Yö Javierilla ja Ronin come-back

Olen nyt tositteellisesti vakuuttunut siitä, että miehet yliluonnollisesti vaistoavat, kun mielenkiinto heitä kohtaan on yhtäkkiä heikentynyt ja joku ei ajattelekaan heitä niin intensiivisesti. Heti, kun olen sopinut tapaavani Javierin ja olen siitä innoissani, niin toinen ottaa yhtyettä ja onkin yhtäkkiä taas kiinnostunut, vaikka aivan varmasti hetkeä aiemmin hänen fiiliksensä on ollut lopahtanut. Eli mitä vähemmän itse ajattelen toista, niin sitä enemmän hän alkaa ajatella minua? Onko olemassa tietty vakiomäärä kiinnostusta, joka jakaantuu kahden ihmisen välille. Ja jos minä vien sen kokonaan, niin toisella ei sitä voi olla? Ja sitten kun oma kiinnostus vähenee, niin toisen kapasiteetti taas kasvaa? Kauheaa.

Roni siis aloitti yhtäkkiä alkuillasta kysymään kuulumisiani. Vaihtelimme viestejä ja hän kertoi kiireistään ja uusista miljoonadiileistä kuin päiväkahveista. Olin neutraali ja mukava ja annoin selvästi hänelle mahdollisuuden kutsua tapaamiseen("Ai sulla on vielä ne kotityöt tekemättä, no voi, tarttisit varmaan apukäsiä"), mutta kutsua ei tullut. Viestin hänelle siistityn version aiemmin suunnittelemastani viestistä: On ollut kiva tutustua, ja jos ei ennen joulua ehditä nähdä, niin toivottavasti sen jälkeen. Hän vastaa, että kokee samoin ja varmasti ehtisimme tavata ensi viikolla. Ihana huojentunut olo. Siispä hyvällä mielellä ilmoitan heti Javierille, että saavun samana iltana tapaamaan häntä. Asiat kunnossa. Mikään ei ole vielä rauennut. Optiot Ronin kanssa ovat auki, vaikka selvästi hänen fiiliksensä ovat heitelleet. Ja välimme pysyvät hyvinä Javierin kanssa. Tästä on hyvä siirtyä maltillisena opettelemaan rauhaisaa yksinoloa joulunaikaan. Ainakin parina päivänä. Kaikki on hyvin.

Alkuillasta ehdin matkaan aiemmin kuin olin edes ajatellut, joten kehuskelen Javierille olevani tällä kertaa etuajassa! Olen bussissa matkalla Javierin pysäkille Ronin suosittelema viini ja lahjapaketti mukanani, kun Roni jatkaa keskustelua tyhjästä. Apua! En voi viestitellä hänelle Javierin luota. Vastailen ystävällisesti ja yritän vihjata, että olen kiireinen loppuillan. Samalla olen tyytyväinen: ehkä hän sittenkin pitää minusta! Hämmennyn viesteistä siinä määrin, että havahdun yhtäkkiä siihen, että olen ohittanut oikean pysäkin ajat sitten. Hitto. Viestin äkkiä Javierille, että otan aiemmat kehuskeluni takaisin ja olenkin taas myöhässä. Ihan ansaittua, ei voi muuta sanoa. Kengät märkinä navigoin olinpaikkaani ja siirryn oikeaan suuntaan menevälle pysäkille ja hyppään seuraavaan bussiin mielessäni kiroillen. Taas Roni viestii. Äitini viestii. Tinderi viestii. Ulkomaan facebook-tuttava viestii. Ricky viestii. Yritän äkkiä vastata kaikille ja pian huomaan menneeni taas ohi oikeasta pysäkistä kaksi kilometriä väärään suuntaan. Tuskan hiki nousee pintaan. Tämä ei oikeasti ole tapaistani! Karma rankaisee! Rämpytän stoppia ja avaan navigaattorin. Hiljennän radion, jotta saan siirrettyä kaiken keskittymiseni olinpaikkaani. Päätän etten enää hyppää minkään kulkuneuvon kyytiin vaan kävelen itseruoskintana kengät likomärkinä kohti Javieria. Suunnistaminen on minulle vaikeaa. Ahdistun sillä en ole täysin varma missä olen. Ihan samalla tavoin eksyin kerran mennessäni Manuelille ja meinasin silloin jo panikoitua. Pian kuitenkin löydän puhelimen karttaa tuijottaessani oikean talon ja olen hiestä märkä ja tunnen oloni kaameaksi. Onneksi vien tuliaiseksi viiniä!

Javier halaa minua heti alkuun. Hänellä on pieni sänki ja hän on komea ja syötävän kuuma. Vaikka edelleenkin Pete Parkkonen (jolle lähetin pienen faniviestin ja sain vastauksen) vie hottisasteikolla hieman huomiotani. Annan Javierille viinin ja lahjan. Hän ei osaa reagoida pakettiin. Ei se haittaa. Istumme sohvalle ja hän kyselee tarkasti kuulumisiani. Minä kyselen häneltä. Hän näyttää minulle papereita ja kysyy suomennosapua johonkin viralliseen juttuun. Kanssakäymisemme on vaivatonta. Hän taputtaa minua reidelle ohimennen. Minä silitän hänen selkäänsä, kun hän yrittää asentaa televisioon näkymään valitsemaamme (todella hyvää!) elokuvaa. Pidän hänestä edelleen. Javier avaa viinin ja laitamme elokuvan pyörimään, vaikkemme ehdi katsoa sitä kovinkaan kauaa ennen kuin se on pakko pausettaa välttämättömän muhinoinnin ajaksi. Voimme vihdoinkin suudella, sillä hän on terve. Se on parasta. Javierilla on eriskummallisia toiveita suutelemisen suhteen, mutta ne ovat minusta ihania. Jatkamme tovin kuluttua elokuvaa. BLING. Roni viestii ja kyselee mitä touhuan. Vastaan vaivihkaa, että olen toimittamassa jouluterveisiä ja katsomassa elokuvaa. Hän kutsuu luokseen. "Tiedät kuitenkin kuka sen taksin maksaa, joten tuu nyt". Oho (vähän röyhkeetä, mutta ihanaa)! Vähän kirpaisee. Jos olisin valinnut nähdä Javierin vasta seuraavana päivänä niin olisin nyt menossa Ronin luokse. (karmaaaa) Mutta ehkä on parempi olla tällä tavoin hieman vaikeasti tavoiteltava (omasta tahdosta riippumatta). Vastaan, että vihjailin hänelle aikaisemmin tapaamista, mutten lähde tähän aikaan illasta enää hänen luokseen. Hän pahoittelee, ettei ymmärtänyt vihjettäni. Jopa sydännaaman kera! Olen salaa tyytyväinen, mutta keskityn nyt Javieriin. Vietämme tosi kivan illan yhdessä. Kommentoimme elokuvaa aktiivisesti. Joudumme stoppaamaan sen ainakin kolmeen kertaan, kun googlettelemme elokuvasta esiinnousevia positiivisia kiistanaiheita (espanjan siirtovaltiot, näyttelijöiden kotikaupungit, tesla). Menemme nukkumaan toisiamme halaillen. Se on ehkä parasta mitä tiedän. Ja kunhan ei ole No Touchy Touchy, niin kauhea todeta, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä kuka minua halaa tai ketä minä saan halata lusikassa sängyssä, kunhan siinä on joku. Joku jonka selkään painautua. Tai joka väärinpäinkin kääntyessään ojentaa kätensä koskettamaan minua. Ikään kuin merkiksi, että vaikka mä nyt käännän sulle selkäni niin haluan silti olla sua lähellä.  

Aamulla viivyttelen Javierin kanssa sängyssä niin pitkään kun voin. Torkutuksen soidessa kolmannen kerran hän (jättää tilanteen kesken ja) ojentaa minulle pyyhkeen ja kysyn onko ihan pakko mennä suihkuun. Hän on ohjeistavan isällinen ja sanoo, että kai tuon illan ja aamun jälkeen täytyy peseytyä (hän välttämättä halusi sotkea lattian, jonka päällä sitten pyöriskelimme). Totean, että minusta on seksikästä pitkin työpäivää haistaa toinen ja muistaa hyviä hetkiä keskellä virallista kokousta. Huomaan selvän kehityksen suhteessamme. Nimittäin siihen suuntaan, ettei hän ole enää läheskään niin viriili kuin aiemmin. Huomaan myös tietynlaisia piirteitä, jotka voisi laittaa jopa iän piikkiin (hän on jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä)! Hän ei enää jaksa niin paljoa ja myös esimerkiksi seisokin ylläpitäminen on välillä haastava. Lähes vuosikymmenen nuorempi Roni oli tässä mielessä aivan eri maata. Mutta kaikilla on toki huonot ja hyvät päivänsä. Noustuani sängystä valmistautumaan virutan pakotettuna vettä suihkussa 30 sekuntia. Javier huutaa oven läpi tarvitsenko jotain, esimerkiksi hiusponnaria. En tarvitse! Meikin jälkeen kaivan laukustani omaa pompulaa, jotta saan hiukset kiinni, mutten löydä, joten joudun sittenkin lainaamaan sellaista Javierilta. Taas yksi uusi hyvä puoli, että toisella on jumalaisen kauniit pitkät hiukset. Eikä sellaisella juntilla tavalla, vaan seksikkäällä parkkos-tyylillä. Javierin hiukset tuoksuvat aina hyvälle ja ne ovat upean väriset luonnostaan ja aina silkkisen sileät. Olen vartissa valmis hyppäämään bussiin. Nappaan töihin mukaan haudutetun teen ja jogurttiherkun. 

Minulla on hieman huono omatunto, joten laitan Ronille hyvänpäiväntoivotusviestin. En saa vastausta. Mutta nyt en stressaa siitä, sillä fiilis ja aktiivisuus ja ehtiminen voi mennä aalloissa. Aion oppia sen. Javier viestii minulle pitkin päivää. Hän kiittää lahjasta ja sanoo, että avaa sen vasta joulupäivänä. Juttelemme niitä näitä. Lähetän hänelle Kohta sataa -musiikkivideon  ja hän toteaa olevansa Peten kopio. Hihi. Hän ehdottaa, että voisi soittaa minulle facebook-puhelun (emme ole vieläkään vaihtaneet puhelinnumeroita)! Okei, soita vain. Puhumme puhelimessa lounastauollani eräästä hänelle ajankohtaisesta asiasta. Puhun puhelimessa äärimmäisen harvoin. Oloni on hyvä! Tapaamaton tinderi juttelee myös ja toivoo että tapaisimme seuraavalla viikolla. Jää nähtäväksi. Oloni on hyvä siitä huolimatta, että iltapäivän aikana mittaan lämpöä ensiapukaapin kuumemittarilla reilut 37 astetta. Keitän itselleni vettä ja juon Finrexinin. Päätän, että kotiin päästyäni kääriydyn vilttiin ja istun nojatuolissani koko illan glögiä juoden. Ellei parempia tarjouksia ilmene. BLING. Roni kirjoittaa minulle kuulumisviestin. Lämmittää. Enemmän kuin glögi.

Kotiinpäästyäni toteutan kunnianhimoisen suunnitelmani. Syön hieman kanaa riisillä ja sen jälkeen lämmitän Taika-mukillisen alkon valkoviiniglögiä. Vedän ympärilleni fleece-huovan, joka taitaa olla eksän jäämistöä. Istuskelen televisio taustalla pyörien läppärin kanssa lempinojatuolissani. BLING. Roni lähettää ihanan hyväntuulisen viestin, johon pääsen vastaamaan käyttämällä sekundäärisesti sydänhymiötä (=ei suoraan hänelle tarkoitettuna vaan johonkin muuhun aiheeseen liittyen). Saan saman hymiön takaisin. Ihanaa. Kysyn Javierilta miten hänen eräs työasiaan liittyvä juttu sujui. Hän vastaa parilla lauseella ja kertoo alkavansa katsomaan saippuaoopperaa (onko tämäkin ikäkysymys??). Fiilis on kiva. Toivottavasti huomenna ei ole kipeä olo, jotta saisi tehtyä viimeiset jouluostokset. Toivottavasti kärsivällisyyteni riittää, koska tällaisella viikolla on treffit vähissä. Kaikki ovat matkustaneet muualle tai ovat kiireisiä omissa jutuissaan. Ja se on ok. Toivottavasti.