On kyllä pakko uskoa kohtaloon taas kerran. Istun juuri keskustassa kivassa baarissa odottamassa, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Lähdin valmistautumisen jälkeen koputtelemaan ystävättäreni ovelle, joka ei edelleenkään ollut vastannut viestiini. Sinne kävellessäni vaihdoimme Ronin kanssa iltaviestit hyvin eleettömästi. Ei lämpöä, ei ehdotuksia. Ystävättäreni tuli avaamaan oven unenpöpperöisenä, mutta totesi, että hyvä kun tulit lähdetäänkö juhlimaan. Sovimme Javierin kanssa, että yritämme tavata seuraavana iltana, jolloin hänelläkin olisi enemmän aikaa. Okei. Pääsen siis juhlimaan! Käy sekin! Ystäväni valmistautui, leikimme ryhmätinderillä ja fiilis alkaa nousta. Lähdemme hyvällä flowlla keskustaan. Käymme syömässä ja jaamme pullon viiniä. Kello on jo yksitoista, joten päätämme mennä hyvän klubin baariin odottelemaan tanssiajan alkua. Heti sinne päästyämme seuraamme liittyy kolme kohteliasta herrasmiestä, jotka tilaavat pöydän täyteen shampanjaa.
*****
Väliaika. Roni astuu juuri baariin jossa istun ja kirjoitan. Hänen piti olla jo muualla. Taas kohtalo puuttuu peliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti