On vapaailta, eikä minulla on suunnitelmia. Tavallaan toivon, että törmäisimme vaikka yössä Ronin kanssa ja päätyisin hänen luokseen, koska sieltä heräisin mieluiten. Mutta koska asia ei ole käsissäni, niin yritän saada aikaan muita suunnitelmia. Toki voisin hyödyntää kivan vapaaillan ja mennä vaikkapa kotiin ja olla tekemättä mitään. Mutta en pysty. Taas vanha tuttu fomo on herännyt. En pysty istua kotona vapaailtaa, koska jotain saattaa tapahtua jossain. Haluan olla menossa! Valmiina mihin vain (tai siihen, että Ronille tulee ikävä). Mietin, että kenet voisin kutsua seurakseni ja muistan Jonin, johon törmäsimme joskus muutamia viikkoja sitten baarissa ystävättäreni kanssa. Laitan hänelle viestin ja kysyn, onko tänään ulkoilua tiedossa. Hän vastaa heti, että on! Ja hän ilmoittelee kun on myöhemmin ulkona, jotta voisimme törmätä. Noniin, edes jotain ohjelmaa! Hän on sellainen kiva ja mukavannäköinen sosiaalinen mies jonka kanssa voisi ihan hyvin istuskella joko yksillä tai vaikka koko illan ilman kummempia paineita. Voisin aivan hyvin liittyä hänen porukkansa seuraan ellen muita muuttujia ilmene. Aurinko alkaa laskea korkeiden rakennusten taakse ja päätän lähteä yhteen siistiin vakkariravintolaani nauttimaan lasillisen ja samalla kohennan itseäni siistissä ja tilavassa naistenhuoneessa. Lisään meikkiä ja otan pari peiliselfietä. Yritän olla mahdollisimman positiivinen ja luottavainen siihen, että kaikki menee ihan hyvin tavalla tai toisella. Kun olen laittautunut menen istumaan vakkaripaikalleni viinin kera. Paikalla ei ole vielä montaakaan ihmistä, koska joillain terasseilla saattaa vielä olla auringonsäteitä tarjolla ja sää on ollut lämmin. Mutta pian viereeni istahtaa pitkä mies nahkatakissa. Hän muistuttaa erittäin paljon sitä valkotukkaista suurihampaista miesnäyttelijää, jolla on aina komedioissa jokin ärsyttävän uhoilijan sivurooli. Mutta tämä ei uhoile vaan aloittaa kohteliaasti keskustelun kysymällä, että käynkö siellä usein. Kerron paikan olevan vakiopaikkani. Olen yllättävän iloisen sosiaalinen ja keskustelemme tiiviisti tunnin sinkkuelämästä ja keskustan ravintoloista. Tilaamme uudet juomat ja on kiva kuluttaa siinä hetki taas kohdaten joku satunnainen ihminen, jonka kanssa jaamme tämänhetkiset fiilikset. Hän on urheilullinen ja hyvin tervejärkinen itseeni verrattuna. Toivon, ettei hän tekisi mitään aloitetta treffikutsuun, koska vaikka hän on karismaattinen, niin ei lainkaan minun tyyliseni, ja hän ei tosiaankaan sietäisi minun outouksiani. Ja onnekseni hän kiittää kohteliaasti juttuseurasta, kun ilmoitan siirtyväni eteenpäin. Moikataan kun tavataan! Hän huudahtaa ja vilkutan vielä baarin ovelta. Jatkan itsekseni vielä jonnekin odotellessani joko Jonia bileseuraksi tai Ronia uniseuraksi. Jossain baarissa jutustelen naapuripöydän parin kundin kanssa, jotka kertovat olevansa työkavereita ja saan taas ajan kulumaan sykäyksen eteenpäin. Fiilis on tavallaan ihan okei, mutta oikeastaan koen oloni tylsistyneeksi. Joo juon yhden siellä ja täällä ja on ihan hauskaa, ja juttuseuraa riittää. Mutta se on jo niin keskinkertaista ja tavanomaista, että edelleenkin toivon kellon etenevän nopeasti.
Hieman myöhemmin illalla Joni ilmoittaa olevansa suuntaamassa kuppilaan seurueensa kanssa ja toivottaa minut tervetulleeksi liittymään seuraan. Hyvä saada jotain ennaltasovittua seuraa, koska olo on jo sen verran tylsistynyt etten jaksa ottaa kontaktia sen enempää uusiin tuttavuuksiin. En muista enää kumpi viestii ensin, mutta Roni lähettää minulla kuvan, jossa on serkkunsa kotona. Kello on yli puolen yön. Kysyn, että mennäänkö yhdessä nukkumaan tänä yönä. Roni on selvästi uhoilukännissä, koska vastaa, että sä olet kuitenkin samanlainen kuin kaikki muutkin ja olet kiinnostunut vain rahasta. Haha. Sanon hänen olevan idiootti ja jatkan juhlimista Jonin seurueen kanssa. Kivoja perustyyppejä, muttei mitään sen kummempaa. Kunhan saan jotain juttuseuraa ja mahdollisuuden yöpyä jossain muualla kuin omassa kodissani, josta en todellaakaan voi herätä vapaapäivän aamuna tai ahdistus varmasti räjähtää käsiin. Tiedän tuon vaiheen, jossa Roni taas on. Hän oikeuttaa omat hölmöilynsä vetoamalla siihen, että haluan vain hyväksikäyttää häntä. Olkoot ihan keskenänsä siis tämän yön. Harmittaa tietenkin, mutten voi tilanteelle yhtään mitään. Juovumme, mutten ole liian humalassa. Mieli on yllättävän kirkas. En tiedä miksi joskus pääsee sellaiseen hyvään iloiseen humalaan ja joskus vain turtuu muttei mene sekavaksi. Pilkku tulee klubille, jonne olemme seurueen kanssa siirtyneet. Joni ehdottaa, että siirtyisimme hänen kotiinsa taksikyydillä. No joo miksei. Roni kiukuttelee ja on typerä, enkä aio nukkua yksin. Joten mennään vain. Joni asuu aika kaukana keskustasta, mutta juuri sillä hetkellä sillä ei ole mitään merkitystä. Hän on todella innostunut saadessaan minut mukaansa. Minulle tilanne on täysin yhdentekevä. Hän on toki pitkä ja mukava, mutta siinä se. Saavumme hänen pieneen asuntoonsa, joka on järkyttävän kaaoksen vallassa. Kuittaan siitä hänelle jotain ja hän pahoittelee sotkua. Hyppään sänkyyn ja pidän alusvaatteet päälläni. Nukahdan nopeasti ja lievästi ahdistuneena siitä että olen väärässä paikassa. Nukun sikeästi, kuten nykyään aika helposti missä vain. Aamulla havahdun hereille tästä aivan uudesta paikasta. Minua vähän ärsyttää olla siinä pienessä tunkkaisessa poikamiesboxissa. Joni kuorsaa kovaa vieressäni. Plääh. Kello on lähes kaksitoista. Takana taas yksi turhanpäiväinen ilta. Mieleeni tulvahtaa Ronin typerät viestit ja asenne edellisyöltä ja tiedän, etten aio hyväntuulisesti ottaa häneen yhteyttä ainakaan kovin ajoissa. Minun on taas valmistauduttava täyttämään päiväni siten, että saan ajan kulumaan mahdollisimman tehokkaasti ja ahdistuksen minimoitua. Haluaisin heti lähteä liikkeelle, mutta siinä ei olisi järkeä, koska sitten edessä olisi vain enemmän täytettäviä tunteja. Siispä loikoilen Jonin vieressä, joka ei malta olla hipelöimättä minua. Hän ottaa kädestäni kiinni ja laittaa sen haaraväliinsä ja sanoo, että jos on tylsää niin sillä saa leikkiä. Joo ymmärrän, sulla on tosi iso. Hän on sellainen ihan leppoisa ja humoristinen enemmän kuin ällöttävä. Mutta ei nyt vaan kiinnosta ollenkaan. Meillä on kuitenkin onneksi kevyt tunnelma ja selittelen siinä jotain turhaa siitä mitä aion seuraavaksi tehdä (menen ulos ja nautin auringosta, yeah right) ja hän kertoo lähtevänsä pian harrastukseensa. Kello on jo kaksi. Menen hänen likaiseen ja ällöttävään pieneen vessaan ja pesen hampaani ja siistiydyn parhaani mukaan. Meikkaan itseni kauniiksi ja halaan Jonille heipat ja kiitän seurasta. Hän sanoo, että soitellaan illemmalla. Joo ehkä.
Alue jolla Joni asuu ei ole minulle lainkaan tuttu, mutta nykyteknologian avulla suuntaan hetkessä lähimmälle bussipysäkille ja matkaan kohti keskustaa. En aio edes käväistä kotona. Ei kiinnosta. Nyt on fomo ja lievä ahdistus. Ja ikävä tyhmää Ronia. Saavun keskustaan ja aurinko paahtaa ihanasti. Käyn kahvilasta hakemassa mukaani kahvin ja siirryn tapani mukaisesti istuskelemaan vilkkaan puiston penkille. Kuuntelen radiota, mutten saa sellaista hyvää flowta päälle, vaan turhautuminen painaa päälle. Viereeni istahtaa vanhempi mieshenkilö, joka on niinikään tullut istuskelemaan ulos kertakäyttömukinsa kanssa. Hyvin usein joku aloittaa keskustelun tai vaihtaa ainakin muutaman lauseen siinä sellaisissa kevyissä pikaisissa kohtaamisissa penkillä istuskellessa, mikä on oikein mukavaa, ellen halua keskittyä musiikkiin. Ja nyt myös tämä mies sanoo jotain säästä. Sitten päivittelemme sitä miten kiva on vain olla rennosti ilman aikatauluja ja katsoa mitä päivä tuo tullessaan (joo todella kiva). Hän puhuu matkailusta ja treffielämästä, kuin olen ensin kertonut edellisillastani ja sinkkuelämän kiemuroista. Sitten hän tokaisee, että jos kerran kummallakaan ei ole kiire minnekään niin lähtisimmekö pienelle kävelylle ajan kuluksi. Mietin hetken, että onko hänellä jotain taka-ajatuksia, mutta päädyn siihen, että ehkä hän vain oikeasti haluaa kuluttaa hetken kivassa juttuseurassa. Okei, käydään kävelyllä! Hän kehuu vaatteitani ja ulkonäköäni. Hmm, ehkä se on vielä ihan normaalia. Kävelemme ja jutustelen niitä näitä äärimmäisen kaverillisesti, mutta hänen juttunsa menevät yhä enemmän imarteleviksi. Hän toteaa olevansa hyvä ihmistuntija ja näkee kuinka hyvä ihminen olen (hah, ei mun tarvitse kuulla tällaista). Oikeastaan tuollainen pinnallinen mielistely tuntuu todella typerältä. Hän haluaa istahtaa penkille ja hieroa hartioitani. Yritän olla kohtelias, mutta kun hän ehdottaa yhteistä kokkaamista luonaan, niin joudun sanomaan, että en ole tulossa luoksesi, vaan aion nyt jatkaa matkaa. Hän näyttää turhautuneelta. En käsitä. Ihan oikeastiko hän kuvitteli että olen yhtäkkiä hänen seurastaan enemmäkin kiinnostunut, kun lähinnä olen valittanut viimeisen tunnin omasta deittielämästäni. Kiitän seurasta ja lähden liikkeelle. Kello on yli viisi. Ei suunnitelmia. Ei mitään Ronista. BLING. Ryan! Ryan kysyy mitä teen. Hah, että osuikin, juuri kun olen irtaantunut oudosta juttuseurastani ja kaipaan mukavaa seuraa. Tulemme Ryanin kanssa loistavasti juttuun ja vaikka hänellä saattaa olla minua kohtaan erilaisia toiveita kuin minulla häntä kohtaan, niin tiedän hänen pysyvän herrasmiehenä. Vastaan, että olen todella tylsistynyt ja heti perään hän soittaa ja ehdottaa, että tapaisimme tutulla terassilla. Jes sopii!
Vaikka perusahdistus on läsnä niin oloni kevenee hieman kävellessäni yhdelle lempiterasseistani tapaamaan mukavaa ja fiksua Ryania. Olen pukeutunut hyvin kevyesti, mutta olo on jatkuvati nihkeän hikinen. Mutta ei saa valittaa, vaan tietenkin on nyt nautittava lämmöstä kun kerrankin voi. Olen paikalla ennen Ryania ja tilaan itselleni viinin. Löydän vapaan pöydän ja viereisen pöydän miehet kysyvät olenko yksin liikenteessä. Tällä kertaa en! Pidän tästä terassista. Emme ole koskaan siellä Ronin kanssa ja jotenkin oloni pehmenee kun olen paikassa, josta minulla on vain hyviä kokemuksia ja muistojälkiä. Pian tyylikkäästi pukeutunut Ryan saapuu paikalle, Halaamme, long time no see! Tunnen että välillämme on hyvä kaveruus. Tulemme loistavasti juttuun ja saamme heti aikaan innokkaan keskustelun. Hän kertoo, että hänellä piti olla treffit mutta nainen peruutti viime hetkellä. Siispä minä pelastin hänen tylsän oharihetkensä. Loistavaa. Puntaroimme sitä kuinka rasittavaa ja tympeää jatkuva deittailu on. Nauramme kokemuksillemme ja vertailemme pahimpia ja parhaimpia treffejä. Minulle tulee oikeastaan aika hyvä fiilis! En mieti juurikaan Ronin tekemisiä tai typeryyksiä. Ryan ehdottaa, että voisimme napata mukaan kylmät juomat ja käväistä hänen asunnollaan, jossa hänellä on uusi hieno lasipiippu ja laadukasta poltettavaa. Hmm, se on jännä miten yhtäkkiä nämä ylimääräiset päihdeaineet ovat kasaantuneet tähän elämänvaiheeseen. Puhumme aiheesta ja Ryan sanoo, että hänkin on vain lipsahtanut aina välillä lieventämään omaa stressiään näin. Hän on korkeastikulutettu ja ehkä yksi fiksuimmista ihmisistä joita tiedän, mutta hänkin kokee tarpeelliseksi turruttaa itseään. Mennään vain. Meillä on hyvä yhteys ja miksemme voisi viettää hauskaa iltaa pidemmällekin yhdessä. Kävelemme hänen kivalle keskustakämpälleen yhä innokkaammin ja vapautuneemmin jutellen. Nappaan mukaan pari juomaa marketista, jonka ohi kuljemme. Hänen luonaan laitamme isosta seinälle kiinnitetystä televisiosta pyörimään musiikkivideoita, joka on aikaisemminkin ollut lempipuuhaamme. Nauramme videoille ja juomme juomia. Sitten Ryan tahtoo käyttää piippuaan ja tarjoudun seuraksi, vaikka olen päättänyt, etten nyt aio päihtyä polttelemalla ainakaan kovasti. Otan yhden kierroksen ja hän käyttää loput. Vaikutus tulee kevyenä pilvipölynä keskuuteemme. Kaikesta tulee vähän sellaista keltaista tai oranssia. Joskus en pidä siitä olosta lainkaan ja joskus se taas saa olon ihan kivaksi. Nyt ensi alkuun me nauramme entistä hillittömämmin typerille videoille. Ryan kikattaa hallitsemattomasti vieressäni ja minä olen tyytyväinen että otin vain ihan pikkuisen, vaikka minuakin kikatuttaa. Sitten minuun iskee ahdistus. Ihan yhtäkkiä kirkkaalta taivaalta. Yhtäkkiä minulle tulee kauhea tarve päästä ulos. Ja hetken mielijohteesta lähetän Ronille viestin, jossa kysyn onko kaikki hyvin. Paniikkimainen olo pakottaa toimimaan ja tekemään jotain tilanteen parantamiseksi. Ehdotan Ryanille, että lähtisimme ulos. Oikeastaan parhaimmillaan tässä hauskassa olotilassa on todella hauska olla ihmisten ilmoilla kun vaan saa ahdistuksen taas kääntymään huviksi. Onneksi ehdotukseni sopii Ryanille! Olo ilostuu heti. Sammutamme television ja pakkaamme tavaramme kasaan ja suuntaamme vielä ilta-aurinkoiselle kadulle. Kuljemme hieman hatarammin ja ääneen nauraen johonkin baariin. En kuollaksenikaan nyt muista mikä se paikka mahtoi olla. Mutta itse tilaan siideriä ja Ryan sanoo olevansa tyytyväinen nykytilaansa. Minua alkaa naurattaa se miten hauskasti hän nauraa. Ihmiset vilkaisevat meitä mutta todennäköisesti vain ajattelevat meillä olevan muuten vain hauskaa. Ja sama se. Ryan sanoo, että kaikki varmaan katsovat, että hänen on oltava miljonääri, koska minä olen hänen seurassaan. Sitten hän purskahtaa uuteen hallitsemattomaan nautukohtaukseen. Nauran mukana. BLIBLING. Roni lähettää minulle viestin, että hän on sukulaisensa luona auttamassa jossain tietokoneasiassa ja viettämässä iltaa. Oho. Neutraali ja ystävällinen viesti. Eikä hän edes ole radalla riehumassa, kuten olin ajatellut. Oloni helpottuu heti astetta enemmän. Ajattelen, että voin nyt huoletta viettää kivan illan stressaamatta liikaa, koska tiedän että välimme ovat kunnossa ja tiedän missä hän tämän illan viettää. Hienoa! Me jatkamme Ryanin kanssa matkaa pariin eri paikkaan ja meillä on todella hauskaa. Lopulta päädymme pieneen pubiin pelaamaan lautapelejä. Kello on jo pian kaksitoista ja mietin, etten halua mennä kotiin yöksi. Joni on tarjonnut minulle yöpaikkaa, mutta minun ei tee ollenkaan mieli mennä sinne. En voi myöskään herätä kotoani aamulla. Minun on keksittävä jotain. Sitten kuin taikaiskusta puhelimeni alkaa soida. Ja siellä on Roni. Siirryn nopeasti vessaan, jotta pystyn puhumaan puhelimessa ilman taustahälinää. Roni kysyy mitä teen. Sitten hän pyytää, että saapuisin hänen sukulaisensa luokse. Hän tarvitsee minua. Tietenkin tulen. Heti minut valtaa adrenaliiniryöppy. Menen Ryanin luokse ja sanon, että nyt on tilanne päällä ja minun on lähdettävä. Hän nauraa ja sanoo, että se sopii koska hän on saanut tapaamisehdotuksen joltain uudelta matchilta. Loistavaa! Taas puhelin soi. Se on Roni joka kysyy, että olenhan jo tulossa. Missä viivyt!
Tilanne on hyvin kummallinen. Olen bussissa matkalla ihan vieraaseen paikkaan ihan vieraiden ihmisten luokse. Mutta siellä on Roni, joka nyt kaipaa minua, joten minun on mentävä. Bussissa joku aloittaa keskustelun kanssani ja pyytää yhteystietojani. Olen juuri kertonut hänelle olevani matkalla potentiaalisen rakkauteni luokse ja hän yrittää iskeä? Mikä miehiä oikein vaivaa. Kieltäydyn hymyillen ja toivotan hyvää loppuiltaa hypätessäni ulos bussista hämärälle kadulle. Heti kun bussi lähtee pelkään olevani väärässä paikassa. Pelkään että Roni on ehtinyt sammua enkä löydä perille. Soitan hänelle ja ilokseni pian hän on minua vastassa ulkona. Hän tulee heti halaamaan ja sanoo, että kaipasi minua niin paljon. Ihanaa kun saavuit. Esittelee minut ylistyssanoja käyttäen muutamalle kaukaisemmalle sukulaiselleen. Roni on aika kovassa humalassa. Hän halailee minua ja ottaa kainaloosa. Sukulaiset kyselevät töistäni ja elämästäni ja vastailen innokkaana siitä tosiasiasta, että olen yhtäkkiä vastoin kaikki odotuksia päätynyt kännisen Ronin kainaloon. Juuri sinne minne kuulunkin. Paria tuntia myöhemmin kaikki alkavat mennä nukkumaan kellon ollessa jo todella paljon. Roni on sekavassa tilassa ja mennessämme vierashuoneeseen hän kertoo, että olivat tapailleet upeita naisia edellisiltana. Me vietiin ne meille ja sitten sammuinkin varmaan, hän nauraa. Sanon vakavana, etten halua kuulla hänen naisjuttujaan. Niistä ei tarvitse puhua. Mutta siitähän hän vasta riehaantuu ja jatkaa kertoen ykstyiskohtia siitä, kuinka hän saa kenet vain ja kaikki haluavat häntä. Minua alkaa ärsyttää ja sanon, että jos hän on tuollainen niin en aio jäädä pidemmäksi aikaa paikalle. Sitten Ronin ilme muuttuu ja hän pahoittelee ja sanoo, ettei tarkoita sitä. Sanoo, että haluaa minut. Lähes itkee ja sanoo, että pelkää että petän tai jätän hänet ja siksi ei voi ryhtyä mihinkään vakavampaan. Selittää kuinka olen ainoa ihminen hänen eronsa jälkeen, jota hän oikeasti kaipaa. Sanoo, että voi heti luopua deiteistä, mutta läheisyys kanssani on vaikeaa koska tunteita on liikaa. Ettei ole koskaan aikaisemmin esitellyt ketään sukulaisilleen eronsa jälkeen. Purnaa sitä, etten minä ole tehnyt selkeää aloitetta suhteesta puhumiseen. Tietenkin minusta on kiva kuulla näitä asioita. Uskon, että niissä on perää. Ja en oikeasti tietenkään halua lähteä hänen luotaan pois. Sanon, että ymmärrän ja välitän hänestä todella paljon, mutten kestä tätä jatkuvaa epävarmuutta välillämme. Sanon, että nyt on pian aika tehdä oikeasti valintoja meidän suhteemme. Hyppäämme pedatulle sohvalle ja nukahdamme sikiuneen. Aamulla herään taas kerran aivan vieraasta paikasta. Katson vieressäni kuorsaavaa Ronia ja en voi sille mitään, mutta koen mieletöntä yhteyttä häneen. Kaikesta sekoilusta ja typeryydestä huolimatta minusta tuntuu, että olen oikeassa paikassa. Roni ottaa minut kainaloonsa eikä halua vielä herätä. Pyörin siinä miettien miten outo tämäkin tilanne taas on. Päätän etten välitä mistään Ronin typeryyksistä, koska ei minulla ole sinänsä varaa valitella. Käännyn hänen puoleensa ja halaan kunnolla. Annan suukon. Silloin Roni nousee ja sanoo, ettei saa pussailla. Koska olemme vain kavereita. Ennätysvauhdilla hän pukeutuu lievästi ahdistuneena. Ehkä hän taas säikähti omia edellisyön juttujaan ja nyt täytyy tehdä perinteinen pikku-uukkari. Olemme aivan vieraassa paikassa ja Roni lähtee sukulaistensa seuraan jättäen minut pukeutumaan yksinäni. Kiusallista. Kun olen valmis siirryn muiden seuraan ja kiitän kivasta iltaseurasta. Sukulaiset ovat mukavia ja juttelemme rennosti, mutta Ronin asennemuutos on ärsyttävä. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja kiusoittelen Ronia hänen itsepäisyydestään vitsailuun verhoutuen. Näen kuinka hän rentoutuu, kun näkee, että minä olen humoristisella ja hyvällä tuulella. Pian tunnelma on täysin leppoisa ja kaikki suunnittelevat päivän ohjelmaa. Kohta on jo selvää, että pääsen avustamaan ruoanlaitossa ja Roni innokkaana suunnittelee meille yhteistä tekemistä.
Yhtäkkiä kaikki sujuu taas loistavasti. Roni alkaa pehmetä ja kuiskaa minulle innoissaan, että tämä on tällainen ensimmäinen kunnon kerta kun olemme pariskuntana tapaamassa hänen sukulaisiaan. Siis oikeasti. Toki hän on juuri korkannut ja ehkä siksi rentoutuneempi, mutta silti. Välillä hän hipaisee kättäni ja pitää siitä kiinni. Alkaa selitellä miten me voisimme yhdessä asua samalla alueella, koska siellä on niin rauhallista. Vietämme hidasta päivää ruokaa laitellen sukulaisten kanssa ja Roni on taas aivan eri ihminen. Suunnittelee millaisen talon kanssani haluaa. Puhuu lapsista ja lomamatkoista ja siitä miten mahtava pari me olemme. Jep. Kun vietämme tällaisia päiviä, niin miten en voisi olla ajattelematta, että tässä on jotain enemmän kuin kaveruutta? Syömme, meillä on mukavaa. Sitten Roni sanoo, että lähdetäänkö kotiin. Jep, lähdetään vain. Kävelemme yhdessä ja Roni sanoo, että ihanaa kun näytämme siltä, että olemme pariskuntana tavallisella iltakävelyllä. Otan kevyesti puheeksi suhteemme ja sen, että olemme tunteneet jo aika kauan ja jatkuvasti olemme tässä samassa pisteessä uuedlleen ja uudelleen. Selitän, että kaipaan ja tarvitsen ihan oikeasti jotain suunnitelmallisuutta ja varmuutta tai tämä ei voi jatkua. Roni sanoo, että tottakai voidaan lähteä matkalle. Hän rakastaa minua. Miksemme voisi! Saavumme hänen luokseen. Jatkamme samasta aiheesta pari lausetta. Puhumme siitä, kuinka mainiota meillä voisi olla. Sitten aivan yhtäkkiä Ronin ilme muuttuu. Hän katsoo minua ja sanoo, että ei käy. Me olemma vain kavereita. Pyydän häntä lopettamaan taa nuo jutut. Ehdotan että puhumme jostain muusta, koska nähtävästi taas keskustelumme meni hänelle liian pelottavaksi ja hänen on pakko paeta tilannetta ainoalla osaamallaan tavalla: ajaa minut kauemmas. Roni riehaantuu ja sanoo, että enkö tajua kunika paljon naisia hänellä on. Enkö tajua, millaisia naisia minun jälkeeni tuolla sängyssä on nukkunut. Katson häntä mahdollisimman rauhallisesti ja sanon, etten välitä, koska tiedän, että olemme toisillemme erityisiä. Ja sitä paitsi en oikeasti usko, että siellä on ollut juuri ketään. Roni on vauhkona ja sanoo, että sulla ei ole muhun mitään saumaa! Ei ikinä! Enkö tajua kuinka upeita naisia hänellä on. Hän katsoo minua silmiin ja sanoo, että me emme koskaan tule olemaan pari. Miten voin olla niin idiootti että kuvittelisin saavani hänet, kuten kaikki maailman naiset. Kyyneleet nousevat hänen silmiinsä. Tilanne on todella erikoinen. Sanon, ettei hänen tarvitse tehdä tätä taas. Totean, että kaikki on hyvin, eikä hänen tarvitse hätääntyä. Roni ottaa ivallisen ja ylimielisen asenteen ja sanoo, että en ole hänelle erityinen. Olen yhdentekevä. Hän haluaa että häivyn samantien. Ei halua tavata enää ollenkaan. Mene vain deittailemaan niitä muita miehiäsi! Hän sanoo ja nauraa, mutta epätoivo pilkahtaa hänen katseessaan. Sanon, ettei muiden tarvitse merkitä yhtään mitään. Tiedän, että hän on epävarma itsestään, ja että hän on mustasukkainen vaikkei ikinä tulisi sitä myöntämään. Olen hämmentynyt tämän kaiken keskellä, mutta luotan siihen, että tunnen hänet tätä hetkeä paremmin. Tämä on vain vaihe, joka hänen on käytävä läpi omien ongelmiensa vuoksi taas kerran. Kuuntelen kuinka hän jauhaa naisistaan ja minun merkityksettömyydestäni. Mutta olen rauhallinen. Sanon, että hänen käyttäytymisestään huolimatta tiedän, että meillä on erityinen side ja tiedän ettei hän nyt tarkoita mitä sanoo. Roni jankuttaa, että aina ne suhdejutut ovat valehtelua ja hän puhuu niin kaikille naisilleen. En usko häntä. Mutta kuuntelen rauhallisesti. Seuraavassa hetkessä Roni näyttää olevan taas herkässä tilassa. Hän huudahtaa, että tottakai hän rakastaa minua. Mutta ei sillä tavalla. Ei pysty, ei voi. Hän pitää minusta liikaa jotta voisi tehdä kanssani mitään enempää. Ja sen jälkeen hän alkaa puurnata erostaan ja selittelee, että ei voi enää ikinä olla missään vakavassa suhteessa muuhun henkilöön. Kuuntelen häntä ja yllätän itsenikin maltillisuudellani. Roni herkistyy puhuessaan siitä, että ainoa este välillemme on hänen eronsa. Hän ei voi koskaan edetä siitä mihinkään suuntaan. Tunnelma muuttuu taas sormea napsauttamalla ja Roni halaa minua ja suutelee kevyesti. On uskomatonta miten monta eri vaihetta hänestä näkyy näin lyhyessä ajassa. Mistä on pohjimmillaan kyse? Onko tällainen tilanne parannettavissa? Roni ehdottaa, että menemme sänkyyn. Yhtäkkiä hän on hymyileväinen ja haluaa minun jäävän viereensä. Okei, olen hämmentynyt. Menemme sänkyyn. Alastomina saman peiton alle. Mutta hän kieltää halimasta liikaa. Roni ottaa minut siveelliseen halausasentoon ja juttelee iloisena niitä näitä ihan muista aiheista. Alkaa puhua matkoista. Vihjaa, että ehkä voisimme lähteäkin jonnekin yhdessä, koska sehän olisi kivaa. Yhtäkkiä hän kysyy, että voisimmeko pliis mennä kylään sukulaisilleni, joista hän pitää. Kysyy, että onko minun pakko mennä seuraavana päivänä töihin. Emmekö voisi viettää koko päivää yhdessä. Sitten puhumme jostain lapsuudenkokemuksista ja nauramme yhdessä nauttien toistemme seurasta. Roni kysyy onko minulla hänelle jotain kerrottavaa, jonka hän haluaisi tietää. Vastaan, ettei minulla ole mitään salattavaa. Hän sanoo, että se on ehkä myös yksi este, koska hän ei voi olla varma, että olenko tosissani. Sanon, että heti kun hän vain haluaa, niin saa täyden luotettavuuteni. Roni sanoo, että tietää sen. Toteaa, että mitä ikinä tapahtuu niin voimme pitää toisistamme huolta. Nukahdamme toisiamme halaten.
En ole enää niin yllättynyt tästä sekopäisestä käyttäytymisestä kuin joskus aikaisemmin. Hänellä on ilmiselvästi ongelmia. Ja minun ongelmani on se, että jostain syystä koen kuuluvani hänen seuraansa. Lähden aamulla hänen luotaan. Halaan häntä kevyesti. Hän ei vetäydy pois. On täyttä arpapeliä, että onko hän herätessään ahdistunut ja haluaa karata kauemmas, vai onko hän taas suunnittelemassa tulevaa kanssani. Tilanne on minulle todella vahingollinen. Osittain hän vannoo kuinka pystyy sitoutumaan ja näyttää haluavan sitä. Sitten taas on helvetti irti seuraavassa hetkessä. Kun pääsen liian lähelle niin hän etäännyttää minut hankkimalla satunnaisia naisia ja yrittää vakuuttaa itselleen ettei tarvitse minua elämäänsä. Ja takuulla menneessä suhdehistoriassa on omat traumansa, jotka vaikeuttavat kaikkea. Koko tämä juttu on suorastaan oksettava. Koska en voi oikeasti tietää, voiko välimme koskaan muuttua. Olemme päässeet pitkälle alkuvaiheista. Moni asia on muuttunut. Mutta yhä hän pelkää näin kovasti ja purkaa sen hyvin vahingollisella tavalla. En tiedä ollenkaan mitä tehdä. Yritän olla odottamatta mitään, jotten aina joudu pettymään niin kovasti hänen suhteensa. Mutta silti en malta odottaa, mikä hänen mielentilansa tällä kertaa on. Puhuimme nyt hieman enemmän vakavista asioista kuin aikaisemmin. Hänellä ei pitäisi olla kauheasti epäröitävää minun suhteeni. Olen myös pitänyt kevyesti yhteyttä Harriin. Olen emotionaalisesti ihan pihalla. Ricky viestii ja kysyy milloin voisimme tavata. Nino lähettelee iloisia kuvia. Puuh. Elämäni voisi olla niin paljon helpompaa ja tasaisempaa. En tajua miksi olen ajautunut tällaiseen tilaan. Taas vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti