After the afterparty

Joo, tämä on taas näitä päiviä, kun saa itsensä koottua pikkuhiljaa myöhäisellä iltapäivällä. En tiedä miten onnistui taas överöimään niin hyvin Joulujuhlat, mutta en ollut ainoa! Olimme jo ajoissa kauniina rumissa (tai kauniissa niiden osalta, jotka eivät noudattaneet teemaamme) asuissamme juhlatuulella. Terästetyt glögit, joululaulut, juustot... Varmaankin jonkinlaisessa ennätysajassa olimme kuvaamassa omia Kohta sataa -videoita kuohareita haaraväleistä korkaten. Ja kyllä, lähettelimme kuvia ja videoita eteenpäin, koska se tuntui niin hauskalta idealta silloin. Whatsapp-ryhmiin, minä lähetin pelleilykuvia Javierille, ja onneksi vain yhden videon itsestäni Ronille. Ystäväni antoi minulle ihan Paperi-T:n näköisen matchinsa, josta ei itse innostunut ja sain läheteltyä hänellekin "hauskoja" viestejä. Mutta oli hauskaa, vaikka aamulla saikin taas pikakelata muistikuvia ja miettiä tuliko mokattua jotain pahemmin. Ei tullut. Heräsin yksin omasta sängystäni. Koska Roni ei päässyt maalta kaupunkiin, kuten olin uumoillutkin! Mutta sain häneltä ihanan aamuvideotervehdyksen, joten en ole onnistunut vielä mokaamaan välejämme. Hyvä!

Aamulla puhelimestani löytyy Ronin lisäksi viestejä Javierilta (joka kysyy olenko hengissä), uudelta matchilta (joka kysyy onko paha darra), Taunolta (joka ehdottaa krapulaseksiä, hahaa!) ja tytöiltä, jotka jakavat omia loppuyön kommelluksiaan. Yhdellä kaverilla on paha morkkis, vaikkei mitään tapahtunut. Sellaisia on välillä "sunnuntait". On ikävä Ronia, joka ei varmaan vielä tule. Tuntuu ettei ikinä tule. Lähetän hänelle haikurunon tylsästä maanantaista ja saan takaisin sydämiä. Ahdistus nostaa päätään. Se sellainen ihan epärealistinen. Koska kaikki on hyvin. Ei ole mitään syytä ajatella, ettei hän ikinä tule, ja ettemme ikinä enää näe. Siltä kuitenkin aina välillä taas tuntuu! Koska odotin, että ehkä hän tulisikin. Syytän eilisen juhlimisen vuoksi laskeneita serotoniinitasoja tai jotain muuta neurokemiallista. Juttelen pitkin päivää Javierin kanssa. Tonttutytöistä, lumiukon porkkananenästä, George Michaelista. Hän lähettää minulle vitsillä tekemänsä lauluvideon. Puhumme yhden illan jutuista. Sanon, etten saa sellaisista mitään irti, joten en niitä harrasta. Hän muistelee, että hyppäsimme petiin tokilla treffeillä. Totta, mutta se ei jäänytkään yhdenillanjutuksi. Ajattelen, että ehkä hän kutsuu minut kylään, jotta saan vähän maanantaihaleja. Mutta selviää, että hän on sopinut saunaillan ystäviensä kanssa. Hän lähettää kuitenkin virtuaalihaleja. BLING. Roni lähettää uuden videoklipin. Hyvä, ajattelemme toisiamme. Mutta hän ei ole täällä. Totean, että itsekin joudun harkitsemaan uloslähtöä, koska hän ei pelastanutkaan minua maanantailta. Ja olen tosissani. Pari ystävää on ulkona. Jos oloni on tällainen, niin kenties menen jossain pyörähtämään. Tai ehkä menen vain nukkumaan. BLING. Javier kysyy lähdinkö jo ulos. Sanon vieläkin harkitsevani asiaa.