessä tupakalle pihalle jatkamaan keskustelujaan. Olen tässä drinkeillä kahden tinderdeittini kanssa. Mahtavaa! 

Ossi on kännissä eikä suodata juttujaan. Kyselee täysin suoraan meistä ja Ronin bisneksistä ja huutaa, että kyllähän te olette pari! Ihana pari! Ronilla ja minulla on aina hyvä pokka ja asenne mitä lähes tahansa keskustelua kohtaan. En tiedä mistä se tulee, mutta voimme kuunnella mitä tahansa ja useimmiten reagoida siihen syvässä yhteisymmärryksessä. Roni ei välitä Ossin jutuista, enkä minä, mutta meillä on hauska fiilis. Juotuamme parit juomat Ossi sanoo, että hänen on aika siirtyä tyttöystävänsä luokse unille, koska seuraavana päivänä on aikainen aamu. Heitämme high fivet ja hyppäämme itse taas taksin kyytiin. Taksilla matkaamme drive-inille hakemaan roskaruokaa ja saavumme Ronin luokse. Ja kuten aina kannamme ruoat sänkyyn, josta sitten aamulla löytyy puoliksi syötyjä hampurilaisia ja täysiä paketteja ranskalaisia ja laimentunutta pahaa limua. Olen onnellinen herätessäni Ronin vierestä. Tutusta sängystä. Mun paikaltani. Kello on yksitoista. Aika hyvä aika herätä uuteen vapaapäivään. Jännitän ihan vähän että mikä on Ronin aamutunnelma, mutta vaistoan heti että kaikki on hyvin. Viikonloppu on edessä ja vasta tänäänhän meidän piti nähdä! Joten on sanomattoman itsestäänselvää, että vietämme tämänkin päivän yhdessä.  Silti tuttuun tapaan Roni pomppaa sängystä heti kun on riittävän hereillä. Sanoo menevänsä hakemaan juotavaa, muttei koskaan tule takaisin. Pian kahvi alkaa porista. Makoilen sängyssä muutaman minuutin pidempään, mutta ihana energia täyttää mielen ja pomppaan ylös Ronin seuraan. Laitamme hyvän musiikin soimaan. Toteamme, miten kivaa on, että nautimme tismalleen samasta musiikista. Ja se pitää paikkansa. Aina meillä on yhteinen lempimusiikki. Pohdimme miten saisimme tämän päivän kulumaan ja ehdotan leikilläni ulkomaille lähtemistä, mutta Roni sanoo, että ei tahdo kiirehtiä. Hän sanoo, että uskoo, että meistä voisi tulla jotain pitkäkestoisempaa, joten tehdään asiat oikein. Tiedän, että oikeasti hän vain ei ehkä uskalla, mutta kauniisti sanottu. Ei mene kauaa aikaa, kun Roni korkkaa ensimmäisen juoman. On suurinpiirtein keskipäivä. Joku sanoo, ettei meillä ole mitään yhteistä ilman alkoholia, mutta uskon, että meillä on. Olemme monesti viettäneet pidempiä aamuja ilman drinksuja ja silloin kun ei ole huono aamu, niin olemme samassa kuplassa heti herättyämme. Me vain todella tykkäämme juhlimisesta. Mutta tietenkin minua edelleen häiritsee se, miten Roni välttelee fyysistä läheisyyttä. Olemme puhuneet siitä miljoona kertaa. Siitä huolimatta halaan Ronia halutessani, kun kävelen hänen ohitseen pukiessani päälle ja valmistautuessani uloslähtöön. Useimmiten Roni vastaa halaukseen ja saan pusunkin. Mutta usein hän irtautuu ennen kuin halaus etenee liian romanttiseksi. Sitten hänelle tulee sellainen merkitsevä katse, että nyt menee liian pitkälle. Ja tiedän, että jos jatkaisimme pussailua niin hän kiihottuisi valtavasti ja puristaisi takapuoltani ja rientäisimme toisiamme suudellen ja kosketellen sänkyyn. Ja se olisi ihanaa, mutta jostain syystä hän ei halua sitä kovin usein. Syyksi olen saanut sen, että hän on saanut jo niin paljon kaikkea mahdollista, ettei yksinkertaisesti vaan aina jaksa kiinnostaa. Syyksi olen saanut sen, että hän saa parhaimmat orgasmit henkisestä yhteydestä eikä kaipaa seksiä. Syyksi olen saanut sen, että henkinen yhteytemme on niin vahva, että hän ei halua käsitellä niitä vahvoja tunteita joita intiimiys tuo. Ja jollain tasolla uskon, että kaikki nämä ovat totta. 

Eli fiilis on mainio ja meillä on edessä vapaapäivä. En viettäisi sitä mitenkään toisin. Vilkaisen puhelintani, jota en juurikaan Ronin seurassa kaipaa (paitsi yhteisselfieiden ottamiseen) ja Ossi vannoo rakkauttaan meitä kohtaan. Ja Harri on muistanut minua heti aamulla. Ihan vähän kirpaisee vastata Harrille kiireistäni, koska hän olisi mielellään tavannut jo heti uudestaan. Voi olla että tulen katumaan tätä kauheasti, mutta en yksinkertaisesti voi sille mitään. Sille, että valinta on juuri nyt täysin selkeä. Kun olemme yhdessä minusta tuntuu siltä, että voisimme oikeasti tehdä yhdessä kaiken. Uskon jollain kieroutuneella itsepetoksella, että Roni voi muuttua ja voisi sitoutua minuun. Ja voisimme yhdessä rauhoittua. Lähdemme ulos, kun olemme ensin peilailleet ja kehuneet itseämme ja toisiamme vuolaasti pilke silmässä. Eli huumorilla, mutta silti sellaisella positiivisella omahyväisyydellä. Olemme mahtava tiimi. Roni usein muistaa kommentoida, että näytän hyvältä. Vähän väliä. Mutta kun hän sanoo sen, se kuulostaa aina harjoitellulta iskulauseelta. Muttei se haittaa. Tyylikkäiden päällysvaatteidemme alla on uikkarit, koska aiomme päivän aluksi mennä baariin jossa on mahdollisuus lojua porealtaassa. Kuuntelemme matkalla musiikkia yhteisistä korvakuulokkeista. Tänä viikonloppuna meillä on pari uutta suosikkibiisiä vanhojen vakiolemppareiden lisäksi. Ronin puhelin soi ja hänen korkeamman profiilin ystävänsä soittaa. Roni antaa minun pitää kuulokkeen, jotta voin osallistua keskusteluun. Lähetän terveiset tuolle ystävälle, jonka minäkin olen tavannut joskus aikaisemmin. Hän muistaa minut ja tervehtii iloisena. Sitten jatkamme kulkuamme baariin, jossa nautimme seuraavat tuntikaudet auringosta, poreista ja viinistä. Kuuntelemme musiikkia ja nautimme toistemme seurasta. Istumme vierekkäin ja Roni sanoo, että sä olet mahtava. Ja minä vastaan, että me ollaan. Tunnen sen niin selvästi, että Roni oikeasti välittää minusta juuri nyt. Tiedän, että jos hän voisi poistaa omat ongelmansa niin hän valitsisi minut. Hän hokee nimiämme ja sanoo, että nekin sointuvat niin hyvin yhteen. Koskettaa välillä kättäni. Enemmän kuin joskus aikaisemmin. Jossain vaiheessa hän sanoo, että eikö se ole hyvä, että hänellä on ollut niin paljon naisia, että kaikki on jo koettu! Nauran, että minulle se on ihan sama. Tunnit kuluvat ja meillä on hauskaa, mutta pian on aika siirtyä eteenpäin. Joten mitähän keksimme. Ossi soittelee taas vähän väliä. Hän on kännissä töissä, mutta sanoo ettei kukaan huomaa. Ja saan uuden päähänpiston! Mitäs jos vietäisiin Ossi ja hänen kumppaninsa syömään jonnekin kivaan paikkaan. Emme ole syöneet koko päivänä vielä mitään, ja yöllisetkin ruokailut ovat aina vähän sinne päin.

Ehdotan yhteistä illallista känniselle Ossille joka on innoissaan ideasta. Sovimme tapaamisen keskustaan, josta suuntaisimme yhdessä kohti jotain kivaa ravintolaa. Jätän tarkoituksella välillä paikkojen nimiä mainitsematta, koska yritän jokseenkin välttää selkeää tunnistautumista. Joskus olemme sen verran huomiotaherättäviä, että tunnistaminen esimerkiksi kantapaikoissa olisi hyvin helppoa. Joskus harmittaa etten viitsi jakaa hulvattomia keksintöjämme, joilla viihdytämme itsemme lisäksi muita, mutta olkoot. Lisäksi olen mennyt lipsauttamaan jollekin tärkeälle tuttavuudelleni joskus kirjoitteluistani, ja yritän vältellä tiettyjä hakusanoja, koska pelkään, että jos joku deittini lukisi näitä tekstejä niin ne välit olisi sitten siinä. Olen joskus saanut lähes paniikkikohtauksen, kun mietin mitä tapahtuisi jos joku minulle läheinen lukisi näitä juttuja. Noh, joka tapauksessa. Meillä on Ronin kanssa hyvä flow, tietenkin. Eikä yhtään nälkä. Mutta tiedämme, että jotain on syötävä. Vaikka kyllähän viiniä ja siideriä juomalla saa jatkuvasti energiaa. Ja ravitsemme toisiamme niin tehokkaasti että maallinen ravinto on sivuseikka. Haha. Sää on loistava. Kävellessämme kohti tapaamispaikkaa näemme hevoskärryn, jonka voi palkata kuljettamaan seuruetta. Hihkun ilosta ja sanon Ronille, että pliiis voidaanko mennä hevosvaunulla! Kävelemme kärryille ja Roni tekee diilin, jotta saamme kärryt käyttöömme kuljettajan kanssa pariksi tunniksi. Hyppäämme kyytiin ja ilmoitan Ossille, että suuntaavat hepan suuntaan. Ai, että nautin tästä. Olemme hyvässä hiprakassa. Ja kuljeskelemme ympäri kaupunkia hevosella. Ihan vain huvin vuoksi. Ossi ja nätti tyttö hyppäävät kyytiin. Ensimmäisenä pyydämme kärryn Herkkuun, jotta saamme matkaan vähän lisää juotavaa. Hevonen odottaa vilkkaalla kadulla. Musiikki soi. Aurinko paistaa. Elämä on ihanaa. Roni saa valita ravintolan, jonne hevonen meidät kuljettaa hitaasti mutta varmasti. Ei meillä ole kiire. Oikealla tiellä hyppäämme pois kärryn kyydistä kunhan ensin olemme ottaneet riittävästi yhteiskuvia. Ohitsemme kävelee joku urbaani taiteilijaporukka, joka pysähtyy myös ottamaan meistä kuvia. Menemme ravintolaan ja tilaamme ruoat. Syömme jotain pientä Ronin kanssa puoliksi, mutta kumpikaan ei syö lautasta tyhjäksi. Ossi on aivan sekaisin ja jankuttaa rasittavasti samoja kysymyksiä Ronille. Pyydän Ossia olemaan jatkamatta kyseisistä aiheista enää, mutta hän ei osaa lopettaa. Roni kääntyy minun puoleeni ja sanoo, että hän ei enää jaksa ja kärsivällisyys alkaa olla lopussa. Tiedän täysin hyvin, että jos Ronia ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Hän sanoo täysin suoraan vieraille tai tutuille, että nyt riitti häipykää! Jos haluaa. Pyydän häntä hillitsemään itseään hetken, jotta saamme suoritettua illallisen kunnialla loppuun. Tunnelma muuttuu vähän kireäksi Ossin jankkailun jälkeen. Mutta onneksi heidän on parinsa kanssa jatkettava muutenkin pian matkaa joten illallinen päättyy säyseästi. 

Olemme olleet liikkeellä noin yhdeksän tuntia täydellä energialla. Mutta vielä on aikaista, enkä tiedä kumman idea on lähteä uhkapelaamaan, mutta miksikäs ei! Jälleen tutut ovimiehet ohjeistavat meidät hymyillen sisään. Liitymme johonkin tuntemattomaan seurueeseen ja Roni tekee tuttavuutta uusiin ihmisiin. Hän on kova flirttailemaan. Aina joka paikassa ja kaikille. Olen huomannut, että hän nauttii tehdessään vaikutuksen vanhempiin naisiin. Kehuu heitä kauniiksi lähes samalla tavalla, kun kehuu minuakin. Puhuu itsestään hyvin karismaattisesti tehden kaikkiin vaikutuksen (ainakin usein). Sitten puumat innostuvat ajatuksesta päästä jatkamaan iltaa Ronin kanssa. Mutta seurassani hän tietenkin jättää kaiken puheen tasolle ja kääntyy suutelemaan minua puumien katsellessa. Haittaako tällainen käytös minua? Ei silloin kun olen itse paikalla. Koska on päivän selvää, että me lähdemme paikasta yhdessä ja puheet ovat vain puheita (mutta tiedän, että Roni on vienyt luokseen myös hyvin kypsiä tapauksia, mikä on vähän inhaa). Oikeastaan nautin siitä, tai nautimme molemmat, että ihmiset tykästyvät meihin, mutta olemme tiivis tiimi, johon muilla ei ole asiaa. Joskus aikaisemmin kun olemme puhuneet parisuhteesta, niin Roni on sanonut, että pettää ei saa, mutta flirttailla saa. Ja olen samaa mieltä. Vuoroin olemme sisaruksia ja vuoroin naimisissa. Ja jotenkin ne kummatkin on totta. Roni kääntyy suutelemaan minua vähän väliä. Ja minä käännyn suutelemaan häntä. Se on parasta. Olla yhdessä muiden edessä. Siirrymme pelipöytiin ja olemme todella iloisella tuulella. Roni nostaa käteistä, jotka vaihdamme poleteiksi. Pelaaminen on hauskaa. Ja pian minulla on satoja euroja edessäni jotka Roni pyytää minua vaihtamaan ne takaisin rahaksi. Olen kuitenkin niin hyvässä pelivireessä etten suostu. Mutta Ronin pyynnöstä pelinhoitaja ei anna minun jatkaa enää pelejä. Höh, selvä! Tällä kertaa kaikki erimielisyytemme ovat kuitenkin kiusoittelevan söpöjä. Ei eripuraa. Filmi katkeaa. Sekä minulla että Ronilla. Mutta seuraavana aamuna heräämme taas hänen sängystään toisiimme kiinni painautuen. Ennen Roni ei halunnut nukkua ikinä minussa kiinni vaan siirtyi aina kauemmas. Nyt halaamme toisiamme ja Roni ottaa minut kainaloonsa. Jopa tiiviiseen lusikkaan ilman välissämme olevaa peittoa. Suunta on oikea?    

Ja jälleen edessä on uusi ihana vapaapäivä. Mieleeni ei edes tule kysyä, että onko hänellä jotain suunnitelmia, koska heti aamusta flow on loistava. Halailemme sängyssä ehkä sekunnin pidempään kuin normaalisti, mutta pian jo tuttu kahvinkeittimen ääni kuuluu makkarin ulkopuolelta. Olemme selvinpäin (kiinnitän nyt huomiota fiiliksiimme suhteessa päihteisiin) ja kaikki on hyvin. Laitamme musiikin soimaan. Halaamme toisiamme ohimennen. Ja mietimme kuumeisesti tekemistä uudelle kauniille kesäpäivälle. Hetken pohdittuamme saamme loistoidean lähteä vuokraamaan jokin vesipeli ja lähteä leikkimään sillä! Laukku täynnä eväitä (pääosin nestemäisiä) suuntamme kohti keskustan vesialueita. Mutta vuokraamisen sijaan päädymmekin ostamiseen, jotta aikataulut eivät olisi rajoitteena. Ja vietämme ikimuistoisen päivän aalloilla. Kahdestaan. Parhaassa seurassa. Saamme vilkutuksia ja huuteluita muilta porukoilta merellä tai laitureilla. Meillä on ihanaa. Ronin puhelin soi jossain vaiheessa. Hän katsoo minua ja sanoo, että se on joku nainen. Sitten hän nauraa ja sanoo, että on juuri nyt sata kertaa paremmassa seurassa. Nainen lähettelee hänelle illan aikana viestejä, joissa pyytää Ronia vastaamaan. Mutta hän ei vastaa. Myös minä saan tapaamiskutsun Ninolta sekä Danielilta, joka on pian poistumassa maasta. Mutta en melkein edes huomaa viestejä. Koska kun me olemme yhdessä niin muilla ei ole niin kauheasti merkitystä. Kun tuntikausien päästä olemme saaneet tarpeeksenne aalloista ja raskaasta merimatkasta niin saavumme taas satamaan keskustassa. Ihmiset moikkailevat meille iloisina, kun kannamme epätavallista kulkupeliämme ympäriinsä pysähdellen terassille ja puistoon sen kanssa. Ihan vain huvin vuoksi. Juuri kun olemme suuntaamassa samaan paikkaan jossa eilen voitimme pienen potin, niin joku nuori seurue innostuu vesipelistämme ja kysyy voisivatko he ostaa sen omaan käyttöönsä. Keskustelemme siitä kuinka kiintyneitä olemme tähän loveboatiin, emmekä tiedä voimmeko irtaantua siitä. Katsomme sitten Ronin kanssa toisiamme ja toteamme yhteen ääneen, että meidän on myötäiltävä kohtaloa ja näyttää siltä, että on aika jatkaa matkaa ilman kantamuksia. Otamme seurueen kanssa ryhmäkuvia ja toivotamme heille hyvää matkaa lahjoittaessamme heille paljon iloa tuottaneen vehkeen. Olemme täynnä hyvää energiaa! Tutun paikan ovella kysymme, että käyttäydyimmekö edellisiltana nätisti ja ovimies toteaa, että erittäin loistavasti! Ja ohjaa meidät sisään. Tutustumme taas uusiin ihmisiin naurun ja drinkkien siivettämänä. Voitamme vähän lisää (ihme kyllä!) ja kun olemme saaneet tarpeeksemme lähdemme paikasta tipaten iloisia ovimiehiä. 

Vielä on liian aikaista päättää ilta ja tiedämme jo klubin jonne tahdomme suunnata. Mutta kävellessämme tutun klubin suuntaan kuulemme järeän basson äänen joltain kummallekin tuntemattomalta sisäpihalta. Selvästi meidän tulee suunnata sinne! Porttikongissa on ovimies ja rahastaja. Emme edes kysele mistä on kyse vaan maksamme kalliin sisäänpääsyn, saamme leimat käsiimme, ja siirrymme sisäpihalle, jonne on viritetty jättimäiset kajarit joiden kautta deejii soittaa musiikkia, jota kuunnellaan hyvin tietyssä mielentilassa. Katsomme toisiamme ja tajuamme saapuneemme bileisiin, joissa ei juoda alkoholia. Katsemme sanoo, että annetaanko mennä? Joo, annetaan. Menemme pienen porukan luokse ja kysymme, mistä saisi bileet käyntiin. Hiljainen kundi osoittaa toista porukkaa ja sanoo, että kysykääpä tuolta. Emme edes keskustele mitään. Ikään kuin telepaattisesti olemme päättäneet ostaa jotain epämääräistä ja viettää hieman erilaisen loppuillan. Toisessa seurueessa Roni hoitaa keskustelut ja paria minuuttia myöhemmin lähdemme ulos koko bileistä mukanamme pieni pussi jotain, mistä itselläni ei ole juurikaan aiempaa kokemusta. Olemme olleet sisäpihalla ehkä yhteensä viisitoista minuuttia ja kiitämme ovimiehiä upeista juhlista kulkiessamme porttikongin läpi. Koska olen Ronin kanssa, niin millään ei ole mitään väliä, joten päätämme ottaa yhden annoksen puoliksi (mikä on hyvin lievää). Roni nielaisee omansa ja sitten kysyy moneen kertaan, että otithan säkin. Joo otin kyllä! Jännittävää. Ennen kuin mikään vaikutus alkaa ehdimme kävellä klubille, jonne olimme muutenkin menossa. Siirrymme siellä mukavaan loungeen ja juomien kanssa rojahdamme sohvalle. Pian vaikutus alkaa. Fiilis on hyvä ja aaltomainen. Yhtäkkiä voimme vain olla ja nauttia ympäristöstä. Mistään ei tule sekavaa. Vain kauniimpaa ja kiinnostavampaa. Roni suutelee minua ja sanoo, että olen ihana. Puristaa takapuoltani, mitä ei ole ikinä aiemmin tehnyt julkisella paikalla. Hymyilemme toisillemme merkityksellisesti. Yhtäkkiä joku nuori mies ryntää viereemme ja tulee halaamaan Ronia. Hän kertoo, että heillä on vippi ja kutsuu meidät liittymään seuraansa paremmalle alueelle. Roni vastaa että voimmehan me vaikka tulla, ja sitten kuiskaa minulle ettei yhtään tiedä kuka tuo tyyppi oikein on. Tyyppi kysyy kuka minä olen ja Roni sanoo, että olen hänen tyttöystävänsä. Sitten Roni sanoo, että ota plehat pois, että hän näkee sinun silmäsi. Ja minä otan ja hymyilen hiljaa kuin esittelytavarana. Menemme tuon tuttavan perässä pieneen seurueeseen, josta tunnistan jotain urheilijoita kauniine seuralaisineen. Istumme Ronin kanssa hiljaiseen nurkkaan toisiimme keskittyen. Muu ei nyt kiinnosta. Fiilis on loistava. Juomat ovat pöydällä koskemattomina. Keskitymme musiikkiin ja mielenkiintoiseen ympäristöön, joka saa silmissämme uusia ulottuvuuksia. Olemme yhtä. Viihdyn paikallani erittäin hyvin. Kello on kolme yöllä ja mielessäni harmittelen sitä, että kohta täytyy nousta paikalta. Ihmiset vilkuilevat Ronia. Välillä joku tulee avaamaan keskustelun, mutta Roni sanoo ettei nyt kiinnosta. Hymyilen nätisti ja olen hiljaa. Olo on hyvin tarkkaavainen ja selkeä. Sitten Roni kuiskaa minulle, että voisimme lähteä hänen luokseen ja ottaa toisen annoksen puoliksi ja nauttia toisistamme ilman muiden häiriötä. 

Sehän sopii minulle, vaikka olo on tosi pirteä ja tekisi mieli jatkaa juhlimista. Eli istua rauhassa ja hiljaa jossain kivassa paikassa ja tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä. Mutta otamme taksin ja saavumme Ronin talolle. Olemme jo taksissa ottaneet annokset, koska vaikutusaika on viiveellinen. Sitten kasaamme tyynyt pesäksi ja laitamme musiikin soimaan. Uppoudumme sylikkäin nauttimaan hetkestä. Roni kumartuu puoleeni monta kertaa, katsoo silmiin ja sanoo, että olen ihana ja suutelee. Se on hänen iskutekniikkansa, jota hän käyttää varmasti rutiininomaisesti. Mutta uskon, että hän tarkoittaa sitä. Ainakin juuri nyt. Valvomme aamuun asti. Kaikki on hyvin. Jotenkuten maltamme mennä sänkyyn kun aurinko jo alkaa olla korkealla. Roni ottaa minut tiukasti kainaloonsa ja silittelee minua. Hieroo takapuoltani ja suutelee niskaani. Hyvin poikkeuksellista, mutta tyydymme kuitenkin vain makaamaan kiinni toisissamme ja juttelemme vielä jonkin aikaa ennen kuin nukahdamme sikeään uneen. Herään ennen Ronia ja painaudun häneen kiinni painaen pääni hänen olkapäällensä. Edellisiltana olemme taas puhuneet seksistä ja Roni on sanonut - kuten aina - että huomenna sitten! Mutta hän tuhahtaa, että nukutaan vielä. Nukahdan siihen hänen syliinsä ja kuolaan hänen olkapäällensä. Pari tuntia myöhemmin havahdumme hereille. On jo lähes iltapäivä! Olo on täysin hyvä. Emme yleensäkään kärsi krapuloista. Roni irtaantuu minusta nätisti tuttuun tapaansa ja nousee sängystä. Nyt minua vähän ärsyttää hänen etäisyytensä. Hän ei ole ahdistunut, mutta minua turhauttaa fyysisen läheisyyden puute. En tiedä mistä se oikeastaan johtuu? Pelkään varmaan, että hän kutsuu sitä varten paikalle jonkun toisen? En ole varma. Mutta nousen hitaasti hänen perässään. Tunnelma on välillämme hyvä, eikä Roni ole ahdistunut siitä huolimatta ettei pidä yöllisiä lupauksiaan ihanasta aamusta taaskaan. Sovimme lähtevämme käymään lähiterassilla miettimässä tulevaa päivää. Kävelemme hitaasti auringossa ja analysoimme edellisyön tapahtumia. Olemme molemmat tyytyväisiä. Emme heti juo alkoholia, mutta olemme silti yhtä. Olemme tiimi. Hetken istuskeltuamme päätämme hakea vähän eväitä (myös jotain pientä syötävää) kaupasta ja lähteä istumaan aurinkoon ulos. Kumpikaan ei halua kuitenkaan syödä. Aurinko paahtaa. Arvomme, että vietämmekö rauhallisen päivän tekemättä mitään (mennään peiton alle katsomaan leffoja) vai keksitäänkö jotain kivaa. Menee kymmenen sekuntia kun yhteisymmärryksessä päätämme keksiä jotain kivaa. Palaamme hänen talolleen vaihtamaan vaatteet. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja menen loikoilemaan sänkyyn. Huudan hänelle, että hänen täytyy tulla hakemaan minut jotta jaksan lähteä. Ensin Roni sanoo, ettei uskalla. Mutta pian hän tulee makkariin. Kaatuu syliini. Yhtäkkiä kaikki tuntuu unelta. Oikeasti mietin, että olenko hereillä (Ronikin kysyy usein samaa). Halaamme toisiamme tiukasti, sitten suutelemme. Ja siitä se lähtee. Se on vaan niin tajuttoman kiihkeää. Ehkä hänellä on joku on-off -tila, ja koska se on niin intensiivistä, niin hän ei halua päästää itseään usein innostumaan? Jo pelkkä tilanteen ajattelu ja siitä kirjoittaminen saa vatsani kihelmöimään. Mahtavaa. Oma fiilikseni paranee huomattavasti. Totean, että fyysinen läheisyys voi parantaa myös henkistä läheisyyttämme. Ronikin on hymyileväinen. Ja sitten menoksi!

Ensimmäiseksi päädymme keskinkertaiseen ravintolaan syömään. Kumpikin syö ihan vähän. Keskustelemme Ronin kaverin kanssa, joka melkein lähtee kanssamme viettämään iltaa, mutta lopulta jättäytyy pois, koska hänellä on takana vieläkin villimpi viikonloppu kuin meillä. Roni toteaa, että meillä on vielä yksi annostus jäljellä. Eiköhän oteta se ja lähdetä niihin juhliin, joissa meitä ymmärretään astetta paremmin. Samapa se, mennään vain! Ennen kuin lähdemme ravintolasta otamme viimeiset rippeet ilostuksestamme ja täydessä symbioosissa lähdemme kulkemaan kohti juhlia. Sovimme innoissamme toimintatapoja jos jotain ongelmia ilmenee. Halaamme. Olemme yksi. Paikkaan on aika kallis päästä sisälle. Se on täpötäynnä. Kaikki ihmiset ovat siistejä ja hyvinvoivia. Kukaan ei örvellä tai käyttäydy huonosti. Lähes kaikki juovat vettä. En ole koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Eikä ole Ronikaan kovin usein. Hän on aikaisemmin liioitellut minulle kokemuksiaan. Se paljastuu hänen lipsautuksistaan minulle. Ja oikeastaan olen siihen tyytyväinen, koska uskon ,että silloin hän myös liioittelee kaikkia muitakin juttujaan hurvitteluistaan. Löydämme loistavan paikan istuskella katselemassa ihmisiä. Tanssilattia on aivan täynnä jo kahdeksalta illalla ja jokaisella on samat yksinkertaiset tanssiliikkeet. Moni täysin vieras ihminen tulee esittäytymään ja tekemään tuttavuutta. Ihan vain huvikseen. Haluavat halata. Vieressämme myydään jotain. Kaikki vaikuttavat olevan hyvässä flowssa. Pussailemme välillä. Olemme kiinni toisissamme. Roni ottaa kädestäni kiinni. Sitten yhtäkkiä taas joku Ronin tuttu liittyy seuraamme. Olen tavannut hänen aikaisemminkin. Keskustelemme asiallisesti ja selkeästi. Hän kysyy seurustelemmeko ja Roni epäröi. Toteaa sitten, että ei me ihan tavallaan. Hymyilen nätisti vieressä. Seuraavalla kerralla, kun joku puolituttu tulee kysymään samaa, niin Roni sanoo, että kyllä seurustelemme. Tyyppi on tykästynyt minuun eikä suostu uskomaan etten nyt aio lähteä hänen mukaansa. Mutta se ei ole ärsyttävää vaan kaikki on mukavaa. Käymme tanssilattiallakin yhtymässä tuohon kollektiiviseen rytmiin jota en ole aikaisemmin tajunnut. Nyt tajuan ihan täysin. Meillä on mahtavaa. Osallistumme myös johonkin jointtipiiriin ja ihme kyllä olo vain paranee. Musiikki kuulostaa mahtavalta. Kaikki on leppoisaa ja kaunista. Siten lähdemme kohti Ronin taloa, mutta emme ota taksia. Vaan ihastellen öistä katua ja nauttien hyvästä tunnelmasta ja ennennäkemättömän upeasta katukuvasta kävelemme tuntikausia pitkin kaupunkia purskahtaen aina välillä yhteiseen nauruun. 

Heräämme hyvin myöhään seuraavana aamuna. Olemme nukkuneet tiukassa lusikassa Roni minua halaten. Vähän jopa säikähdämme sitä, miten paljon kello oikein on. Roni sanoo, että hänellä on vähän paha olo. Oma oloni on loistava. Tiedän, että bileet on nyt ohi ja arki on koittamassa. En tietenkään haluaisi lähteä minnekään Ronin luota, mutta aavistan, että nyt on hyvä ottaa pieni hajurako ainakin hetkeksi. Näen että Roni on vähän rauhaton, vaikkei kuitenkaan pahaenteisen ahdistunut. Sanon, että voimme käydä jossain ulkona jos hän tahtoo ennen kuin lähden kotiin pesemään pyykit. Roni hymyilee ja ehdottaa että kävelemme yhdessä kioskille, josta voin sitten jatkaa matkaa. Halaamme ja siistiydymme kevyesti ennen kuin lähdemme rauhallisesti kävelemään tuttua reittiä. Roni on selvästi iloisella tuulella. Toteamme viikonlopun olleen mahtava. Sitten hän sanoo, että ehkä pieni heti erillään on nyt ihan hyväksi. Hymyilen ja sanon, että varmasti on. Roni ottaa minua vyötäisiltä kiinni ja kumartuu antamaan suudelman. Olemme ihan selvinpäin ja olemme tiimi. Erotessamme Roni sanoo, että soitellaan pian ja kenties se matka tulisi pian kyseeseen. Lisäksi puhumme siitä, ettei tällaisia viikonloppuja saa ottaa säännölliseksi tavaksi ja lupaamme sen toisillemme. Pyydän häntä ilmoittamaan, jos joku breikkitarve ilmenee (taas), jotten odottele häntä turhaan. Mutta hän vastaa ettei nyt tunnu yhtään siltä. Sisälläni vähän kolahtaa koska en vaan voi uskoa meihin sen jälkeen, kun kaikki on mennyt pieleen jo useita kertoja. Mutta never say never. Kevyellä ja energisellä tuulella noin neljän päivän juhlimisen jälkeen suuntaan haikeana kohti kotia. Ei ole yhtään koti-ikävä. Tai siis. On Ronin luokse. Siinä matkan varrella teen pienen välitekstin. Ja vastaan kivalle Harrille jotain rankasta viikonlopusta. Hän haluaa nähdä ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Hän sanoo ja toimii juuri niin kuin olen ikinä halunnut. Mutten pysty juuri nyt. Ahdistaa. Ahdistus on tullut takaisin. Mutta en polta siltoja vaan totean, etten pysty juuri nyt tekemään mitään ratkaisuja. Lykkään kaikkea niin hienovaraisesti kuin vaan voin. Paikalla ollessani huomaan, ettei olo ole ihan täysin normaali ja voin keskittyä omiin ajatuksiini huomattavasti tavallista paremmin. Tavallaan olen skarppi, mutta toisaalta toimeton. Ja pidän siitä. Alkuillasta aion viestiä Ronille jotain fiiliksiini liittyvää, mutta juuri kun olen ottamassa puhelinta käteen hän ehtii ensin. Meillä on niin vahva yhteys. Olemme tuhat kertaa lopettaneet toistemme lauseet ja olleet samaa mieltä asioista. Ei tällaista vaan voi joka paikasta saada. Vaihtelemme viestejä pitkin iltaa myöhään yöhön saakka erilaisista teorioista. Vähän niinkuin aina alkuaikoina.  Roni sanoo, että harmi kun en ole siellä. Olemme taas viettäneet koko viikonlopun tunnustaen toisillemme rakkautta. Suunnitellen tulevaisuutta. Halien ja pussaillen ja rakastellen. Jutellen hänen ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Lähempänä toisiamme kuin aikaisemmin Syrjäyttäen kaikki muut. Mutta onko mikään varmaa? Ei ole.