Sense and sensibility

Päivän mittaan oloni vähän tasaantuu. Tiedostan yhä nopeammin ja selkeämmin, että onhan tässä tilanteessa oltu jo noin miljoona kertaa. Eli eksytään hetkeksi taas yhteiseen hurmioon, hullaannutaan tilaan missä mikä vain tuntuu mahdolliselta. Mutta heti kun lähdetään fyysisesti eri paikkoihin, niin inhorealismi (normaali elämä) lävähtää naamalle ja vieroittuminen yhteishyvästä aiheuttaa ahdistusoireita, mutta tietenkin ne on suhteutettu koettuun annostukseen tätä huumetta. Tämänkertainen oli laadultaan korkealuokkaista ainetta, mutta sitä ehdittiin nauttia vain kerta-annos. Siispä palautuminen ei vaadi niin suuria laskuja kuin ehkä joskus aikaisemmin. Kuten Ossi kertoo, että joskus sekakäyttöputken jälkeen olo on kuolemanmasentunut monta päivää. Pitkällinen ekstaasin käyttö voi johtaa monen päivän itkuputkeen, koska se heittää luontaiset kemiat epätasapainoon. Ja saman reaktion aiheuttaa esimerkiksi ihastuminen, intohimo, rakkaus. Voiko olla, että jotkut ihmiset heittävät  toistensa aivojen neurokemikaalit ja hormonit aivan sekaisin ja siksi reaktiot ovat lähes huumeenkaltaisia? Upotaan siihen kuplaan ja sitten kärsitään laskuista. Uskon, että se on jollain tasolla mahdollista ellei jopa todennäköisetä. Pitkän aikaa oloni on ollut aika tasainen ja aiempaa parempi, mutta tämä kohtaaminen aiheutti heti vanhan tutun ahdistuksen heräämisen. Tuntuu pahalta ja tekee mieli viiniä. Tekisi mieli saada uusi annostus ja vetää överit, mutta samalla tietää ettei se ole oikein. Yrittää kuitenkin kaikin tavoin miettiä, että voisiko kohtuukäyttö onnistua ja olla lopullinen ratkaisu tähän dilemmaan. 

Maanantain aikana vaihtelemme viestejä ronin kanssa. Hän on korostetun ystävällinen hymynaamoineen ja puhuu sivulauseessa jotain unenlaadustaan. Erikoista käyttäytymistä. Olen tietenkin tyytyväinen, ettei hän ole ainakaan selvästi ahdistunut, kuten totuttuun tapaan maanantaisin, mutta se ei tarkoita juuri nyt yhtään mitään. Hän voi mennä taivaista pakkasiin hetkessä, ja se on hyvin odotettavissakin. Joten yritän keskittää fokukseni muuhun ja olla kokonaan jossittelematta sitä, että ehkäpä nyt viimein hän hoksasi mitä on minussa (meissä) menettämässä. Tasainen pahaenteilemättömyyteni on kadonnut. En tällä kertaa osaa keskittyä nauttimaan lenkkeilystä ja kivasta vapaaillasta ilman aikatauluja. Lievä ahdistus kummittelee eikä mikään enää tunnu varmalta. Ei edes tasainen Harri. Alan epäillä mielessäni kaikkea ja yhtäkkiä taas olen varma, että asiat menevät jotenkin aivan sekaisin. Selitän itselleni että nämä ajatukset johtuvat muistijäljistä, jotka ronin tapaaminen taas aktivoi. Silloin kun minulla oli häntä kohtaan odotuksia, jotka menivät aivan pieleen. Ja vielä monta kertaa. Mutta. Kaikki on ihan fine, eikä minun pidä murehtia mistään sen enempää kuin viime viikollakaan (tajua se!). Töiden jälkeen otan päiväunet. Nukahdan täyteen sikiuneen. Herään kuuden jälkeen tokkurassa ja yhä ahdistuneena. Ulkona paistaa aurinko, vaikka luvassa piti olla sadetta. Lähden lähes suoraan sängystä keskimittaiselle lenkille, koska tiedän sen helpottavan fiilistä ja sitä päiväunien jälkeistä sekavuustilaa. Silti koko illan olo on keskivertoa heikompi. Joku instagramin tyyppi lähettää minulle tuhat viestiä (vastaa, mikset vastaa, apua missä olet, vastaa heti, poistan itseni instasta jos et vastaa) ja kertoo asettaneensa kuvani taustakuvakseen ja haluaa aloittaa heti kanssani etäsuhteen. Hyh, ahdistavaa, mutta tyyppi on joku harmiton nuori tapaus jossain hyvin kaukana, joten koitan sivuuttaa sen kokonaan. En myöskään pysty oikein ajatella Harria, mutta koska osaan edes jokseenkin käyttää järkeäni, niin lähetän hänelle iloisen viestin, jossa selitän jotain säästä ja lenkeistä. Mutta kun hän vastaa niin toivotan nopeasti hyvät yöt, ennen kuin hän ehtii ehdottaa tapaamista. Koska minusta tuntuu, etten juuri nyt pysty lyömään mitään lukkoon. Roni viestii vielä myöhään illalla ja tunnelma välillämme on hyvä. Ja se ärsyttää minua riskialttiudellaan. Halpoja huumeita tarjolla, juuri nyt erikoistarjous! 

Saan hyvin unta ja nukun hyvin päiväunista huolimatta. Ei fiilikseni ole mitenkään erityisen paha herätessäni. Vain sellainen tiedottoman turhautunut. Tulevat vapaapäivät ja viikonloput tuntuvat ahdistavimmilta kuin aikaisemmin. Koska selkeitä suunnitelmia ei ole ja jotenkin tylsyys kaikessa korostuu aina ronin kanssa vietetyn ajan jälkeen. Haluan matkalle! Haluan lähelle tai kauas. Jonkun kivan tyypin kanssa. Olen niin pitkään halunnut matkustella, mutta lukuunottamatta kevään paria pikkumatkaa on kaikki turistiunelmat jääneet toteuttamatta. Jo viime kesänä odotin, että milloin oikein löydän itselleni matkaseuralaisen jostain ihanasta miehestä. En tosiaankaan uskonut, että se olisi näin vaikeaa. Ja aidosti uskoin, että voisimme ronin kanssa häipyä maasta kuten aina suunnittelimme. Nyt en enää usko siihen ollenkaan, vaikka joka ikinen kerta kun tapaamme hän sanoo, että kyllä oikeasti on suunnitellut asiaa. Vaikka ronilla on paljon kokemusta ulkomaista, niin hän on tosi rajoittunut ja pakkomielteinen tietyistä paikoista joihin voisi mennä. Hän ei osaa ajatella niin sanotusti Out Of The Box. Selailee aina samoja paikkoja ja saa varmaan paniikkikohtauksen, jos hänelle ehdottaisi jotain muuta kohdetta. Sen sijaan Harri on ollut lukuisissa erilaisissa paikoissa ja avaramielinen mitä tahansa matkustelua kohtaan. Tiedän, että meillä olisi hänen kanssaan hauskaa ja ehkä jopa jännittävää. Ronin kanssa matkustaminen taas olisi hullua ja kreisiä ja huumaavaa. Mutta kumman kanssa todennäköisemmin pääsisin oikeasti lentokentälle ja ilmaan? Harrin. Vaikka varaisimme matkan ronin kanssa, niin hän saattaisi aivan hyvin peruuttaa kaiken viime hetkellä taloudellisista menetyksistä välittämättä jos siltä sattuisi tuntumaan. Mutta jo sekin olisi utopiaa, koska eihän hän pysty suunnittelemaan mitään kahta päivää pidemmälle. Hänen hetken päähänpistohetkellä hankkimansa viisumikin on ajat sitten vanhentunut. Huoh. Olen tuhat kertaa todistanut, kun hän edellisenä iltana arpoo, että peruuko seuraavan päivän menon koska se ahdistaa häntä liikaa. Onpa rasittava ihminen (huomaatteko, minä yritän). 

Tänään vielä voisin vain keskittyä olemaan kotona ja pesemään vaikka koneellisen pyykkiä ja lenkkeilemään. Odotan, että mitä tapahtuu. Odotan, että ehdottaako Harri kohtaamista tälle viikolle. Vaikka pyrin olemaan pelailematta, niin olen tyytyväinen, että otin häneen itse yhteyttä osoittaen, että kaikki on hyvin, joten nyt minun ei tarvitse stressata välejämme. Odotan miltä kommunikaatiomme näyttää ronin kanssa. Hän on niin spontaani suunnittelukammonsa vuoksi, etten voi koskaan tietää milloin hän ehdottaa kohtaamista hetken varoitusajalla (ota se taksi!!). Enkä juuri nyt tiedä miten siihen reagoisin. Intuitioni sanoo, että ehkä tapaamme viikonloppuna hauskanpidon merkeissä, emmekä myöhäisillan kutsuissa arki-iltana. Jatkuvasti puhelimeni välkkyy, kun se ilmoittaa siltä creepyltä instatyypiltä tulevista viesteistä. Hän rakastaa minua ja kysyy tuhat kertaa peräkkäin, että missä olen jos en vastaa. Ovatko nämä ihmiset ihan normaaliälyisiä? Olen sanonut hänelle monta kertaa, että minulla on elämä, enkä roiku viestittelemässä somessa koko päivää (no en ainakaan hänen kanssaan) mutta ei auta. Syön lounaaksi sellaisen Saarioisen valmiin "salaattiaterian", joka on todellisuudessa lähinnä pastaa ja majoneesia. Mutta se oli menossa vanhaksi, joten se täytyi syödä. Lounastauolla mietin etten jaksaisi oikein keskittyä töihin, koska kaikki toiminnat ovat heinäkuuksi hidastuneet ja lähes kaikki ovat lomalla. Toimisto on hiljainen, eikä mitään kiireellistä ole samalla tavoin hoidettavana kuin muina kuukausina. BLING. Se on Harri. Oho aikaisemmin kuin odotin. Ajattelin, että ehkä huomenna hänestä kuuluisi jotain, mutta että keskellä varhaista päivää! Ja hän haluaa tavata. Saan ehdottaa sopivaa päivää. Okei. Nyt täytyy ottaa rauhallisesti ja hoitaa tämä siististi laskuoloista huolimatta. Tietenkin aion sopia tapaamisen ja pidän hänestä kiinni. Ajattele järjellä! Ei valheellisilla tunteilla! En vastaa heti, haluan hetken aikaa sulatella fiilistäni tapaamisen ajankohdasta. Tarvitsen ainakin vielä hetken aikaa ennen hänen tapaamistaan. Jännä, koska ronin luokse menisin varmasti jo heti tänään. Miksi olen häneen näin kiintynyt. Myös fyysisesti. Tekee mieli kaivautua kainaloon ja haistella toisen ihoa tai hiuksia. Olla kiinni toisessa. Kadotin sen taidon tässä muita kohtaan, mutta ronille se on vielä tallessa. Ehkä meidän stoori vaan on tarkoitettu ja tähtiinkirjoitettu...tai sitten ei! Vastaan Harrille pari päiväehdotusta pienellä joustovaralla. Ihan vain varmuuden vuoksi. 

Iltapäivällä saan taas viestin ja tällä kertaa se on Javier! Olinkin jo ehtinyt unohtaa hänet tässä muussa pyörityksessä. Hän lähettää minulle jonkun pervon vitsijutun. Sellaisia kai lähetellään silloin kun ei ole mitään asiaa, mutta haluaa olla kasuaalisti yhteydessä. Se on mukavaa ja teen sitä itsekin. Vastaan hänelle nauraen. Sen enempään kapasiteettini ei juuri nyt riitä. Koska tunteellisesti olen selvästi kiinni ronissa ja järjellisesti haluan keskittyä Harriin. Kaikki muut ovat sitten siinä sivussa, ainakin tällä hetkellä. Pian Harrikin vastaa, että hänelle sopii mikä vain ehdottamistani päivistä. Hyvä. Keksin kyllä jotain, että saan palautettua kehittymään alkaneen mielenrauhani. Pakko. Tavallaan tiedän, että asiat eivät lutviudu ronin kanssa mihinkään suuntaan hänen mahdottomuutensa vuoksi, vaikka haluaisinkin. Joten järkevintä on olla tyytyväinen siihen, että olemassa on muita ihmisiä. Huomaan, että hänen tapaamisensa ajattelu aiheuttaa stressiä. Ei voi viestiä tai ehdottaa mitään ettei hän ahdistu. Mutta jos ei viesti niin hänkään ei viitsi ja sitten asiat turhaan lykkääntyvät eteenpäin. Pelkkä ajatus asioiden sopimisesta ahdistaa ja vaikka jotain sopisi pitäisi aina viime hetkeen odottaa, että peruuntuuko kaikki. Tätä mitään stressiä ei ole Harrin kanssa. Miksen voi kääntää tunteitani häneen. Miksi pitää olla näin tyhmä ja koukussa. No ei auta kuin pyrkiä vierotushoitoon. Mistä tulikin mieleeni se, kun vastasin joskus rehellisesti siihen työpaikkakyselyyn ja sain varoitusvalot punaiselle, niin sieltä ei ole kuulunut yhtään mitään muuta kuin geneerinen ryhmäviesti mahdollisuudesta ajanvaraukseen, jonka saa jokainen muukin työntekijä. Eli se siitä. Mutta eipä se nyt tunnukaan lainkaan tarpeelliselta.