Hyvä fiilis. Treffeille vai ei?

Kaikki sujui taas kuten ennustinkin. Ihanaa kun jokin asia ei muutu pettymykseksi. On jokin tai joku jonka kohdalla ei tarvitse ennakkoon pelätä asioiden pilalle menemistä tai peruutusta. Ehkä tää on joitan mikä nyt on ja pysyy ainakin jollain tasolla. Olin koonnut Manuelille kivan ja herkullisen jouluviemisen. Muttei mitään liian henkilökohtaista. Vaihdoin pienen lahjapussin (jonka meinasin kyllä matkalla heittää kaatopaikalle, kun pahvinen lahjapussi repeili. Miksi ne on niin typerää kokoa??) isoon ihanaan halaukseen ja suukkoon. Sanoin, että se on vain pieni syötävä ja juotava tuliainen, jonka hän voi avata myöhemmin. Vaihdoimme taas kuulumisia halauksien ja suukkojen ja silitysten välissä. Hän näykkäisee leikillään nenääni ja puraisee vatsaani. Kerroin omista treffeistäni ja hän kertoi suunnitelmistaan tavata joku uusi ehkä vielä tällä viikolla. Kivaa, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Vaihdoin illan lomassa myös pari viestiä Ronin kanssa, joka ehdotti tapaamista jo seuraavalle illalle. "Pääsethän sä täältäkin töihin." Okei, olen otettu. Toisaalta mietin, onko hänellä vain kiire päästä vällyjen väliin. Ja jos jokin menee pieleen, niin peruuntuvatko viikonloppudeittimme? Jos Fiilis katoaa. Tai Roni katoaa. Pelkään jotenkin, että minussa on puolia, joista hän ei pidä. Jotka saavat jutun lopahtamaan ennen kuin se alkaakaan. Nyt hän on innokas ja haluaa tavata aktiivisesti, mutta varmaan kohta ei enää. Ovathan kaikki muutkin lähteneet ja kadonneet. Itsetuntoa kolauttavaa. Koen olevani huono sängyssä. Tai kuorsaan liikaa. Piereskelen unissani? Tai vaikutan muuten tyhmältä. Tai olen liian helppo. Tai liian vaikea. Liian kärkäs. Tai liian leppoisa. No jos niin käy, niin ainakin sitten on aikaa keksiä muuta viikonlopulle. Lupasin ilmoittaa seuraavana päivänä. Tällä kertaa olin Manuelin mielestä ylipukeutunut jo ennen koukuttavan sarjan katsomista. Olin samaa mieltä. Ehdotin toimenpiteitä sen varalle, että sohva taas kastuu takiani, mutta hän kieltäytyi ja sanoi, että ehdottomastikaan se ei haittaa. Tulipa hyvä mieli! Pikasuihkun ja sarjan katsomisen jälkeen oli vielä aikaista, joten pelasimme yhdessä hauskaa peliä hetken, kunnes hipsimme hammaspesulle ja siitä lämmittämään toisiamme iiison ihanan peiton alle. Nukuin like a baby (vaikka yhden kerran Manu kevyesti tönäisi minua ja havahduin omaan outoon yöininäkuosaukseen).

Aamulla lähdin hyvällä mielellä töihin aamuradiota kuunnellen. Sovimme Manuelin kanssa tapaavamme viimeistään tammikuussa hänen matkojensa jälkeen pitkän ja vahvan halauksen saattelemana. En ollut ehtinyt melkein edes hypätä kulkuneuvooni, kun Manuel lähettää viestin "Eikä, sä oot paras, kiitos!!". Se riittää. Hän ei ollut malttanut odottaa yhtään lähemmäs joulua lahjakassin avaamisessa. Olen vähän kahden vaiheilla, mitä ajatella Ronin treffikutsusta. Vilkuilen Javieria, joka on paikalla facebookissa, muttei aloita keskustelua. Päätän odottaa pari tuntia - varhaiseen iltapäivään - jonka jälkeen lähetän viestin Ronille, jossa kerron, etten ehtisi tänään kovin ajoissa häntä tapaamaan, mutta jos ei se haittaa, niin olen valmis date nightiin. Vähän väliä mieleeni tulee jokin Javierin sanonta tai ilme, jota ikävöin. Vihlaisee. Ehdin todella rakastua hänen ulkoiseen olemukseensa ja ylevään tyyliinsä. Mutta ei voi mitään. En voi jäädä häneen roikkumaan jos hän ei itse kykene tekemään mitään aloitetta. Vaikka eihän toki mitään ole vielä menetetty. BLING. Aiemmin röyhkeänä esiintynyt tapaamaton tinderi jatkaa kyselyä siitä voimmeko tavata viikonloppuna. Hänellä on normaalikin puolensa, mutta kieltämättä ei houkuttele kovasti. Olkoot hän varasuunnitelma C, jos ystävättäretkään eivät sattuisi viikonloppuna olemaan liikenteessä.

Omaksikin yllätykseksi varasin itselleni pari lomapäivää uuden vuoden tienoille. Nyt on siis mahdollisuus extempore käväistä jossain Helsinkiä kauempanakin jos tilaisuus tulee. Itse asiassa pari ystävää on lähdössä Tallinnaan! Eli paremman puutteessa päätöntä juhlintaa siellä pari päivää! BLING. Kesken iltapäivän Roni vastaa, että voimme paremmallakin ajalla tavata, jos tänään on liian kiire. Noniin, eli taas onnistuin vastaamaan jotenkin siten, että hän luulee, etten jaksaisi nähdä. Heti harmittaa. Olin jo orientoitunut treffi-iltaan. Vastaan vielä, että en toki tarkoittanut että kiireissäni koko ilta kuluisin, mutta ei päivätkään ole kesken loppumassa. Katsotaan miten käy. Roni toteaa, että jos tulen niin hän säästää minulle erinomaista päivällistään! Vastaan, että ehtisin varmaan seitsemän jälkeen ilmaantua paikalle. Ja taas hän toteaa, että no ehtii sitä toisenakin päivänä. Mitä ihmettä! Jokin väärinymmärryksen kehä ehkä. Vaikka Javier kaihertaa vähän mieltäni niin huomaan alkaneeni innostua uudesta mahdollisuudesta! Miksi tuhlaisin aikaa peläten, että mikä menee pieleen, kun voin nauttia siitä, että joku innoissaan viestii minulle, kertoo päivästään, ilmaisee haluavansa nähdä... Ihana tunne. Loppuu se pian ja kehittyy pidemmälle niin taas on mun vuoro nauttia ihanasta huomiosta hetki.

Töiden jälkeen syön tulista kanakeittoa ja odottelen, että ilmaantuuko mitään iltakutsuja mihinkään suuntaan. Voisin vähän yrittää aikaistaa aikataulujani jos Roni vielä tekisi kutsun hänen luokseen. Ja menisin myös Javierin luokse jos hän yhtäkkiä pimahtaisi ja ottaisi yhteyttä. Jos ei tänään mitään tapahdu niin yritän tehdä jotain järkeviä kotijuttuja ja keskittää odotukseni viikonloppuun. BLING. Roni selvästi vaistoaa, että tämäniltainen treffinsopiminen on jotenkin kesken, joten hän viestii, että olen hyvin tervetullut, mutta koska saapumiseni jää niin myöhäiseksi, ja hän on niin väsynyt, niin pelkää, että ilta jää lyhyeksi. Totean ettei se haittaa ja hän jättää pallon minulle. Iik. Äsken vielä halusin lähteä, mutta heti kun se muuttui mahdolliseksi niin alan epäröidä. Olenpa hölmö. Apua. Entten tentten!