Treffikutsu ja mykkäkoulu

BLING. Olen juuri istahtanut omalle lempipaikalleni fleecevilttiin kääriytyneenä. Simppeli (ja epäterveellinen) pastaruoka tekeytyy hellalla. Roni viestii! Hän oikeasti haluaa pitää yhteyttä. Niitä näitä. Se on yleensä parasta, koska tietää, että toinen haluaa muuten vain viestiä ilman mitään oikeaa asiaa. Ihan mukavaa! Vai johtuuko tämä vain siitä etten niin sanotusti antanut ensitreffeillä? Vastaan iloisesti mutta mitään vihjailematta. En tiedä mitä haluan. En tiedä haluanko syventää tutustumistamme vai en. Pitää pitää kaikki vaihtoehdot auki. Onhan vasta tiistai. Silloin ei tarvitse tietää juurikaan enempää kuin maanantaina. Katsellaan mikä on tilanne ja fiilis sitten jos ja kun Roni enää tekee aloitetta tapaamiselle. Toisaalta olen kiinnostunut tutustumaan lisää. Toisaalta haluan päästä selvyyteen muissa keskeneräisissä asioissa.  

Päätin siispä myös aamupäivällä lopettaa taas mykkäkouluun osallistumisen ja kysyin Javierilta kuulumisia. Hän vastaa iloisena heti ja vaihtelemme  huumorinsävytteisiä kuulumisia pitkin aamupäivää. Hänen flunssansa on jo melkein peitottu. Koska satun olemaan selvinpäin niin en erehdy ehdottelemaan tapaamista. Mutta kun Javier vitsailee työurakkansa jälkeen ansaitsevansa nyt kimppakivaa, niin totean, että todellakin, jos se kolmas osapuoli on glögipullo. Hän vastaa naurulla. Siinäpä oiva tilaisuus ehdottaa tapaamista, mutta jos hän ei sitä tee, niin en tee minäkään (ainakaan tänään). Keskustelumme on luonnollista ja sujuvaa ja hauskaa. Ainoa muutos on hänen aloitteettomuus ja se, ettei hän ehdota tapaamisia kuten ennen. Kai siitä voi jotain päätellä. Mutta odotan, että hän paranee kokonaan. Ikään kuin olisi mahdollisuus, että kaikki tämä passiivinen mykkäkoulu johtuu flunssasta. Myös se, että hän katoaa tunneiksi somesta keskustelumme päätyttyä johtuu varmasti flunssasta. Eikä suinkaan siitä, että hän karkaa linjoilta siinä pelossa, että ehdottaisin jotain.

Olen vähän kummastunut miesten röyhkeydestä. Ronilla oli aika ronskit otteet saadakseen minut ensitapaamiselle kanssaan. Mutta siitä huolimatta face to face hän oli jopa hieman ujohko ja täysin asiallinen. Yksi sana jonka keksin kuvaamaan häntä loistavasti on boheemi. Eilisiltana tapaamaton uusi tinderi menetti pisteitään ihmeellisen typerillä viesteillä (kuva). Ihanko oikeasti hän uskoo, että haluan tuollaisten juttujen jälkeen tavata? Jossain menee raja. Tiettyyn pisteeseen asti suoruus ja yli-itsevarmuus on houkuttelevaa, mutta jossain kohtaa mukaan liittyy naurettavuus. Ihan kuin hän vihjaisi, että jos vain tapaamme niin tunnistan hänet jostain tai ymmärrän miksi hän on niin tapaamisen arvoinen. Pitäisikö kiinnostuksen herätä? Ja ei, hän ei näytä Cheekiltä tai muultakaan tunnetulta alfamieheltä. BLING. Yhtäkkiä Roni ehdottaa, että tapaisimme tänään! Vähän liian pian. Olen aivan räjähtäneenä peiton alla, pastat kiehumassa hellalla. Ei ole yhtään sellainen fiilis, että alkaisin rivakasti valmistautua tapaamiseen, joka jännittäisi ja johon tarvitsisi keskittyä ihan toisin, kuin esimerkiksi Manun tai Javierin kanssa olemiseen. Ilmoitan, että tarvitsen hieman enemmän varoitusaikaa jos hän haluaa arkena tavata (vuorokausi kiitos!). Hän ymmärtää ja on hauska. Hyvä. Onkohan hän tottunut pettymyksiin ja tällaiseen arjen hankaluuteen? Toivottavasti.  Hänen huumorinsa vie fiilistäni asteen enemmän siihen suuntaan, että voimme vielä tavata.

Illan aikana pastaa nauttiessani päätän kysyä Manuelilta kuulumisia. Hän on kiireinen harrastuksissaan ja valmistautuu ennen joulua lähtemään pitkälle lomamatkalle. Vaihdamme hyvätuulisesti muutamia viestejä. Muistan kuinka jossain vaiheessa mietin, että tulen ikävöimään häntä ihan liikaa, kun hän on pitkään poissa, mutta nyt tiedän, että selviämme loistavasti. Jes. BLING. Roni jatkaa hauskoja arkisia juttujaan. Hymyilyttää jo. Pidämme samanlaisesta musiikista (ja viinistä). Random facebook-tuttava viestittelee ällöjän kliseitään maailman toiselta puolelta. "Sulla on hyvä sydän". Hah paskat. "Oot kuin kookospähkinä, kova ulkoa, mutta pehmeä sisältä!". Oh Gosh, lopeta jo! Hän oli hyvää juttuseuraa silloin joskus masentavana päivänä, mutta tänään ei noin sokeriset mielistelyt tehoa. Javierkin on taas palannut someen, joten ehkei hänellä ole treffejä. Ehkei. Mutta mitäs siitä vaikka olisi? Minullakin voisi olla. Oikeastaan harmittaa että kieltäydyin treffiehdotuksesta Ronin kanssa niin heppoisin perustein. Saan sitten taas tulevaisuudessa arpoa, että tuliko nyt oltua liian vaikeasti tavoiteltava, kun tyyppi katoaa. Ystäväni mielestä kyllä tuli! Ilmoitan äkkiä suoraan Ronille, että ensi kerralla kun hän tarvitsee apua viinilasillisten tyhjentämiseen niin ilmoittaa minulle ajoissa. Noin. Nyt olen ainakin osoittanut haluni tavata vielä. Heti vähän kirpaisee ja ääni päässäni inisee, että takuulla heti kun sovin treffit Ronin kanssa niin varmasti Javier ehdottaa taas tapaamista samalle illalle! Tai Manuel! Äänen mukaan olisi parempi siis pitää kalenteri tyhjänä ja keksiä tekosyitä miksen pääse treffeille! Mutta en anna sen häiritä. Vaimennan typerän äänen. Tai ainakin yritän. BLING. Roni ehdottaa suoraan tapaamista viikonlopulle. Suostun. Jännittää!