En tiedä mitä on tarkalleen ottaen taas tapahtunut (en mene tarkastelemaan viestiketjuja tällä kertaa), mutta olemme aloittaneet Javierin kanssa viestittelyn. Muistan, että hän kysyi missä olen ja kenen kanssa. Sitten - kuten viimeksikin - hän kutsui minut luokseen. Olen siis lähtenyt klubilta ennen kahta, liftannut klubin edessä parin nuorukaisen kyytiin (yritin saada taksia), jotka hyvän tahdon eleenä heittivät minut Javierin kulmille. Jätin heidän autoonsa vaivalla hankkimani täydellisesti minulle sopivan pipon sekä Chanelin ihanan kaulahuivini (tosin huomasin tämän vasta lähtiessämme kävelylle seuraavana päivänä).
Javier tulee minua pihalle vastaan. Halaamme. Muistaakseni. Hän on tekemässä työasioihin liittyviä juttujaan. Seksikkäänä silmälasit päässään. Hän on antanut parransängen kasvaa. Juttelemme ja autan häntä paperijutuissa. Olen yllättävän hyvässä kuosissa yhtäkkiä. Hän pyytää minua selittämään jotain aika kieliopillisesti haastavaa sanaa. En saa häntä ymmärtämään, vaikka yritän parhaani mukaan selittää sanan taivutusta. Pian hän hermostuu ja alkaa taas mainita, kuinka typerästi olen aikaisemmin käyttäytynyt ja muistelee jotain täysin turhapäiväistä mitä olen hänen mielestään sanonut ilkeästi. Olen lähes tippa linssissä ja pyydän häntä kirjoittamaan osoitteensa paperille, jotta voin tilata itselleni taksin! Hän kirjoittaa ja on täysin kylmän oloinen. Kysyn, haluaako hän että lähden. Hän vastaa, että ei halua, jää ja mennään nukkumaan. Olen tosi ärsyyntynyt tilanteesta, mutta koska en oikeasti halua lähteä suostun jäämään. Sanon, että hän on tosi herkkä ja ylimielinen minua kohtaan, ja hänen pitäisi rauhottua ja lopettaa vanhojen mitättömien asioiden miettiminen. Pyydän halausta, mutta hän ei suostu. Jätän aluspaidan ja alushousut ylleni ja kapuamme sänkyyn. En tiedä miksi, mutta halaan häntä lusikassa kunnes nukahdan. Varmaan jotenkin ajattelen, että hän asenteestaan huolimatta haluaa huomiota ja olla rajattoman ymmärryksen ja halun kohteena. Herään samasta asennosta monta tuntia myöhemmin. Muistan hänen töykeytensä ja ajattelen, ettei hän halunnutkaan minua luokseen, joten irtaudun hänestä ja siirryn oman peittoni alle. Pian hän kääntyy ja vetää minut takaisin peittonsa alle ja halaa minua tiukasti. Ah ihanaa. Nukumme vielä jonkin aikaa, mutta pian alamme heräillä. Sanon, että lähden kohta kotiin ja sitten voit ikävöidä minua, kun olen poissa. Javier sanoo, että hänelle varmaan tulisikin ikävä. Hän on hyväntuulinen ja läheinen. Tuo minulle sänkyyn lasillisen kylmää vettä, johon on puristanut sitruunaa. Totean, että minun on varmaan vain oltava hiljaa, koska joka kerta kun juttelemme hän päätyy dislaikkaamaan minua. Hän hieroo selkääni. Silittelee, yrittää hyvitellä. Kyselee tarkasti edellisillan menojani.
Noustessamme sängystä kello käy jo iltapäivää! En olisi uskonut olevan niin myöhä. Roni on lähettänyt minulle aamullakin jo viestiä siitä, miten hänellä taisi mennä edellisiltana hieman överiksi. Javierin täytyy käydä ulkona. Kysyn, haluaako hän että lähden samalla kotiin. Ei! Siispä tarjoudun lähtemään hänen mukaansa. Kävelemme rauhallisesti ulkona ja nautimme auringon viimeisistä säteistä. Juttelemme niitä näitä. Tuntuu hyvältä. Sisään päästyämme hän pyytää minua katsomaan häntä, ja hän selittää, että oli edellisyönä väsynyt ja turhautunut, koska ei ymmärtänyt vaikeaa asiaa. Sanoo, ettei tarkoittanut olla niin äkkipikainen. Hymyilen ja kysyn, onko tuo anteeksipyyntö. Hän hymyilee muttei vastaa kysymykseeni. Hän ei ehkä pysty pyytämään anteeksi. Ei voi helposti myöntää omia virheitään. Muistuttaa kyllä muita omistaan. Yleensä minulla on ollut se hankalamman ihmisen rooli. Sellainen, että saan hermostua ja olla lepyteltävänä. Nyt hänellä on se rooli. Ja jostain syystä minua ei kauheasti haittaa. Hän ei osaa näyttää tunteitaan, eikä halua liikaa näyttää kiinnostustaan. Vitsailee muilla naisilla ja peittelee siten meidän kehittyviä välejämme. Ehkä minun vain on oltava se aloitteellisempi jos haluan häntä nähdä. Ehkä minun vain pitää olla se joka menee halaamaan, kun toinen vetää herneitä nenään.
Hän tekee meille teetä. Istuskelemme ja katsomme Haluatko miljonääriksi -ohjelman uusintoja. Hän syö munakasta. Minä en halua. Hän on hot. Välillämme on vetovoimaa. Halailemme toisiamme. Hän vitsailee taas törkyisiä juttujaan, mutta katsoo sitten minua ja sanoo sen olevan vain huumoria. Olen tyytyväinen. Nyt koen että hän pitää minusta. Mutta toisaalta siltä tuntuu aina kun emme riitele. Hänellä on alkuillasta sovittu meno. Kysyn haluaako hän lähteä yhtä matkaa. Tottakai! Lähdemme samalla ratikalla hänen asuntonsa edestä kohti keskustaa. Erotessamme halaamme tiukasti ja hän sanoo "let's talk more later". Lähden onnellisen oloisena aamiaiselle (kello viideltä), ennen kotiin saapumista. Roni-tinderi haluaisi nähdä tänään. Hän on hyvin innokas. Olen väsynyt. Katsotaan. Ystävättäret ovat naapurustossa istumassa iltaa. Ehkä lähden sinne, vaikka voisin vain nukahtaa. Ystävättäreni on tapaillut jotain uutta miestä, ja he viettävät lähes kaikki yöt yhdessä. Mies viestii ja kaipaa häntä avoimesti jatkuvasti, vaikka he ovat tunteneet viikon. Miksi se on joillekin niin helppoa? Vai onko vain niin, että minun "kohderyhmäni" miehet eivät vaan käyttäytyisi noin (paitsi, että Alexhan käyttäytyi niin ja sitten katosi!)? Enhän minäkään kehtaa kenellekään sanoa, että haluan taas nähdä heti! Joten ehkä olemme vain erilaisia. En tiedä. BLING. Manuel kertoo kuulumisiaan, hän on matkalla juhliin. Kiva! Ihanaa, että hän muuten vain otti yhteyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti