Asshole

Tiistaina olo ei juurikaan heittelehdi. Kevyt perinteinen ahdistus väreilee rinnassa, mutta pysyy toistaiseksi hallinnassa. Samat vanhat inhimilliset ajatukset välähtelevät päässä. Vähän pettymystä, kyseenalaistusta ja mustasukkaisuutta. Vähän toiveikkuutta ja luottamusta tulevaan. Ossi soittaa ja viihdyttää minua jutuillansa. Hän haluaa lähteä yhdessä juhlimaan ja on ottanut sairauslomapäivän, koska viikonloppu taas pääsi venähtämään. Hyvä Ossi. Yritän puhua puhelimessa hiljaa ja lopetan puhelun heti kun aavistan, että toimistolla joku kuulee oudot keskustelumme. Jatkamme myös Ronin kanssa edellisyön keskusteluamme aamupäivän aikana. Kuten aavistelin hän on stressaantunut ja pidättäytyvä (mutta ystävällinen) ja kertoo miten huonosti lähtö kentälle on sujunut. Joskus en juurikaan ajattele miten jotkut asiat viesteissä asettelen, mutta nyt kun Ronilla on taas tämä vaihe päällä, niin olen vähän tarkempi, että jutut pysyvät positiivisen neutraaleina ja kevyinä, mutta osittain myös etäisinä. Viestityyli sanoo (yrittää sanoa), että muista että tunnen sinut ja välitän sinusta, mutta pärjään hyvin vaikket ole täällä, tiedän missä mennään. Työpäivä soljuu eteenpäin yllättävän nopeasti. Syön evääksi yhden karjalanpiirakan ja valmissmoothien. Nautin lievästä näläntunteesta, jota en tahdo taltuttaa ruoalla. Vielä ahdistusvärähtely vaikuttaa hieman ruokahaluun, vaikka kaikki on ihan okei. Voin aina paremmin jos olemme viestiväleissä, vaikka hän olisikin kaukana. Heti tietty stressi haihtuu. Aivan kuten viimeksikin kun hän oli muualla tai kun emme ole väleissä. Oloni on paljon vapautuneempi, kun minun ei tarvitse edes pohtia, että tapaisimmeko tai missähän hän mahtaa olla.  

Teen tunnelukkotestin netissä ja muistan, että olen tehnyt sen joskus  aikaisemminkin, ja varmaan samoin tuloksin. Ulkopuolisuuden tunnelukko on hyvin vahva ja testin mukaan se johtuu siitä, että pelkään sosiaalisia tilanteita ja uusia ihmisiä. Se ei voisi olla enempää väärässä. Minulla ei ole mitään ongelmia sosiaalisissa tilanteissa tai esiintymisessä. Se, että koen itseni ulkopuoliseksi tai erilaiseksi kuin muut ei välttämättä tarkoita, että koen olevani huonompi tai heikompi. En välitä ollenkaan mitä minusta ajatellaan. En kaipaa mitään yleistä hyväksyntää. Kaipaan sitä vain joltain yhdeltä henkilöltä, jonka kanssa jakaa kaikki. Olen vähän pettynyt, että pisteet kootaan automaattisesti tietyistä vastauksista, ja vaikka olen vastannut, että en välttele tippaakaan sosiaalisia tilanteita, niin tulos niin väittää. Sen sijaan Hylkääminen pitää aika hyvin paikkansa. Kuten myös Rangaistavuus (koen etten ansaitse hyviä asioita, olen vihainen itselleni heikkoudestani. Mutta en tunne syyllisyyttä tai häpeää) ja Tunnevaje (ihastun ihmisiin jotka eivät ole saatavilla tai ovat kylmiä. Uskon etten ehkä ikinä löydä pysyvää rakkautta). Olen todella yllättynyt että testin mukaan minulla ei ole mitään ongelmia riippuvuudessa, sillä koen olevani esimerkiksi ihmisistä hyvin riippuvainen. No, ei se mitään. Iltapäivällä leikin vähän iigeellä ja kuuntelen hyvää musiikkia. Töissä on hiljaista. Ei mitään hätää. BLIBLING. Roni kertoo, että on sekaantunut päivissä eikä olekaan vielä lähdössä. Jahhah. En ole lainkaan yllättynyt, koska sekoilunsa vuoksi hänen suunnitelmansa muuttuvat usein viime hetkellä. Mutta toisaalta tiedän hänen tekevän tällaisia siirtoja myös tarkoituksella jos ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai halua lähteä. Hetken jo mielessäni välähtää, että hän kertoo sen minulle siksi, että tahtoisi ehtiä vielä tavata ennen kuin hän oikeasti lähtee. Mutta se olisi ehkä hieman liioiteltua tähän saumaan. Menisinkö? En osaa sanoa. Vaikka kaikessa tässä häsläämisessä on vahvasti läsnä syyntakeettomuus, niin oloni on toki vähän loukattu ja hylätty, vaikkei se samoin kirpaise kuin aikaisemmin. Primitiivireaktiona haluaisin hänen kärsivän ja tuntevan tehneensä virheen (jota on minulle aina uusissa kohtaamisissa jankuttanut), haikailevan perään ja oppivan jotain. Mutta todellisuudessa hän osaa varmaan aika hyvin siirtää keskittymisensä johonkin aivan muuhun jos kieltäydyn tapaamasta häntä.

Kävelen kotiin ja sääkin näyttää jo kirkkaammalta. Oloni on energinen. Se on jännä, että todella harvoin on sellainen olo ettei jaksaisi tehdä mitään. Perehtyessäni eri häiriöiden ongelmistoon havaitsin, että ehtymättömät energiavarannot (aina jaksaa lähteä juhlimaan ja niin edelleen) on yksi merkki maniatilasta. Ei tarvitse loikoilla krapulapäivinä sängyssä, jos vain on muuta tekemistä. Ehkä minulla on lieviä maanisia jaksoja, muttei kuitenkaan lähelläkään hallitsemattomissa olevaa tilaa. Jotkut ihmiset ottavat pikavippejä ja shoppailevat ja ajautuvat muihin ongelmiin, koska mania heikentää arviontikykyä ja sumentaa järjenääntä. En koe että ole ollut sellaisessa tilassa. Edes Ronin kanssa emme ole ikinä tuhlailleet erityisesti rahaa mihinkään. Vaihtelemme Ronin kanssa viestejä jostain hauskoista aiheista. Olen iloinen siitä. Varmistan, että milloin työmatka on oikeasti toteutumassa (ei voi koskaan olla hänen kohdallaan varma) ja lähetän Harrille viestin, jossa ehdotan tapaamista siihen ajankohtaan. Laskelmoivaa? Ehkä, mutta tämä on minulle nyt tarpeellista. Haluan tuntea kontrolloivani tilannetta ja hoitavani sen mahdollisimman riskittömästi. Pian saamme sovittua tarkemman ajankohdan tapaamiselle Harrin kanssa. Ei mitään erityisiä fiiliksiä, mutta se on varmasti ihan hyvä ratkaisu siihen nähden, etten pysty mitään "suruaikaakaan" pitämään. Muutoin olotilani on suhteellisen okei. Harkitsen lenkkiä ja sitten paria lasillista viiniä hermoille. Edessä on kuitenkin taas loppuviikoksi enemmän tai vähemmän tekemistä (mitä??), niin kai yhdestä tylsästä päivästä selviää. BLIBLING. Olemme jutelleet Ronin kanssa koko päivän ja nyt hän jostain syystä päättää kertoa kiusaavansa jotain tyttöä deittipalvelussa charmillaan ja erittäin suorilla ehdotuksilla. Heti pieni jysäys iskee sydämeen. Hän kertoo kuinka tyttö olisi heti valmis rientämään hänen luokseen ja lähettää kuvakaappauksia jotka todistavat sen todeksi. Mietin, että onko Roni nähnyt minun ig-juttuni, joissa vitsailen tinderistä. Se on hyvin mahdollista, mutta silti ahdistus vihlaisee saman tien. Vastailen Ronille huumorin varjolla, mutta lisäksi totean, etten enempää jatkossa halua näitä viestejä tai alan tehdä hänelle samaa. Hyvä, se on sopimus. Hän myös kertoo serkkunsa olevan kylässä, joten tätä asiaa ei nyt tarvitse enempää miettiä tänään. Ei tarvitse ja toivottavasti en sitä myöskään tee. Lähden lenkillle.