Second date

Arvoin eilen paniikissa, että lähdenkö arki-iltatreffeille Ronin luokse vai en. Koska aikataulu menisi tiukille jos päättäisin lähteä menin varmuuden vuoksi suihkuun yhä epävarmana valinnastani. BLING. Kesken suihkuni Roni viestii, että kävelee minua vastaan jos päätän tulla. Selvä! Tulen! Hyvä fiilis. Laittauduin nätiksi, jouduin laittamaan seuraavan päivän työohjelman vuoksi siistit vaatteet valmiiksi päälle, mutta ei se haittaa. Hain matkaani alkosta tuliaisglögin ja kävin tosi pikaisella viinilasillisella jännityksen vuoksi. Matka sujuin ongelmitta ja Roni oli minua vastassa sovitussa paikassa. Halasimme heti ja tiesin, että oli oikea ratkaisu lähteä! Juttelimme heti päivän kuulumisia ja ihailimme kaunista kirkasta kuuta (joka on nyt ollut vain 30 % pienempi kuin aiempi superkuu).

Menimme hänen kauniiseen taloonsa, joka oli taas valaistu kynttilöin. Roni tarjosi heti lasillisen viiniä. Istuimme suurelle olohuoneen matolle. En tiedä miksi, ehkä voidaksemme olla lähempänä toisiamme. Puhumme toistemme kanssa tuntikausia ilman pienintäkään ongelmaa. Mitä enemmän puhumme sitä enemmän pidän hänestä. Hän toteaa jännittävänsä keskustelua kanssani, koska olen niin sanavalmis ja ajattelu kuuluu niin sanotusti työhöni. Puhumme paljon töistämme. Ideoistamme. Luovuudesta. Elokuvista. Taiteista. Hän sanoo kyllästyvänsä nopeasti asioihin. Paitsi naisasioissa, hän korjaa. Yhtäkkiä ryhdymme vuorotellen valikoimaan soitettavia biisejä toisen antaman adjektiivin mukaan. En tiedä mistä sekin idea tuli, mutta meillä oli hauskaa. Hän hipaisee minua jossain vaiheessa ja aistin hänet edelleen jotenkin ujoksi. Fantastista vaihtelua. Pidän siitä. Hän on boheemi. Se vahvistui. Hän ei ole tyhmä. Hän on vähän kreisi. Ja aika suloinen.

Yhteistuumin päätämme lähteä katsomaan leffaa sänkyyn. Minulla on aikainen herätys. Olemme vähän huppelissa (avasimme myös toisen viinipullon). Suutelemme. Halailemme. En heti ensi kerran tavatessamme tuntenut häntä kohtaan voimakasta fyysistä vetoa, mutta pidän hänestä ja välillämme on vetovoimaa. Mitä enemmän olen hänen kanssaan, sitä enemmän haluankin olla. Samoin kävi aikanaan Carloksen kanssa. Ja Manun. Vehtaamme sängyssä ja meillä on kivaa. Olen happy happy. Ryhdymme nukkumaan puolen yön aikaan ja sammutan elokuvan, jota emme katsoneet lainkaan. Nukahdan hänen syliinsä. Aamulla herään tyytyväisenä jo ennen herätyskelloa. Roni halaa minua. Ajattelen, että hän on sellainen tyyppi, jonka voisi helposti esitellä ystävilleni. Jonka näen viettämään iltaa meidän porukkaan. Samaa ei voi sanoa monesta muusta. Kelloni soi. Roni sanoo, että yöllä hän oli herännyt ja halunnut kysyä minulta jotain, mutta ei enää aamulla pysty muistamaan mitä. Hän haluaa keittää minulle kahvia ennen kuin lähden. Pyydän häntä jäämään nukkumaan, mutta hän ei suostu. Laittaudun, istumme yhdessä alas juomaan kahvit ja juttelemaan uutisotsikoista. Hän halaa minua, pussaamme kun lähden. Pian hän kysyy viestitse ehdinkö töihin ajoissa. Olen onnellinen. Taas hetken. Töissä hymyilyttää. Töiden jälkeen hymyilyttää. Tällaista taisi olla viimeksi Alexin kanssa. Tai Javierin.

Emme ole vahvistaneet huomiselle sopimaamme tapaamista, mutta haluan todella, että se toteutuu. Olen ihastunut. Taas kerran. Ja samalla jo mietin, mistä syystä hän katoaa minulta. Ja milloin. Montahan kertaa ehdimme vielä nähdä? Vai oliko tämä vika kerta? Aina ennenkin kaikki on loppunut ihanan tapaamisen jälkeen. Käykö niin taas? Kannattaako minun nyt olla innokas ja aloitteellinen viesteissä, vai pidättäytyvä. Miksi tämän pitää olla näin stressaavaa. No toivon parasta. BLING. Taas tapaamaton random tinderi tahtoo tavata. Jankuttaa tapaamista. Ei innosta juurikaan. Javier ei puhu. Ei sitten. Istun kotona, enkä tiedä haluanko lähteä minnekään jos tapaamme huomenna Ronin kanssa. Mutta kun aiemmin olen jättänyt osallistumatta menoihin jonkun miehen takia se on osoittautunut huonoksi valinnaksi. BLING. Roni lähettää tilannekuvan työjutustaan. Jes. Hän ajattelee minua. Ja minä häntä. Mitenköhän onnistuisin olla pilaamatta tätä.