The Ugly Christamas Sweater

Aaton vietto sujui kuten olin uumoillutkin. Mukavaa rupattelua. Aivan uskomattoman hyvää ruokaa (täydellisesti kypsytettyä sisäfileetä erilaisten perunoiden, kasviksien ja salaattien kanssa, puhumattakaan kauniisti kootuista alkupalaleipäsistä ja jälkkärijuustokakusta), jolla ei ollut juurikaan tekemistä jouluruokien kanssa! Koska en itse kokkaa en valita. Jos sukulaiset ovat päättäneet ettemme syö laatikoita ja kinkkua, niin emme syö. Sen jälkeen maha täynnä sohvalla nuokkumista. Sitten kahvit ja viinit ja lautapelejä kivassa yhteishengessä myöhään iltaan asti. Yöllä katsomme yhdessä roomalaista jouluyönpalvelusta ja puhumme salaliittoteorioista. Ja mitä muuta teen koko päivän? Näprään kännykkää ja viestin Ronin kanssa. Ronin, joka haluaisi palata jo tänään kaupunkiin, jotta voisimme tavata. En tiedä toteutuuko se, tai onko se mahdollista jos on julkisen liikenteen varassa. En tiedä, mutta se olisi ihanaa. Mutta olen myös kärsivällinen ja voin odottaa (jos on pakko).  Itse tunnen samoin, mitä hän sanoo ääneen (kirjoittaa minulle): mitä enemmän juttelemme, sitä enemmän vaivumme ihastukseen. Koemme molemminpuolisesti, että meillä on joku erityinen yhteys. Niin varmaan ihastuneena haluaa ajatella! Mutta minulla on myös esimerkkejä! Hyräilin ja googletin itsekseni erään biisin sanoja, kun samaan aikaan Roni lähettää minulle sanat samasta biisistä viestillä. Muiden keskusteluiden lomassa toinen name-droppaa, jonkun filosofin tai taiteilijan ja ilmenee, että se on toisenkin lempityyppi! Roni on hulvaton ja lähettää minulle kuvia ja videoita. Hän lähettää minulle äänittämänsä runon. Kotiin päästyäni nauhoitan hänelle oman videon, ennen kuin sanomme kolmelta yöllä hyvää yötä sydämien kera.

Siis olen vain niin onnellinen edelleen. Tai en tiedä onnellisuudesta, mutta mulla on muuttanut pari perhosta vatsaan nyt jo moneksi päiväksi peräkkäin! Ja ne lentelee niin paljon, että leijun itsekin. En malta odottaa, että tapaamme. Toisaalta se pelottaa, koska on riski, että taika katoaa. Olemme luoneet nyt niin ihanan oman kuplan ja ruokkineet liekkejä meidän erityisyydelle ja yhteenkuuluvuudelle, että se voi olla todella haurasta livenä. En välitä, haluan kokeilla. Hajotkoon sitten! Hän on selvästi juurikin niin boheemi, kun jossain vaiheessa uumoilin. Vähän kreisi. Vähän siinä rajalla, mutta niin olen mäkin. Sä oot liian friikki, beibe, niinku mä. Me oikeasti voitaisiin pitää niin hauskaa yhdessä. Näen meidät hölmöilemässä julkisilla paikoilla välittämättä kenestäkään ulkopuolisesta. Tekemässä ylidramaattisia videotoivotuksia salaa kikattaen yhteisille tutuillemme. Kirjoittamassa ihan vakavissaan jotain maailmanjärjestystä mullistavia analyysejä, joille nauretaan sitten myöhemmin, kun viinihuurut haihtuu. Tutustumassa yhdessä uusiin maailman kolkkiin. Tapeltaisiin ja kiukuteltaisiin niin typerästi, että jompi kumpi purskahtaa nauruun ja jouduttaisiin ihan vain sen takia lopettamaan riita. Toivon, että päästään kokeilemaan. Luulin, että sovellun parhaiten sellaiseen vähän snobimpaan seuraan. Sellaiseen jossa saa hillitä itsensä ja näyttää nätiltä ja sanoa fiksuja juttuja. Mutta tämä on paljon hauskempaa!

Eilispäivän aikana sain vaihdella joulukuulumisia monen vanhan ja uudemman tuttavan kanssa. Tietenkin Javierin ja Manuelin. Mutta lisäksi Jukka kysyi kuulumisiani pitkästä aikaa ja kertoi omista joulun ja uuden vuoden suunnitelmistaan. Myös Tomi toivotti minulle hyvää joulua. Ja kukapa muu kuin Tauno! Tietenkin Ricky myös. Sekä pari tapaamatonta randomia, ulkomaan tuttavaa. Jotenkin iloinen ja hyvä fiilis vallitsi koko päivän. Minun olisi tehnyt mieli kertoa (huutaa!) sukulaisilleni, että olen ihastunut ja ehkä tuonkin avecin kylään ensi vuonna! Mutta en sentään tehnyt sitä.

Tänä aamuna Javier kertoi omasta joulunvietostaan ja avasi antamani paketin. Hän oli iloinen ja kiitti minua runsain emojein. Juttelimme pitkin aamupäivää niitä näitä, lähinnä syömiseen ja juomiseen liittyen. Puhelimeni soi! Sieltä soitteli henkilö, joka korjaa älypuhelimia. Olin aikaisemmin netin kautta tarjonnut hänelle melko uutta puhelintani, jonka näyttö ei toimi, sitä vastaan, että hän toimittaisi minulle sen sisältämät valokuvat. Ja nyt hän olisi hakemassa luuriani! Sopii! Kävin heittämässä puhelimen hänelle tarvittavine koodeineen. Jes, senkin asian sai vielä hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Juttelemme tyttöjen kanssa ryhmäkeskusteluissa pitkin päivää. Meidän on tarkoitus kokoontua yhteen viettämään ystäväporukan omaa joulujuhlaa, syömään erään ystävän jouluruokajämät ja tietenkin kohottelemaan maljoja. Rumissa jouluvaatteissa. Jos Roni sattuisi tulemaan tänään, hän voisi osallistua juhlaan aveccinani, tai voisin kadota juhlasta hänen mukaansa. Mutta minulla on vahva tunne siitä, ettei hän pääse tänään tulemaan. Ei se mitään, olkaamme kärsivällisiä. Let the Magic happen. Onneksi pääsen purkamaan energiaani ainakin ystävieni pariin!