perjantai 2. joulukuuta 2016

Pomppivat pisteet

Perjantai-iltapäivänä aion vielä antaa viimeisen selkeän mahdollisuuden Javerille palauttaa välimme ja lopettaa lapsellinen mykkäkoulu. Hän on viimeksi puhunut minulle tiistaina, jolloin siis ilmeisesti loukkaantui siitä, että olin närkästynyt, kun hän aivan liian myöhään illalla ilmoitti ehdotuksensa tapaamisemme siirtämisestä. Osoitin närkästykseni kyllä, mutta mitään sellaista ei tapahtunut, mikä olisi aiheuttanut välirikon. En siis tajua mikä häntä vaivaa. Jos näin helposti hän katkaisee välimme eikä enää puhu minulle, niin hän ei tosiaankaan koskaan minusta välittänytkään. Lähetin viestin hänelle iltapäivällä (kuva). Hän luki viestini pienellä viiveellä, muttei reagoi siihen mitenkään. 


Hetkeä myöhemmin olen menossa keskusteluumme ottamaan kuvakaappausta laittamastani viestistä, kun näen ne pomppivat pallot keskusteluruudussa. Toinen kirjoittaa jotain. Se on niin odottamatonta, että hetkeksi oloni muuttuu epätodelliseksi. Niin käy silloin, kun saa odottamattomia uutisia. Niin on tapahtunut minulle saadessani epätodennäköisen työtarjouksen. Niin kävi silloin, kun vanhempani kertoivat, että saan sen verran rahaa, että saan suorittaa ajokortin. Pullahdan epärealistiseen kuplaan ja katselen pomppivia pisteitä. Ihan sama mitä sieltä tulee, niin mykkäkoulu on ohi! Jes! "En pitänyt käytöksestäsi, joten en ole halunnut puhua sinulle". 


Okei, ei se mitään. Kerron edelleen, että olin loukkaantunut siitä, ettei hän itse kertonut minulle ajoissa. Eikö hän käsitä, että olin valmistautunut tapaamista varten. Lähtenyt ajoissa töistä. Käynyt suihkussa, stressannut. Kieltäytynyt aiemmista treffiehdotuksista hänen takiaan. Selitin, että olin todella turhautunut viime hetken peruutukseen, jonka jouduin häneltä itse onkimaan. Ehkä hän ymmärsi jotain, sillä pyysi anteeksi sitä, ettei ilmoittanut aiemmin. Selitteli, että hänellä oli ollut vieras niin pitkään, että oli vain väsynyt. No kyllähän minä sen tajuan, mutta hän aivan itse koko tapaamista ehdotti. Hän toteaa käytökseni olleen lapsellista. Hän ei ole mikään teini enää! Lisäksi hän vieläkin toteaa, että ei pitänyt minun lauantaiöisestä käytöksestäni. Tässä asiassa uskon, että tulee kulttuuriero vastaan. Minä nimittäin ehkä hieman tavallista kärkkäämmin vitsailin ja kommentoin asioita, muttei mitään merkillepantavaa. Kukaan muu tuttuni ei jaksaisi edes vaivautua muistelemaan moista jälkikäteen. En ole tarkoittanut mitään loukkaavaa ketään kohtaan, mutta silti onnistunut jotenkin olemaan tyly hänen lähes kielitaidotonta miespuolista ystäväänsä kohtaan. Ehkä siis kielimuurillakin on asian kanssa tekemistä? Olen jo kertaalleen pyytänyt anteeksi (ja todennut heidän olevan herkkähipiäisiä), enkä haluaisi tästä aiheesta enää kuulla. Sanon, että olen iloinen että keskustelimme. Javier toteaa lähtevänsä suihkuun. Hän ei siis ehkä vieläkään pidä minusta, mikä kyllä harmittaa minua. Mutta vaikka keskustelu ei nyt etene selittelyä pidemmälle, niin oloni on huojentunut. Olemme taas puheväleissä ja kumpikin sai pyydettyä anteeksi. Javier ei ollut ihan niin ymmärtäväinen kuin olisin voinut kuvitella, eikä täysin leppynyt, mutta mahdollisuudet eivät ole nyt nollassa. Ehkä hän vain kaipaa kovasti hyväksyntää, eikä siedä minkäänlaista kritiikkiä itseään kohtaan. Pitkävihainen. Anteeksiantamaton.


Jos en olisi laittanut hänelle vielä yhtä viestiä, emme olisi varmastikaan keskustelleet. Mykkäkoulu olisi ehkä ollut viimeinen asia välillämme. Toivottavasti siis jatkossakin muistan, että on parempi niellä oma ylpeys ja olla yhteydessä, jos yhtään tuntuu siltä, että se voisi johtaa keskusteluyhteyteen tai tilanteen korjaantumiseen. Note to self: älä yliajattele. Älä nolostele asemaasi. Nöyrry. Älä aina yritä olla hauska ja esittää välinpitämätöntä.


On siis perjantai. Hieman kevyempi päivä nyt alkuillasta kuin se oli aamulla. En ole kuullut mitään Alexista ainakaan vielä. Yksi ystävätär ehdotti tapaamista jatkoilla myöhemmin illasta, jos ei muuta kivaa ilmaannu. Pakottava nollauksen tarve on kaikonnut. Voin rauhassa pohtia vaihtoehtoja. Ehkäpä mennä vaikka pitkästä aikaa yksin jonnekin. Huomenna on joka tapauksessa tiedossa pikkujoulut. BLING. Ystävätär ehdottaa yksille menoa illemmalla.Noniin, loistavaa. Eli jos ei muuta, niin perusilta kamun kanssa kaikkine mahdollisuuksineen voisi tehdä terää. Yhdet ei meidän kielessä kovinkaan usein ole yhdet. Ja itse asiassa sellainen ilta voisikin houkutella enemmän kuin Alexin booty call. Vähemmän kuin Javierin seura. Laitan Years & Yearsin soimaan ja sovin treffit keskustaan ystävättären kanssa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti