Sitä säät mitä tilaat

En yleensä tosiaankaan jaksa lähteä kahdeksan jälkeen illalla minnekään, etenkään kun seuraavana aamuna on pakko olla paikalla jo ajoissa töissä. En etenkään raskaan viikonlopun jälkeen. Ellei siihen ole erittäin hyvää syytä. Ja mikä on erittäin hyvä syy? Roni. Olemme jo olleet erossa monta tuntia, joten hänen ei tarvitse kahdesti ehdottaa tapaamista. Nyt ymmärrän, että olikin hyvä, ettei Javier halunnut tavata leffaillan merkeissä. Nyt minulla on mahdollisuus viettää lisää aikaa Ronin kanssa. Olen valmis noin viidessä minuutissa. Soitan taksin itselleni. En ole maksanut juuri mitään koko viikonloppuna, joten tämän taksin voin hoitaa itse. Ilmoitan Ronille, että tulen pian. Ihana fiilis. Vähän epätodellinen. Taas tämä on käynnissä. Koko taksimatkan ajan juttelen sen ulkomaan someystävän kanssa, joka kertoo omista parisuhdehuolistaan ja kuuntelee minua. Myös Manuelin kanssa nauramme jollekin huumorikuvalle. Olen tavallaan harmissani, ettemme ole tavanneet pitkään aikaan, mutta en ole edes ehtinyt miettiä sitä. En vaan ehdi. Ronin ulko-ovi on avoinna niin kuin aina. Astun sisään ja hän näyttää todella surulliselta istuessaan lattialla. Hän kertoo keskustelleensa sukulaisensa kanssa perheeseensä liittyvistä vaikeuksista. Hän jakaa asioita herkistyneenä ja halaan häntä. Roni kiittää, että tulin. Olen iloinen siitä, miten olemme päässeet vähän syvemmälle levelille väleissämme. Olemme jo päässeet itkemään toistemme seurassa. Puhuneet ihan suoraan kaikesta. Voimme jakaa asioita aidosti. Olemme hyviä ystäviä. Ja paljon muuta. Valitsemme jännittävän elokuvan ja menemme sänkyyn katsomaan sitä. Vähän väliä laitamme elokuvan paussille, kun meidän tarvitsee puhua jostain esille nousseesta aiheesta. Painaudun kiinni Roniin. Puhumme taas siitä miten täydellistä kaikki voisi olla. Hetken kuluttua Roni laittaa taas elokuvan stopille ja sanoo, että selvä. Tehdään se sitten. Jes, jes, jes. Siis kemia on aivan uskomaton. Olemme niin pitkään pidättäytyneet enemmästä kontaktista, että se, kun hän yhtäkkiä koskee minuun ja voimme suudella kiihkeästi on jotain aivan uskomatonta. Siis lennämme saman tien jollekin omalle galaksillemme. Meillä todellakin voisi olla kaikki mahdollista. Odotetun hetken jälkeen Roni näyttää vähän vakavammalta. Sanoo, ettei ehkä olisi pitänyt. Nyt on huono omatunto. Sanon, että tiedän mitä hän tarkoittaa, mutta tässä ei ole nyt ketään muita kuin sinä ja minä. Ei tarvitse potea huonoa omatuntoa kenenkään eksän vuoksi. Sanon, että tästä voi parantua. Annan mielelläni siedätyshoitoa (toipuihan Manukin). Ainiin sä ymmärrät tän, Roni sanoo. Jotenkin saamme heti palautettua rennon ja ihanan ilmapiirin. Katsomme leffan loppuun toisiimme painautuen. Tai oikeastaan jätämme elokuvan huomiotta ja alamme jutella kaikesta. Roni kertoo jotain hassuja tapahtumia menneisyydestään ja minä kerron omia.  Nauramme. Hän kertoo kärsivänsä luottamuspulasta. Ja siksi joskus sanoo, ettei häntä kiinnosta, eikä hän välitä kenestäkään. Se on puolustusmekanismi. Sitten laitamme silmät kiinni ja kerromme vuoronperään mitä ajatuksia saamme mieleemme puoliunesta. Rakastan tätä meissä. Roni välillä silittää minua ja halaa. Sanoo vielä, että hyvä kun olen siellä. Alamme nukkua ja nukumme hyvin. Aamulla kellon soidessa pukeudun hiljaa ja halaan Ronia ja annan suukon ennen kuin lähden töihin. Olen pirteä. Olen saanut energiaa tästä ajasta, jota meillä on nyt ollut. Onko tämä alku johonkin suurempaan? Vai panikoituuko Roni ja laittaa taas jarrut pohjaan. Jotenkin tuntuu, että selviän joka tapauksessa.

Aamun aikana vaihdamme viestejä Ossin kanssa. Hän on kyllästynyt työelämään ja sanoo viikonlopun olleen villi. Jaamme tämän näkemyksen. Yöt on parempaa kuin työt. Mutta juuri nyt olo on kepeä. Selviän maanantaista loistavasti.  Pieni pelko on kyllä läsnä tietenkin ihan kokoajan. Olemme puhuneet Ronin kanssa siitä, että jos nyt etenemme fyysisellä tasolla, niin menemme kohti parisuhdetta. Ja Roni kokee, että se voisi pilata meidän loistavan ystävyyden. Minä sanon, ettei mikään pilaa sitä. Ystävyys on täydellinen pohja mille tahansa muulle. Hän selvästi ailahtelee ajatuksissaan ja tunteissaan todella voimakkaasti päivästä riippuen, joten minun pitää olla kärsivällinen ja yrittää ymmärtää tämä muutosvaihe, joka toivottavasti johtaa johonkin hienoon. Iltapäivällä lähetän hänelle neutraalin viestin työhön liittyen ja Roni vastaa heti iloisena ja kertoo omasta päivästään. Hyvä. Minusta tuntuu, että hän aina venyttää vastaamista (tai jättää vastaamatta) silloin kun on ahdistuneimmillaan. Se ei ole peliä, vaan todennäköisesti oikeasti ahdistumista. Mutta olemme edenneet. Olemme nyt päässeet pidemmälle kuin ensimmäisellä kaudella. Tulimme jo kertaalleen paniikkiipisteeseen (ja lähes aivan samassa aikataulussa kuin aikaisemmin), mutta ylitimme sen. Nyt jatko on täysin arvaamaton. Olemme vierailla vesillä. Työpäivän jälkeen menen taas pieneksi hetkeksi sänkyyn peiton alle. Silmänräpäyksessä kuluu puolitoista tuntia. Varmaan pieniä univelkoja viikonlopulta. Herättyä olo on pöhnäinen ja sekava. Pakko mennä suihkuun ja koittaa viettää normaali ilta, koska emme varmaan tänään tapaa Ronin kanssa. Hänelläkin on paljon omia juttuja. Kävelen ehkä kauppaan hakemaan jotain hyvää kivennäisvettä ajan kuluksi koska ystävätär ei ehdi lenkille, enkä jaksa yksin mennä. Koitan ottaa aiiivan rauhallisesti ja olla ahdistumatta mistään. Kevätkausi on alkanut, uusi parempi aikakausi.