sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Roni-Rikas

Vaikka olisin voinut nukahtaa eilen jo alkuillasta, niin päätin ryhdistäytyä. Toinen ystävättäreni nouti minut kotoa ja kuljimme yhtä matkaa kolmannen ystävän luokse. Vietimme iltaa laittautuen, juoruillen, tanssien ja ryhmäselfieitä otellen. Joimme lämmintä glögiä ja mietimme miten jatkaa iltaa. Ihanaa ja hauskaa! Emme kuitenkaan olleet samaa mieltä minne mennä. Taas minä olisin ainoana halunnut toisaalle. Päädyin luopumaan tällä kertaa haluistani ja lähdin ystävieni kanssa pienempään pubiin, jossa oli tarjolla live-musiikkia. Vastoin odotuksiani se osoittautui ihan kivaksi paikaksi ja onnistuin hetken nauttimaankin olostani siellä, vaikka asiakaskunta olikin sellaista, josta en juurikaan kiinnostavaa juttuseuraa kyennyt löytämään. Olin vaihdellut viestejä illan aikana muutaman uuden tinderin kanssa. Mukaan lukien Ronin, jonka kanssa jouduimme siirtämään edellisillalle sovitut treffit toiseen ajankohtaan. Kerroin Ronille, että olin jo aika väsynyt ja varmaan pian lähden illanvietosta kohti kotia. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että minun pitäisi päätyä hänen luokseen.
Roni lupasi hoitaa taksimaksuni, jos vain lähtisin hänen luokseen. Kello oli jo yli puolen yön ja olin oikeasti väsynyt. En tiedä mikä päähänpisto minulle tuli, mutta tilasin taksin. Olimme jutelleet jo useita päiviä melko aktiivisesti. Roni oli osoittanut kiinnostustaan mukavilla ja ihan fiksuillakin viesteillä. Koin, että hänen on pakko olla jokseenkin normaaliälyinen. Hän oikeasti halusi tavata minua. Halusi jo eilen, joten miksei. Näyttäväthän nuo viestit nyt jälkikäteen katsottuna hieman kummallisilta, mutta ehkä sitten tuollainen suora röyhkeys joskus vaan iskee. Ilmoitin hänelle tulevani! Hän ei varmastikaan ollut hetkeäkään uskonut, että oikeasti tulen, sillä hän vielä lähetti viestejä kuinka innoissaan on tästä spontaaniudesta! Niin minäkin!

Soitan Ronille ollessani hänen kotitiellään taksin kanssa. Kerroin taksikuskillekin ollessani matkalla sokkotreffeille. Roni tulee ulos vastaan, tervehtii  iloisena ja vähän jännittyneenä ja maksaa täysin luonnollisesti kuskille matkani. En ollut juurikaan humalassa, mutta pienessä hiprakassa, joten en osannut hirveästi jännittää tilannetta. Tiesin jo vanhasta kokemuksesta, että vaikkei toinen viehättäisi minua, niin pystyn viettämään kivan illan, nukkua ja häippästä sitten tarvittaessa omille teilleni. Olisin myös aivan hyvin voinut maksaa taksini itse, mutta en tiedä miksi en edes tarjoutunut huolehtimaan maksusta itse. Koko tilanne meni jotenkin tosi luontevasti. Olin etukäteen pelännyt sitä, pidänkö hänestä ulkoisesti. Mutta kun näimme hän oli melko miellyttävä! Nuorekas ja hieman minua pidempi. Kivannäköinen ja rennon tyylinen. Ei samoin tyrmäävän komea, kuin useat muut deittini, mutta olenkin ollut liian ahne viime aikoina.

Roni asuu yksin valtavassa omakotitalossa hyvällä sijainnilla lähellä rantaa. Heti alkuun hän toteaa olevansa häkeltynyt, sillä olen kauniimpi kuin hän oli odottanut. Kiva! Vilpittömän oloinen kohteliaisuus. Hän toteaa olevansa hyvin suorasanainen. Jostain syystä riisuttuamme päällysvaatteet istuudumme hänen valtavaan eteiseensä lattialle. Istumme siinä suurella matolla toisiimme tutustuen keskellä yötä. Hän toteaa ohimennen keskustelun lomassa olevansa hyvin varakas. Ihan vain tiedoksi, jotten ihmettelisi tiettyjä asioita. Vähän niin kuin huumoriheitto. Ok, ei se minua haittaa. Että tällainen uusi kokemus tällä kertaa (olen kyllä aiemminkin kuullut kun deitti puhuu rahasta, mutta nyt olemme hieman eri sfääreissä). En tietenkään heti usko kaikkea mitä muuta sanovat jos en tunne heitä, mutta en myöskään ala epäillä ilman hyvää syytä. Ehdotan että siirrymme mukavampaan tilaan lattialta. Nousemme avoimen oleskelutilan keskellä oleville nojatuoleille. Joka puolella palaa kynttilöitä. Kaunista. Puhumme matkustamisesta, töistä, juhlista.. Tulemme hyvin juttuun. En osaa sanoa onko hän ujo vai vain hassutteleva luonteeltaan. Mutta ei se haittaa. Turha tehdä liian varhaisia johtopäätöksiä. Hän ehdottaa, että ryhtyisimme nukkumaan. Sopii! Kello on jo paljon. Kapuamme yläkertaan, jonka suuressa tilassa on suuri sänky, jossa merkkilakanat. Pistän heti merkille, että hänellä ei ole untuvatäkkiä, kuten useilla muilla tapaamillani poikamiehillä. Jätän aluspaidan ja alushousut päälleni, hän jättää ylleen Armanin bokserit. Otamme hyvän haliasennon. Hän silittelee minua hieman ja muistutan, että aiomme vain nukkua. Hän ei vastustele laisinkaan. Nukahdan hänen kainaloonsa hetkessä.
Herään pari kertaa yön aikana siihen, ettei minulla ole peittoa. Revin sitä itselleni. Roni vaihtelee asentoa paljon unissaan. Lämmitämme toisiamme viileässä yössä. Saan kokonaisuudessaan ihan hyvin nukuttua. Aamulla mietin pariin kertaan, että mitähän nyt taas tuli tehtyä. Ikävöin vähän omaa kotiani, mutta olenhan jo tottunut olemaan siellä ja täällä, joten No Panick. Ajattelin vähän myös Javieria. Olisinpa siellä. Mutta Roni on mukava. Hieman ehkä ujo? Toisaalta päämäärätietoinen. Ennen kuin tarkistimme ajan löimme vetoa kuinka paljon kello olisi. Hän voitti. Noustessamme oli jo lähes keskipäivä. Päätimme pian mennä takaisin sänkyyn ja katsoa elokuvaa loikoillen. Torkuin kesken elokuvan. Tykkään niin paljon olla jonkun kainalossa. Juttelimme harrastuksistamme ja lempiruoistamme (ihana puhua ruoasta!). Hän vaikutti kiinnostuneelta asioistani. Keskustelumme sujui tosi luontevasti. Iltapäivällä totesin, että minun on kai paras alkaa valua omaa kotiani kohti. Hän ehdotti, että voin vielä jäädä syömään, mutta minun piti oikeastikin tehdä vielä tänään muuta, joten päädyin lähtemään kotiin. Roni saattoi minut ulos. Kanssakäymisemme on vaivatonta. Oloni melko hyvä. Halasimme ja lähdin hakemaan itselleni pizzan. Kotiin päästyäni Roni kysyy viestillä miten pääsin kotiin. Kiva! Hän ehkä vähän tykkää minusta. Jos tilaisuus tulee, eikä muut asiat etene mihinkään, niin voisin tavata hänet uudelleenkin. Ja kyllä. Tarkistin myös rakkaan ja luotettavan kumppanin Googlen avulla, että hänen kertomansa asiat pitävät paikkansa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti