Ähky ja Manuelin halaukset

Piristyin aika hyvin kohti illan pikkujoulutunnelmaa parhaassa tyttöporukkaseurassa. Kävin kaupasta hakemassa miedon valkoviiniglögin (nam!) sekä pitkään kypsytetyn cheddarin, brie-juuston, maustetun tuorejuuston ja vuodenjuuston kekseineen ja rypäleineen. Ilta ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin samoin kuin yleensä, kun odotettavissa on musiikkia, juoruja, hauskanpitoa ja tanssia. Ensinnäkin myöhään venynyt edellisilta vei veronsa siitä huolimatta, että sain nukuttua päivällä. Toisekseen Manuel viesti minulle illan aikana ja vahvisti haluani tavata hänet pitkästä aikaa. Kolmanneksi tytöt päättivät lähteä klubille, josta itse en pidä laisinkaan. Niinpä vedin aivan kauhean juusto- ja glögiähkyn ja viestin Manulle, että minulla kestäisi puoli tuntia saapua hänen luokseen, jos ei vielä ole liian myöhä. Jes, tule!! Jee! Selitin tytöille, että nyt vie väsymys voiton, ja kerroin suoran mielipiteeni heidän valitsemastaan tanssipaikasta, ja lähdin hyvällä omatunnolla kohti Manua. Kipaisin mukaani ohikulkumatkalla kotiin valmiiksi ostamani tuliaisglögin ja jatkoin siitä matkaani hänen luokseen kevein mielin.

Edellisestä tapaamisestamme on jo yli pari viikkoa! Mietin, että vaikuttaako kulunut aika väleihimme. Mutta ei! Hän avasi oven ja sain heti pitkän tiukan halauksen. Ja suukon. Poskelle ja otsalle. Hän silitti hiuksiani ja minua ärsytti, että olin laittanut hiuksiini kampausta varten kuivashampoota, mikä tekee hiuksista huonon tuntuiset. (mutta hyvän näköiset) Oli jo melko myöhä, mutta päätimme valmistaa vielä mukilliset glögiä ja katsoa yhden jakson seuraamastamme sarjasta. Juttelimme kuulumisista, kuin olisimme nähneet eilen. Kaikki ennallaan. Ihanaa! Manuel on tosi touchy touchy. Hän ei ollut sitä alussa kun tapasimme, mutta olemme löytäneet jonkinlaisen oman kuplan, jossa jatkuvat halaukset ja silittelyt ja suukot kuuluvat asiaan. Rakastan sitä. Sohvalla hän heti laski päänsä syliini, kun katsoimme sarjaa (sitä aktiivisesti kommentoiden) ja joimme glögiä. Minua nolotti juustoja täyteen ahdetun vatsan kurina. Laitoin tyynyn syliini äänieristeeksi. Silittelimme toisiamme ja sarjan jälkeen suudelmat kävivät kiihkeämmiksi. Manuel kuiskasi korvaani tutun lauseen: "sä olet ylipukeutunut". En ollut kauaa. Hän jos joku saa minut innostumaan nollasta sataan hetkessä. Meille jo vakiintunut tapa on se, että pienen molemminpuolisen hellinnän jälkeen kiipeän hänen syliinsä. Se on taivaallista. Mutta pakko avoimesti myöntää taas tämän tuoreen kokemuksen jälkeen, että se on myös melko sotkuista. Kärsin nimittäin täysin hallitsemattomasta naisten ejakulaatiosta. Viimeksi tänään googletin "How to stop squirting" ja löysin monia kohtalotovereitani. Sille ei vaan nähtävästi voi mitään. Ja se ei ole pissaamista. Olen sitäkin joskus pelännyt. Mutta se tulee aivan eri paikasta, eikä vaikuta mitenkään mahdollisen vessahätään. Kun olen  nolona selittänyt mistä on kyse miehet ovat pääsääntöisesti täysin innoissaan, eivätkä ole myöntäneet että sotku haittaisi. Ainakin olen havainnut, että se on väritöntä ja melko hajutonta. Esimerkiksi Carlokselle en ehtinyt selittää mistä on kyse ja hän luuli, että laskin alleni. Noloa. Javier rakastaa tätä piirrettä suunnattomasti, ja tahtoo kokeilla sitä useita kertoja aina kun tapaamme. Myös Alex on ollut siitä innostunut. Minullehan se on pääsääntöisesti vain nautinnollista, joten mikäs siinä. Vaikka silti jälkikäteen hävettää.

Lauantaihin nähden menimme ajoissa nukkumaan. Saman ihanan jättipeiton alle. Laitoin kännykästäni tärinänkin pois, ettei mikään häiritsisi meitä yöllä. Nukuin todella hyvin. Pari kertaa heräsin kiinni Manuelissa siten, että olin aivan märkä hiestä ja jouduin vaihtamaan asentoa. Joka kerta kääntyessäni Manuel suuteli niskaani tai otsaani onnellisena. Aamulla heräsimme luonnollisesti toisiamme halaillen. Löimme vetoa kellonajasta ja kumpikin arvasi alakanttiin. Olimme nukkuneet yli yhdeksän tuntia! Manuel myönsi, että ne olivat parhaat yöunet koko viikkoon. Sitten sotkimme myös hänen sänkynsä. Manuel on niin huomaavainen ja sataprosenttisen hellä verrattuna kehenkään muuhun. Siksi hänen läsnäolonsa tuntuu niin rakastavalta, koska hän on niin vaatimaton (tavallaan), eikä lainkaan vaikuta olevan vain seksin perään. Siksi varmaan se valheellinen rakkaudentunne syntyy hänen seurassaan. Ei se haittaa nyt, kun välimme ovat selvät. Päinvastoin. Parasta laastarointia ever! Yhteisen suihkun jälkeen lähdimme ulos lounaalle. Rinnakkain kauniissa auringonpaisteessa kävellen. Toisiamme välillä koskettaen. Niitä näitä jutellen, kuin ketkä tahansa rakastavaiset tai ystävät. Nautin kulkea yhdessä jonkun kanssa ihmisten ilmoilla. Siten, että muut luulevat meidän olevan pari. Ei haittaa vaikkemme ole. Tykkään vain siitä illuusiosta. Lounaan jälkeen menimme kahville. Minä tarjosin toisessa paikassa ja hän toisessa. Mukavaa ja luonnollista. Kävimme vielä ruokakaupassa hitaasti kiertelemässä ja tuotteita vertailemassa, ja siitä hän saattoi minut pysäkilleni. Kulkuneuvoa odotellessa halasimme pitkään ja tiukasti, suutelimme toisiamme siellä ihmisten keskellä. Koska voimme. Ja sovimme että nähdään taas pian.

Iloisena lähdin Forumille kuluttamaan hetkisen ennen muita sunnuntaisuunnitelmiani. Ja olen melko varma, että aivan murto-osasekunnin ajan katseeni osuit Carlokseen. Olin juuri menossa toiseen suuntaan, ja kun uskalsin kääntyä katsomaan taaksepäin hän oli poissa. Pieni sykähdys sydämeen, mutta vain pieni. Forumista lähdin tapaamaan sukulaisiani, joiden kanssa maistelimme monen sadan euron arvoisia konjakkeja ja katselimme lisää matkakuvia ja -suunnitelmia ja vietimme hauskan ja kepeän sunnuntaipäivän. Siitä huolimatta, että tapasin perjantaina Alexin ja lauantaina Manun, olisin kaivannut keskustelunaloitusta Javierilta. Ehkä huomenna kysyn häneltä miten viikonloppu sujui. Kai hän sentään voisi kuulumistenvaihtokaverini olla, jos ei muuta enää halua.