Joululahjoja ja kiirettä

Keskellä yötä heräsin taas pari kertaa yön aikana varmana siitä, että presidentti tai kuningas tai muu tärkeä henkilö aikoo soittaa minulle aikaisin aamulla. Nousin istumaan ja tuijotin kelloa ja yritin tajuta onko jo aamu vai yö. Tarkistin että sekä on että työpuhelin ovat auki ja että niissä on äänet päällä. Olen jo yhdentoista aikaan nukahtanut niin vahvaan sikiuneen, että ensimmäinen "sekoiluherääminen" tapahtui klo 00.32, jolloin olin aivan unenpöpperössä. Tätä tapahtuu usein silloin kun nukun yksin. En ole huomannut sillä olevan asian kanssa mitään tekemistä olenko mennyt nukkumaan ihan itsekseni, vai sattunut nauttimaan mukillisen Alkon mustikkapunaviiniglögiä. Oli muuten hyvää.

Voihan toki olla, että korostuneet työkiireet vaikuttavat vilkkaaseen unielämään. Heti aamulla lähdin aivan uuteen lokaatioon kuuntelemaan alani seminaaria. BLING. Manuel viestii jo ennen aamukahvia, ihmeellistä! Hän ehdottaa suoraan tapaamista tälle illalle. JEE! Todellakin. Saan hoidettua hänet niin sanotusti joulun alta pois. Vielä ehdimme siis halata ja nukkua yhdessä ennen hänen matkaansa. Sain loistavan syyn käväistä Stockmannilla lounastauon sijaan ja hakea hänelle joululahjoja. Muun muassa Lindtin ylikalliin, mutta nätin suklaarasian sekä kahvia, josta saa pulittaa yli kaksisataa euroa kilolta. Pari tuttua poliitikkoa oli tyylikkäinä tekemässä päivittäisruokaostoksiaan yllättävän ruuhkaisessa, mutta niin ihanassa Herkussa.Tein samalla myös Stockan yläkerran osastolta kivan lahjahankinnan Javierille, ihan siltä varalta jos saan häneltä kutsun tapaamiselle. Jos en niin säästän lahjan myöhemmäksi jollekin toiselle. Itse en odota mitään. En oikeasti. Päivän vire keveni heti vähintään saman verran kuin pankkitilin saldo.

Silti päiväni on buukattuna täyteen muutakin kiirettä. Töistä en ehdi lähteä kovin ajoissa. Luvatut asiat on pakko tehdä. Minun on pakko hoitaa pari omaa asiaa työpäivän jälkeen ja tavata sukulaiseni. Lisäksi olisi ai-van pak-ko ehtiä käydä suihkussa, koska sääret ja muut paikat ovat saaneet olla ihan rauhassa jo päiväkausia. Hiuksetkin pitäisi pestä (sitä ei onneksi kukaan huomaa, kiitos hyväntuoksuisen kuivashampoon). Ja haluan ehtiä Manuelille ajoissa, jotta ehdimme loikoilla riittävästi yhdessä hyvän sarjan parissa. Edessä saattaa olla viikkokausien tauko! Alkuiltaan mennessä Javierista en ole kuullut yhtikäs mitään (yllätys!). Ronille ajattelin laittaa edelliseen keskusteluumme viittavan viestin ehkä myöhemmin. Tai huomenna. Mutta muutoin keskityn tänään vain ihanan Manun halauksiin ja koitan olla sotkematta.