Maanantai vai perjantai?

Olin nukkunut niin hyvät yöunet lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, etten saanut unta ennen puolta yötä sunnuntaina. Kuuntelin ikinyyhkysuosikkibiisejäni (Unchained melody, Only time, Story) korvakuulokkeilla sängyssä ystävättären kanssa chattaillen. Muistan yöllä nähneeni unia, jotka olisin halunnut muistaa aamulla, mutta turhaan. Ei mitään muistikuvaa. Joskus pidin unipäiväkirjaa aktiivisemmin ja saatoin raapustaa unia ylös keskellä yötä, mutta nyt se on jäänyt. Heräsin aamulla todella väsyneenä, mutta piristyin heti toimistolle päästyäni. Huomenna on vapaapäivä!

Heti pari ystävätärtä piristävää aamuani treffijutuillansa ja lenkkikutsuilla. Hyvä, tämä viikko alkaa leppoisasti. Näen Javierin vihreänä pallukkana. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä hän tällä hetkellä ajattelee minusta, mutta päätän olla kiva ihminen ja toivotan hänelle hyvää huomenta ja kivaa alkavaa viikkoa! Olihan hän sentään tykännyt pikkujoulukuvastamme facebookissa. Tykkäyskin voi olla sovinnon ele. Javier vastaa heti (!) ja kertoo olevansa nuhainen. Hän oma-aloitteisesti kertoo ottaneensa rauhallisesti viikonloppuna ja kautta rantain keksii tekosyyn udella minun viikonlopustani. Et kai valvonut liikaa!? Häntä oikeasti kiinnostaa mitä olen tehnyt. Kerron olleeni hyvin väsynyt lauantaina ja menneeni tyttöjen pikkujouluista ajoissa nukkumaan. Sehän on aivan totta. Ei kukaan kysy kenen sängyssä olen nukkunut. Javier kysyy onko minulla suunnitelmia illaksi, koska onhan huomenna sentään vapaapäivä. Totean, että päätän jättää Linnanjuhlat tänä vuonna väliin, enkä ole ehtinyt vielä tehdä tarkempia suunnitelmia. Poikiiko tästä tapaamiskutsu? En tiedä! Mutta hymiöt ovat palanneet kommunikointiimme ja minusta tuntuu, että edellisviikon kinastelut on pääosin unohdettu. Hyvä!

Myös tinderi on pitkästä aikaa välkkynyt aktiivisena uusista viesteistä. Jo pari suoraa tapaamisehdotusta on ehtinyt saapua. Eilen sain leffakutsun mukavan näköiseltä ikäiseltäni mieheltä. Ja tänään sain drinkkikutsun seuraavalle viikonlopulle reippaan oloiselta kundilta. Katsotaan riittäisikö kapasiteetti viimein ensitreffeille lähiaikoina! Vielä en ole ehtinyt liikoja innostua, kun ajatukset ovat olleet muualla. Näissä vanhoissa tutuissa. Kesken iltapäivän ystävättäreni soittaa ja pohtii pitäisikö sitä lähteä juhlimaan itsenäisyyttä (vapaapäivää) ulos! Lupasin harkita asiaa. Annan ensin Javierille pari tuntia aikaa kutsua minut luokseen. Olo on kuitenkin maanantaisen väsynyt ja loikoilu sohvalla jonkun kainalossa toimisi juhlintaa paremmin. Mutta juhliminen lohduttaa jos ei kainaloa löydy.

Alkuillasta olo on lievästi vielä maanantainen. BLING. Tauno kutsuu luokseen vitsin varjolla. Hah kiitos, muttei kiitos. Ei nyt käy mikä tahansa kainalo. Javier ei ilmeisesti aio ehdottaa mitään, sillä kello on jo lähemmäs seitsemän! Ehkä hän on oikeasti puolikuntoinen. Tai epäkiinnostunut. Itse olen tehnyt aloitteita aivan riittävästi vähäksi aikaa. Minua hieman epäilyttää onko maanantaina missään ketään! Vaikka huominen on vapaapäivä, niin silti on maanantai. Yksi tinderikin viesti, ettei jaksa tänään lähteä minnekään. En osaa päättää tekisikö mieli jäädä kotiin ellei  tasokkaita sohvakutsuja ilmene, vai mennä tarkistamaan yöelämän taso. Yhtäkkiä minua alkaa harmittaa taas kauheasti etten päässyt näkemään Javeria. Ja huomaan, että Manuel on ollut todella pitkään pois somesta! Eli treffit saattavat sujua hyvin. Äkkisältään ajatus siitä, että saattaisin menettää yksinoikeuden häneen tuntuu ahdistavalta. Ystävätär on alkanut väsähtää, eikä ehkä jaksakaan lähteä minnekään. Apua! Kauhea yksinäisyyden olo iski yllättäen. On tämäkin kumma ettei yhtä iltaa osaa olla rauhassa ja maltillisena. Laitan Javierille vastoin äskeistä maltillista asennetta kysymyksen lähtikö hän ulos tänään. Mitä menetettävää minulla oikeastaan on, paitsi kasvoni Javierille.