sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Love is in the Air

Noniin, pelottaa. Olen taas korviani myöten ihastunut tai rakastunut tai jotain. On ikävä! Haluan mennä takaisin. Ahdistaa ja stressaa. En pysty nauttimaan, kun pelottaa niin paljon, että milloin tämä tyyppi katoaa ja saan taas turvautua unilääkkeeseen ja hakea epätoivoisesti lohtua joltain... keneltä vain. Mietin, että näemmekö enää ikinä. Sovittiin, että nähdään, muttei se aiemminkaan ole merkinnyt mitään. En oikein tiedä miten tässä taas näin kävi. Mutta kävipä silti. Yritän rauhoittua ja viilentää tunteeni, koska uskon edelleenkin siihen, että kun itse alan todenteolla ihastua ja kiinnostua toisesta niin hänen tunteensa loppuvat. Luoja, pliis, voi kunpa niin ei nyt kävisi.

Tapasimme eilen ystävättäreni kanssa lähipubissa lasillisten merkeissä ennen kuin hyppäsimme kulkuneuvoon kohti Ronia ja hänen ystäväänsä. Minua jännitti paljon enemmän kuin millekään treffeille mentäessä pitkään aikaan. Olin niin stressaantunut, että varmistelin ystävälleni, ettei hän sitten vaan kerro minusta mitään nolouksia. Kävelimme Ronin kotikatua ja hänen suuresta ikkunastaan näin hänen jo touhuavan jotain keittiössä. Sydämeni hypähti! Ihanaa. Menimme sisälle ja halasimme heti Ronin kanssa. Esittelimme ystävämme ja annoin ostamani viinipullon jaettavaksi. Hänen ystävänsä kertoi, että oli jo kuullut minusta paljon. Lämmin sykähdys! Roni oli syötävän suloinen. Hän on muuttunut silmissäni maailman ihanimmaksi. Niin voi käydä. Toimme mukanamme pelikortit ja ryhdyimme pelaamaan ja juomaan viiniä. Roni hävisi ehkä eniten. Meillä oli todella hauskaa. Tulimme loistavasti juttuun keskenämme. Juovuimme aika hyvin. Kuuntelimme musiikkia. Nauroimme. Lähempänä puolta yötä Ronin ystävä kaivaa yhtäkkiä taskustaan pienen pussillisen valkoista jauhetta. Hän teki itselleen viivan kokaiinista. Olin yllättynyt mutta niin humalassa etten jaksanut huolestua. Sen sijaan ystävättäreni, joka oli vielä humaltuneempi sai kohtauksen ja alkoi itkeä ja vaatia heti pääsyä kotiin. Ehdotin, että tilaamme hänelle taksin. Saatoin myös vihjata, että koska ystävättäreni on niin sekaisessa tilassa, niin taksi pitäisi maksaa valmiiksi. En tiedä miksi oletin heidän hoitavan senkin, mutta Roni täysin mukisematta tilasi taksin, saattoi ystäväni sinne ja maksoi matkan etukäteen taksikuskille.

Tämän jälkeen en oikeastaan muista loppuillasta mitään. Oli ehkä oikein hyvä, ettemme lähteneet klubittelemaan minnekään, vaan olemme jossain vaiheessa menneet nukkumaan Ronin kanssa. Heräsin onnellisena hänen kainalostaan, olimme alasti. Minulla oli paha olo. Muttei päänsärkyä! Kauhea jano. Puin alushousut ja paidan päälleni ja hipsin alakertaan vessaan ja hakemaan vettä. Otin varmuuden vuoksi buranan. En nähnyt Ronin ystävää missään. Vierashuoneet olivat avoinna ja tyhjiä. Hän oli ilmeisesti lähtenyt jonnekin. En kehdannut kysyä asiaa Ronilta. Halailimme Ronin kanssa toisiamme sängyssä koko aamun. Hän toi meille mehulasilliset sänkyyn. Kyselin kuuluuko koksu hänen harrastuksiinsa jotenkin laajemminkin. Hän heti kielsi asian ja sanoi, ettei ymmärrä miksi joskus hyvin harvoin hänen ystävänsä tykkää siitä, koska Ronin mielestä koko aine ei ole kovin kummoista. Tyydyn tähän vastaukseen. Hän ei missään nimessä vaikuta huumeidenkäyttäjältä, vaikka boheemi onkin. Olen tosi yllättynyt omasta välinpitämättömästä asenteesta, sillä vastaavanlainen juttu eksän kanssa vei minut raivon partaalle. Vietimme aivan ihanan hetken sängyssä. Roni on uskomattoman kiihkeä ja hänen läheisyytensä on todella kuumottavaa. Hänkin totesi "olipas kiihkeetä". Oi, olisinpa siellä nyt! Iltapäivällä nousimme sängystä. Hän kysyy haittaako minua jos hän lähtee erääseen työjuttuun. Ei tietenkään haittaa (vaikka olisikin voinut olla hänen vieressään koko päivän). Roni saattoi minut ulos. Juttelimme ruokaan ja lomailuun liittyviä asioita. Totesin tarjoavani hänelle illallisen jossain, koska hän on ollut niin avokätinen minua ja ystävääni kohtaan. Hän naurahti ja vitsaili valitsevansa jonkun tosi kalliin paikan. Kummallakin on uusi vuosikin vielä vähän auki. Halasimme, suutelimme. Sanoin, että toivottavasti ehdimme vielä nähdä ennen hänen joulukiireitään. Hän sanoo, että kyllä ehdimme. Toivon todella niin.

Kotimatkalla laitan heti hänelle viestin, jossa kiitän ihanasta illasta ja aamusta ja pahoittelen pientä säätöä. Vaihdamme pari viestiä. Hän on ollut tosi aktiivinen viestijä minulle nyt joka päivä. Alan heti jo pelätä, että hiipuuko viestit. Nyt kun itse olen onneni kukkuloilla niin loppuuko hänen kiinnostuksensa? Menenkö fiiliksen mukaan omana itsenäni vai alanko jotenkin taktikoimaan? En tiedä. Krapulasta huolimatta käymme ystävättäreni kanssa kymmenen kilometrin reippaalla kävelylenkillä. Puran ihastustani ja ikävääni. Nuoli on iskenyt sydämeeni taas! Ja kovaa! Hän on juuri sellainen henkilö, jonka voisin esitellä perheelleni. Hän sopisi niin hyvin ystäväpiiriini.  Hänellä on hyvä työ, hän on varakas, hän on hauska, nuorekas ja suloinen. Meillä on kemiaa. Hän kohtelee minua hellästi ja kauniisti. Me voitaisiin matkustella ja tehdä vaikka mitä yhdessä. Me tulemme niin luonnollisesti toimeen ja koen olevani samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Voimme vain olla ja jutella tuntikausia yhdessä. Tästä haluan kehittää jotain enemmän. Ehkä tämä on nyt jotenkin erilaista. Viimein. Jos en kuule Ronista niin viestin hänelle jotain ennen nukkumaanmenoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti