Pakoon!

Että sillä lailla. Ennen kuin lähden tapaamaan Harria istahdan terassille ystävättären kanssa pohtimaan tulevan viikonlopun aktiviteetteja. Selailemme äkkilähtöjä ja viereisen pöydän tuhdissa humalassa oleva hauska ukko antaa omia vinkkejään, joita kuuntelemme huvittuneina. Niissä on järkeä! Mutta emme löydä mitään varteenotettavaa lentosivuilta, joten tyydymme valittamaan miehistä ja juomaan kylmiä juomia. Selitän ystävälle, että Roni on onneksi lähtenyt pois lähimaastosta hetkeksi, jolloin voisimme oikeastikin tehdä jotain hauskaa ilman deittejä viikonloppuna. Juon kaksikymmentäneljä senttiä valkoviiniä koska huvittaa, siitäkin huolimatta, että Harri on sanonut ottavansa itse aivan rauhallisesti tänään. Olen tunteettomalla tuulella enkä välitä siitä että pitäisikö minunkin käyttäytyä kiltisti tänään. Tosin nyt seuraavana päivänä uudelleenarvioisin tilannetta. Juotuamme juomamme hyppään bussiin kohti keskustaa. Olen ehdottanut Harrille tapaamista erääseen listallani olleeseen uuteen ravintolaan, johon ehdottomasti haluan tutustua. Rakastan kokeilla uusia ravintoloita! Vaihdan keskustassa ratikkaan ja lähden ysillä kohti kalliota. On arki-ilta, joten uskon ravintolassa olevan tilaa, vaikka se on varmasti suosittu saaneidensa julkisten kehujen myötä. Harri jo istuu Winossa viinilasillisen kanssa. Aikaisemmin sanoin, ettei meidän ole pakko mennä viiniravintolaan jos hänellä on parempi idea, mutta ihana Harri tietenkin suostuu tahtooni. Istun hänen viereensä ja halaamme. Hän näyttää kivalta. usein kun puhumme en katso häntä lainkaan kasvoihin. Koen varmaan olevani jotenkin petollinen, kun hän on niin ihana ja minä en osaa tartuttua tunteillani tilaisuuteen. Mutta heti kun taas näen hänet niin olen tyytyväinen että tulin. Tässä voisi olla potentiaalia jos en olisi täysi idiootti. Jonka Harri saa taas pian todistaa. Palvelu ravintolassa on sujuvaa. Heti tarjoilija tulee ja sytyttää kynttiläämme pöydän (joo, en edes korjaa tätä, se kuvastaa hyvin mielentilaani juuri nyt). Paikassa on tunnelmallista vaikkei se olekaan ylikotoisa tai liian hieno. Enemmänkin asiantuntevan rento. Iloinen tarjoilija kysyy mitä tahtoisin juoda. Siis viiniä tietenkin, mutta punaista vai valkoista? Punaista. Kevyttä vai runsaampaa? Kevyttä. Heti tarjoilija kääntyy kannoillaan ja palaa pullon kanssa, jonka etiketin esittää minulle ja kaataa maistiaisen. Maistan viiniä ja se on erinomaista. Juuri tällaisesta pidän! Ehdotan Harrille, että tilaisimme jotain pientä purtavaa. Paikka ei tarjoa ruokaa, vaan kaikki annokset ovat alkupalakokoa. Mikä on parempaa kuin tilata monta alkupalaa ja maistella niitä mainion viinin kanssa? Itse innostun juustoista ja Harri ehdottaa että jaamme annoksen. Sopii. Ja lisäksi otetaan mätiannos. 

Kyselen kiinnostuneena Harrin menneestä viikonlopusta ja osoitan, etten ole enää niin ahdistunut ja tyhmä kuin viimeksi. Olen iloinen ja kerron omasta viikonlopustani (äärimmäisen siistittyjä versioita). Annokset tulevat pian ja ne ovat oikein hyviä, vaikka itse nautin paljon vahvemmista juustoista. Tilaan toisen lasillisen viiniä. Aina ennen entisessä elämässäni olin hyvin tarkka etten sekoita eri viinejä tai juomia saman illan aikana, mutta nähtävästi enää en välitä siitäkään periaatteestani. Tunnelma on hyvä. Nautimme ruokien ja viinien maistelusta pitkään. Sitten lähdemme lämpimään kesäiltaan kävelemään. Emme ota ratikkaa vielä, sillä haluan tietenkin käydä vielä jossain lasilliselle. Vaikka oloni Harrin kanssa on hyvä, niin en koe tällä kertaa oikeaksi mennä hänen luokseen. En halua joutua torjumaan häntä, mutten myöskään halua hypätä heti sänkyyn. Sitä tunnetta ei nyt ole. Se voi olla myöhemmin, mutta ei tänään. Joten kävelemme johonkin pieneen kallion baariin, jossa on listalla tarjolla ainoastaan kaksitoista tai kaksikymmentäneljä senttiä viiniä naurettavan edullisesti. Vitsailen etten voi tilata kuuttatoista, koska sitä ei mainita. Oivoi, jaksankohan juoda kaksikymmentäneljä! Vaikka tiedän aivan hyvin ettei siinä ole mitään ongelmaa. Tilaan ison lasillisen viiniä ja Harri olutta (onneksi!). Viini soljuu alas hyvin ja puhumme aikakausilehdistä (naistenlehtien typeryydestä) ja jostain kepeästä aiheesta, jota en muista. Baariin tulee mies koiran kanssa ja keskitymme jonkin aikaa sen silittelyyn. Sitten lähdemme jatkamaan matkaa ja Harri ehdottaa hänen luokseen menemistä. Olen nyt saanut aika hyvät pohjat, joten en osaa edes ajatella ettenkö menisi. Ja sitten ei olekaan kauheasti enää kerrottavaa. Menemme hänen luokseen. Harri kaataa meille juomat. Puhun jotain typeryyksiä, kuten valitan Ronista, josta kerron mielenterveysongelmallisena ystäväni. Olen varmaankin alkanut selitellä etten nyt halua pussailla. Olemme kuunnelleet musiikkia. Sitten en muista mitään. Kunnes havahdun siihen, että olen riisumassa päällivaatteitani makuuhuoneessa ja menossa nukkumaan. Ei mitään käsitystä ajankulusta. Aamulla herään siihen, että Harri pyörii jo hereillä vieressäni. Olen vetänyt hirveät perseet ja nukkunat kuin  vauva myöhäiseen aamun asti. Voi vittu, en voi ajatella mielessäni muuta. Emme ole harrastaneet seksiä, eikä Harri sitä ehdottelekaan. Hän tekisi niin ellemme olisi puhuneet aiheesta, tai ellen olisi ollut jotenkin vastenmielinen. Hän taputtaa minua selkään, kun huomaa, että olen herännyt. Kysyy, että onko minulla paha olo. Ei, oloni on ihan hyvä, vastaan. Vaikka päätä jomottaa ja olo on kuvottava. Minua pyörryttää vaikka makaan sängyssä. Nyt on oltava mahdollisimman cool. Kysyn, että olisiko aika nousta ja Harri vastaa myönteisesti ja pomppaa ylös sängystä ja pukeutu heti. Sitten huomaan, että hänellä on tismalleen samat lakanat kuin Javierilla. Nousen ja pukeudun ja koitan olla mahdollisimman freesi vaikka olo on aika järkky. Menen heti pesemään hampaat ja harjaamaan hiukseni. Otan buranan salaa. Istun tuijottamassa itseäni peilistä Harrin sängyllä kun hän tulee luokseni ja istuu viereen. Laittaa kätensä hartioilleni ja kysyy mikä on fiilikseni (fuck mitähän minä olen selitellyt!), ja vastaan, että ihan hyvä ja hymyilen. Hän hymyilee takaisin. Sitten kertoo, että nyt ei ole tarjota mitään aamukahvia. Voi ei, haluaako hän savustaa minut äkkiä ulos. Sanon, ettei se haittaa, voin lähtiessäni napata kahvin jostain. Be cool, be cool. Istun kuitenkin hänen seuraansa hetkeksi keittiöön. Kyselen jotain mahdollisimman arkista ja olen normaali. Sitten kun tulee luontainen hetki niin pakkaan kamani ja alan tehdä lähtöä. Se sujuu hyvin, koska Harrilla on joku työjuttu. Minua hävettää mutta uskon, että onnistun näyttämään hyväntuuliselta. Harri saattaa minut ovelle ja halaamme. Hän halaa minua tiukasti, yhtä tiukasti kuin aina aikaisemminkin. Annamme toisillemme pienen pusun. En muista enää mitä puhuimme lähtiessäni, mutta sanoin kai jotain hauskaa koska nauramme niin että rappukäytävä kaikuu. Sitten lähden ulos. 

Raitis ilma auttaa heikotukseen. Olosta tulee nopeasti ihan energinen. Näin saa kadotettua krapulan: nousee ylös ja lähtee ulos. Tarkistan heti puhelimeni etten ole tehnyt sillä mitään tyhmää. Olen jutellut Ossin kanssa ja lähetellyt hänelle kuvia. Outoa. Muuta pahaa ei näytä tapahtuneen! Huh. Mietin vaihtoehtojani. Mietin tulevaa viikonloppua. Kävelen rauhallisesti. Alkaa hieman tihuttaa. En siis tavanomaiseen tapaani hae kahvia tai teetä ja mene nauttimaan sitä puistoon. Nyt kävelen bussipysäkin suuntaan. Haen makeutetun teen kioskilta ja istun hetkeksi alas kahvilaan. Selaan matkatoimistojen sivuja ja bongaan miniloman lähimaahan erittäin halpaan hintaan. Otan siitä kuvakaappauksen ja lähetän Elinalle. Mites olisi, karataanko hetkeksi? Ihan vain tyttöjen kesken nauttimaan kauneushoidoista (dokaamaan) ja hyvästä ruoasta (tuntemattomista miehistä). Menee hetki ja Elina vastaa, että varaa vaan, let's go. Ja niinpä varaan ja maksan matkan, jolle lähdemme heti varhain huomisaamuna. Vain pieni trippi, ei mitään erityistä. Mutta juuri nyt uudet maisemat tuntuvat erityisen tervetulleilta. Roni on kaukana. Harri ei takuulla halua nähdä ainakaan vähään aikaan. Enkä jaksa ehkä pyöriä taas kuluttamassa aikaa ilman kunnon suunnitelmia. Tuntuu oikealta ratkaisulta! Vaihtelemme viestejä ja innostumme Elinan kanssa todenteolla. Hänkin haluaa häipyä. Hänkin haluaa unohtaa miehet hetkeksi. Fiilis kohenee. Päätän, että lähetän jossain vaiheessa Harrille viestin, jossa pahoittelen sekavuuttani ja kerron pienestä rauhaisasta tyttöjen irtiotosta. Lähden kotiin, koska tänään voi luvan kanssa ottaa aivan rauhallisesti, jotta huomenna on energiaa! Ennen kotiinsaapumista käyn nepalilaisessa buffetissa sukulaisen kanssa, joka sattuu olemaan nurkilla. Ruoka on ihan hyvää ja tulista. Heti kotiin päästyäni päätä alkaa taas vähän särkeä. Rojahdan paikalleni ja menen someen ja huomaan, että olen tykännyt jostain Harrin jutusta todella epätyypilliseen tapaan. Äh, olen varmaan huolella sekoillut eilen. Ei voi mitään. Kohta saa unohtaa nämä kuviot pikkuhetkeksi. Viestittelen Ronin kanssa päivän aikana. Hän saa minut taas niin iloiseksi sillä, että haluaa jutella minulle tietyistä asioista. Ajattelee minua. Minusta tuntuu, että minulla on hänet. Jollain oudolla tavalla.