Torstaina menin moikkaamaan tyttöjä. Arvoin omia suunnitelmiani. Muut halusivat mennä... ****Pakko jatkaa huomenna kirjoittamista, kun ajatus ei nyt riittävästi kulje ja keskityn aivan liikaa minun ja Ronin juttuihin. Eikä menekään kauaa aikaa, kun maanantai-iltana kello yhdeltätoista, BLING, Roni käskee minun tilata taksin luokseen. Ja minähän tilaan. Olemme juuri viettäneet yhdessä monta päivää ja monta yötä. Joten miksei yksi lisää. Miksei miljoona.
Saavun töihin tiistaiaamuna tavallista myöhemmin. Halailin Ronia sängyssä mahdollisimman pitkään. Hän jäi nukkumaan. Hän odotti minua eilen yöllä luokseen innoissaan hyvän elokuvan kanssa. Hän halasi minua kunnes nukahti taakseni, ja minä nukahdin pian perässä. Enemmän kosketusta ja läheisyyttä kuin pitkään aikaan aikaisemmin. Elokuva täytyy jatkaa loppuun toisella kertaa. Jotain on hieman muuttunut välillämme. Parempaan suuntaan. Ehdottomasti. Ronin ahdistustasot ovat selvästi lieventyneet. Enää minun läsnäoloni ja välillämme olevat tunteet eivät aiheuta välitöntä paniikkia. Viimeinkin. No mutta. Torstaina siis lähdin yksin keskustaan, kun muut halusivat jatkaa iltaa jossain huonossa paikassa. Viestin Ronille, että voisimme käydä ainakin yksillä. Olimme jutelleet aikaisemmin illalla muutamilla viesteillä, mutta nyt hän ei vastaa pitkään aikaan. Pidän hauskaa yksin täydessä baarissa, kunnes vihdoin Roni ilmoittaa saapuvansa pian ystävänsä kanssa paikalle. Odota siellä! Loistavaa. He saapuvat paikalle ja meillä on mahtava ilta. Kadotessani hetkeksi baaritiskille tai vessaan palaan pöytäämme, jossa Ronin ystävä odottaa. Kysyn missä Roni on ja hän vastaa, että hän lähti etsimään sinua. Ah, miten hyvältä se tuntuu. Kun olemme yhdessä niin meidän on oltava yhdessä. Emme voi pysyä kaukana toisistamme. Olen onnellinen, että se on molemminpuolista. Silti Roni on baarissa minua kohtaan pidättyväinen. Päädymme jatkoille aamukuuteen saakka. Siellä totean, että lähden kotiin nukkumaan. Roni on järkyttynyt ja sanoo, että minun pitäisi mennä hänen luokseen. Sanon, etten voi tulla jos hänen mielestään olemme edelleen ainoastaan kavereita. Ronin ystävä yrittää kuunnella ja kommentoida oudon kuuloista tilannettamme. Hän sanoo, että Roni on hankala ja hänellä riittää naisia joka sormelle. Sanon, että kyllä minullakin seuraa riittää. Ei kyse ole siitä. Roni toteaa, että hänelle tunteet ovat tosi vaikea asia, mutta minun pitäisi ehdottomasti tulla hänen luokseen. Emme ole pelkkiä kavereita. Juuri ne sanat jotka halusinkin kuulla.
Ja siitähän se sitten lähti. Taksilla hakemaan ruokaa ja kotiin. Nukkumaan sylikkäin hänen sänkyynsä. Ja se fiilis, mikä on aamulla, kun tietää, että on vielä monta vapaapäivää jäljellä ja juhlat voivat jatkua. Olen edelleen innoissani siitä, mitä kaikkea teimme. Tietenkin söimme ja joimme lukuisissa paikoissa. Kuljimme yhdessä kuunnelleen musiikkia. Eskyimme kerran Kallioon etsiessämme jotain hyvää ruokapaikkaa. Istumme pubissa ja tarkkailemme muita seurueita. Roni sanoo, että mieti, että noista kukaan ei koskaan saa nauttia sinunlaisen naisen seurasta. Nauramme ja sanon, että se on aivan totta. Sitten Roni saa älynväläyksen. Mennään tapaamaan sukulaisiasi ja ystäviäsi. Joo tottakai mennään! Se kupla jossa pyörimme on juuri sellainen, että jokainen ehdotus kuulostaa loistavalta. Jep. Kävin siis esittelemässä Ronin sisaruksilleni ja toiselle vanhemmistani. Juttelimme heille hölmöjä juttujamme ja he tietenkin pitivät Ronista. Ja Roni piti heistä. Mahtavaa. Sen jälkeen jatkoimme iltaa parhaiden ystävieni seurassa. Aina iltaisin ollessamme juhlimassa (tai päivisin) Roni nojautuu puoleeni ja saan suudelmia ja halauksia ja rakkaudentunnustuksia. Rakastan sitä. Omaksi yllätyksekseni päädymme Ronin ja perhepizzan kanssa nukkumaan minun luokseni. Minulla on parempi sänky kuin Ronilla. Ensimmäinen kerta eroni jälkeen, kun vien kotiini ketään. Täydellistä. Joudun pari kertaa yön aikana tarkistamaan, että hän oikeasti nukkuu siinä. Kyllä. Hymyilyttää. Tämä ei ole unta. En välittänyt yhtään siitä, että lakanoita ei ollut vaihdettu, tai että huoneessani oli sotkuista. Tuollaiset seikat vain eivät liikuta meitä lainkaan. Aamulla heräämme luotani ja on aivan selvää, että uusi vapaapäivä saa taas jatkua.
Lähdemme luotani Ronin talolle ja mietimme seuraavaa suunnitelmaa. Mikä muukaan se voisi olla kuin miniloma hotellissa naapurimaassa. Kyllä. Menoksi. Lilluessamme siellä hotellin kylpylässä Roni toteaa, että tämä on mahtavaa ja ui luokseni antamaan suukon. Olen niin onnellinen. Valtaamme minilomalla paikallisen klubin ja vietämme ehkä mahtavimman illan ikinä tutustuen uusiin ihmisiin ja keksien erilaisia tempauksia joihin osallistamme muita juhlijoita. Kaduilla kulkiessamme pyydämme ohikulkijoita ottamaan meistä kuvia hassuissa paikoissa ja poseerauksissa. Päivällä istumme terassilla ja suunnittelemme taas yhteistä tulevaisuutta. Voisimme aivan hyvin asua yhdessä. Voisimme aivan hyvin toteuttaa suuremmat lomasuunnitelmat nyt, kun olemme kokeilleet tätä pienemmässä mittakaavassa. Sitten Roni katsoo minua ja toteaa, että se, mikä on estänyt meiltä läheisyyden on nyt murrettu. Kyllä, niin on! Takaisin Suomeen palatessamme laskemme tuhlanneemme yhdessä päivässä yli tuhat euroa. En oikein tiedä minne, mutta ihan sama. Juhlat jatkuvat ja vietämme illan erään tunnetuimman bändin kanssa, joihin satumme sattumalta törmäämään. Aamulla puhelimestani löytyy yhteisselfieitä heidän kanssaan. Onneksi, koska muistikuvat ovat huomattavasti valokuvia heikemmät. Maanantaiaamuna neljän päivän juhlimisen jälkeen Roni sanoo, että nyt häntä vähän ahdistaa. Ja hän tarvitsee yksinäisyyttä. Katson häntä ja sanon, etten välitä nyt hänen ahdistuksestaan. Lähden sitten, kun olen valmis. Roni nauraa. Hänen ilmeensä muuttuu. Hän tulee lähelleni. Halaamme ja Roni vetää minut alakertaan, jossa rikomme täydellisesti läheisyydenpuutoksemme. Tunnelma paranee heti. Vietämme seuraavat tunnit käyden saunassa ja lueskellen hassuja juttuja netistä. Sitten Roni haluaa kauppaan ja ehdotan, että nyt voin lähteä kotiin, jos Roni vielä kaipaa sitä yksinäisyyttä. Kyllä, se on hyvä idea, sanoo Roni. Sitten hän samaa matkaa ulkona kulkiessamme muuttaa mieltään monta kertaa, mutta päätyy siihen, että minun on parasta mennä omaan kotiini. Hän saattaa minut kepeästi risteykseen ja toteamme näkevämme pian. Ja sehän tapahtuu heti samana iltana, kun Roni haluaakin yksinäisyydestä eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti