Kohtalo leikkii 2

Eli siis. Olimme lähteneet ystävättären kanssa katsomaan mitä perjantailla on meille tarjota. Hyvä fiilis. Mitä vain voi tapahtua. Söimme ihanan myöhäisen illallisen ja pysähdyimme ennen sitä parissa pubissa lasillisilla juoruten ja selfieitä otellen. Minulla oli erityisen hyvä fiilis siksi, että olin sopinut seuraavalle illalle tapaamisen Javierin kanssa. Siispä jos tämä ilta ei sujuisi, niin huominen olisi hyvä ainakin! Roni ei vastannut minulle mitään. Mutten ajatellut sitä oikeastaan lainkaan.  Kuten ehdin mainita ravintola Teatterin drinkkibaariin päästyämme seuraamme liittyi mukava pieni seurue, jonka kanssa tulimme loistavasti juttuun. Arvailimme toistemme ammatteja ja joimme kuohuvaa. Aika kului siivillä ja pian löysimme itsemme seurueen kanssa grilliltä tilailemassa taksin kyydistä mukaan ruokaa, ennen kuin päädyimme erään seurueen jäsenen luokse kivaan keskustakämppään jatkoille. Meillä oli hauskaa. Hyvä humala. Mutta ei sellaista fiilistä, että olisi tehnyt mieli jatkaa iltaa heidän kanssaan aamun asti. Myös ystävätär oli sitä mieltä, että kello kolmelta yöllä olisi aika jatkaa matkaa. Alex oli sopivasti viestinyt minulle olevansa lähdössä läheisestä baarista, joten voisin liittyä hänen seuraansa loppuyöksi. Hyvä idea! Ei tarvitse mennä yksin kotiin, muttei myöskään jäädä sekaantumaan enempää mihinkään uusiin juttuihin. Kiitimme illasta ja lähdimme naurettavasti taksilla noin viidensadan metrin matkan baarille, jossa Alex on. Ystävätär jatkoi matkaa jo kotiinsa. En löytänyt Alexia helposti. Hän ei vastannut viestiinikään. Minua alkoi jo ärsyttää. Baari sulkeutuu ja kaikki lähtevät ulos. Siinä pihalla näen Alexin väittelemässä jonkun kanssa. Hän tervehtii minua muttei keskity riittävästi, joten päätän häipyä paikalta turhautuneena. Kävelen aseman taksitolppaa kohti, kun yhtäkkiä BLING. Roni kysyy olenko taksijonossa, hän juuri nappasi siitä oman kyydin. Huh, sydän hakkaa. Kyllä olen. Roni kysyy tehdäänkö uukkari. Kyllä. Pian taksi kurvaa ja hyppään jonon edestä Ronin kyytiin. Mukaan yrittää tulla joku innokas mies, jolle ehdin ystävällisesti jutella, mutta totean, että minulla on jo seuraa. Aivan mieletöntä. Yhtäkkiä rauha palaa sieluun. Istun sielunkumppanini kanssa taksin takapenkillä. Halaamme ja suutelemme heti. Nauramme tilanteen absurdiudelle. Miten kohtalo taas järjesti asian ja saattoi meidät yhteen. Roni oli ollut itse jossain tärkeässä yksityistilaisuudessa, josta oli jostain syystä päätynyt lähtemään yksin kotiin. Ja nyt olemme taas yhdessä. Valvomme hänen luonaan aamukuuteen. Puhumme siitä, että rakastamme toisiamme. Roni sanoo, että rakkaus on selvää, ja upea ystävyys, mutta muuhun ei kannattaisi ryhtyä. Nämä puheet harmittavat minua, mutta yhteytemme ja yhdessäolomme kertoo muuta. Alex soittaa ja kysyy voisinko vielä tulla. Nyt on too late.

Aamulla en voi uskoa, että heräänkin Ronin kainalosta. Olisin voinut herätä jatkopaikasta. Olisin voinut herätä Alexin luota. Mutta herään juuri sieltä mistä minun kuuluukin herätä. Ronin kainalosta. Halailemme, mutta hän ei edelleenkään halua muuta. Hän sanoo ettei pysty. Tunnelma on silti paljon kevyempi kuin aiemmin. Jotenkin positiivinen. Sellainen synkkyys on kadonnut. Minua ei ahdista. Ronia ei ahdista. Hän kertoo, että on havainnut nyt asioita, ja kaikki tulee menemään paremmin. Hän toteaa, että meidän olisi paras pysyä vain todella hyvinä ystävinä, eikä pilata sitä seksillä tai muulla. Nauramme, koska molemmat tiedämme, ettemme ole pelkkiä ystäviä. Kuten minäkin olen ajatellut, Roni sanoo, että olemme kuin kaksoissisarukset. Sanon, että miten harvalle tuleekaan elämässä eteen tilaisuus saada tehdä asioita oman sielunkumppanin ja parhaan ystävän kanssa. Me voisimme tehdä mitä vain, ja se voisi olla täydellistä. Mutta ei ole kiire. Ronin täytyy saada käsitellä asiat omassa aikataulussaan. Juomme kahvia. Kuuntelemme musiikkia. Minun pitäisi tavata Javier illalla. Ja Roni kertoo menevänsä ystävälleen iltapäivällä. Hän ehdottaa, että menisimme ennen omia menojamme yhdessä syömään ja nauttimaan lasilliset. Sopii tietenkin! Menemme taas tuttuun paikkaan meren rannalle. Sovimme, että jos emme saa ikkunapaikkaa, niin lähdemme välittömästi muualle. Saamme ikkunapaikan. Tilaamme annokset ja juomat ja alamme miettiä sitä, miten paljon kevyemmältä kaikki nyt tuntuu. Katsomme toisiamme hymyillen ja nautimme syvästä yhteisymmärryksestämme. En puhu hulluja juttuja, vaan yritän pitää kaiken myönteisenä ja mahdollisimman neutraalina. Puhumme myös mielenterveydestä. Roni toteaa, että hänellä on varmaan kaikki mahdolliset sairaudet. Kysyn haluaisiko hän lääkettä paniikin varalta, rauhottavaa. Mutta Roni sanoo, ettei halua käyttää mitään, mikä voisi vaikuttaa hänen mieleensä. Ainoastaan alkoholi on hyväksi, koska se turruttaa muuten liian villejä ajatuksia. Ymmärrän. Ymmärrän täysin. Suhtaudumme koko seksiasiaan täysin humoristisesti siitä vitsaillen. Haluan tehdä asiasta rennon ja mitätöidä sen negatiivisen vaikutuksen meihin. Roni sanoo, että se olisi liikaa. Meillä on niin uskomaton henkinen yhteys, että Ronin mielestä suhteen tekeminen uudelleen fyysiseksi tässä vaiheessa, voisi taas viedä asiat peruuttamattomasti vakavaksi. Tiedän, olen tyytyväinen tästä näkökulmasta. Ei ole kiire.  Roni sanoo, että tästä aiheesta, suhteestamme, puhuminen aiheuttaa hänelle paniikinomaisia oireita, koska aihe on niin suuri. Vaihdamme kevyempiin aiheisiin. Juttelemme tarjoilijoille hölmöjä juttuja. Mietimme mitä naapuripöytien ihmiset oikein tekevät elämässään. Sellaista kivaa ja meille perinteistä ajanviettoa. Kun olemme valmiit Roni sanoo, että vielä olisi aikaa käydä jossain yksillä ennen kuin hänen täytyy lähteä. On myöhäinen iltapäivä ja Javier on kertonut tapaavansa ystävänsä alkuillasta, jonka jälkeen voisimme tavata hänen luonaan. Eli minulla on runsaasti vielä aikaa. Tilaamme taksin ja suuntaamme keskustaan pieneen pubiin, jossa taas hassutellen tilaamme drinkit. Meillä on ihanaa. Sitten Roni sanoo, että hänen on aika lähteä ystäviensä luokse. Vähän haikea fiilis. Halaamme ja suutelemme kadulla ennen kuin lähdemme eri suuntiin.

Oloni on tyytyväinen. Sain kun sainkin Ronin. Ja illalla olisi tarkoitus tavata Javier. Molemmat. Kaiken. Kysyn hänen aikataulustaan, mutten saa mitään vastausta. Alex on viestinyt minulle, että voisin mennä kylään, mutta nyt hän kertoo, että hänen veljensä on siellä. Okei. Mitä siis teen. Päätän mennä kivaan siistiin baariin tilaamaan itselleni vielä yhden juoman Javieria odotellessani ja lukemaan päivän lehdet. Siinä istuskellessani hyvällä fiiliksellä kirjoitan pienen blogitekstin ajan kuluksi. Puhelimella se on todella hidasta ja rasittavaa. Sitten nostan katseeni, ja baaritiskillä on Roni tilaamassa itselleen juotavaa. En voi uskoa silmiäni. Tilanne on täysin absurdi. Hän ei tiennyt minne minä menen. Hänen piti olla ystävillään. Roni näkee minut ja ilme muuttuu täysin epäuskoiseksi ja vakavaksi. Toteamme yhteen ääneen, ettei voi taas olla mahdollista. Nauramme ja sanomme, että tämä on pelottavaa. Kohtalo haluaa todella saattaa meidät yhteen. Roni kertoo, että ystävän luona oli tullut jokin ongelma ja hän päätti lähteä sieltä etukäteen muualle. Minä kerron, etten ole vielä saanut omaa ystävääni kiinni. Mutta jo sillä hetkellä tiedän, että tulemme viettämään koko illan Ronin kanssa yhdessä. Ja siitä se lähtee. Ensin Roni sanoo, ettemme voi olla näin paljon yhdessä. Se ei tule johtamaan hyvään lopputulokseen. En sano siihen mitään, koska tiedän jo miten asiat tulevat menemään. Roni tilaa meille juomat ja aloitamme oman todellisuutemme. Mutta sellaisen paremman ja vähän puhtaamman. Etsimme kivannäköisen seurueen ja kysymme saammeko liittyä seuraan. Ja aloitamme tutustumisen. Juttumme ovat hauskoja ja ihmiset pitävät meistä. Enää ei ole paluuta. Javier viestii aika myöhään, että on nyt valmis ja menossa kotiin. Totean, että odottelin häntä lähes pari tuntia ja nyt olen törmännyt ystävään, jolle pidän ainakin jonkin aikaa seuraa. Javier sanoo, että se on ihan ookoo. Olemme syvässä symbioosissa Ronin kanssa. Vaihdamme baaria ja juttelemme ainakin viiden eri seurueen kanssa. Esittelemme pääsääntöisesti olevamme aviopari. Hän puhuu minusta vaimonaan. Joskus toteamme olevamme sisaruksia. Se on kevyttä peliämme, josta nautimme, ja josta ei ole kenellekään mitään vahinkoa. Tutustumme ihaniin uusiin ihmisiin. Humallumme. Hölmöilemme viattomasti siellä ja täällä. Pussailemme, halailemme. Eksymme klubilla toisistamme kerran mutta soitamme heti toisillemme. Unohdan Javierin. Roni ehdottaa, että mennäänkö jo vihdoinkin taikataloon. Mennään! Nappaamme taksin ja käymme taas hakemassa yöruokaa taksin odotellessa ravintolan edessä. Pizzajonossa saamme uuden kaverin, joka ymmärsi juttujamme hyvin. Pääsemme taloon ja menemme sänkyyn syömään ja katsomaan dokumenttia. Roni nukahtaa heti, ja minä heti perässä.

Aamulla herään yhdeksän aikaan siihen, että muistan yhtäkkiä Javierin. Lähetän hänelle heti viestin, jossa pyydän anteeksi etten mennyt hänen luokseen. Sanon, että humalluin ja kadotin ajantajun ja päädyin ystävän luokse nukkumaan. Olo on aika paha. Javier vastaa ja sanoo, että tule heti. Ota taksi ja tule. En voi. Olen siinä Ronin kanssa, enkä voi vain häipyä ennen kuin hän herää, ja sitä paitsi oloni on kaamea. En voi nousta vielä. Sanon Javierille, että nukun vielä hetken, ja sitten voisin tulla. Ok, hän vastaa. Painaudun Roniin kiinni ja nukahdan sikiuneen. Puhelin tärisee sängyllä, mutten reagoi siihen mitenkään. Nyt keskityn Roniin, kunnes sitten ajoissa lähden Javierin luokse. Halailen Ronia. Silitän. Alamme heräillä. Pussailen. En voi sille mitään, mutta minun on pakko. Hän ei estele niin paljon kuin aikaisemmin. Mutta kun raja ylittää niin hän pyytää minua lopettamaan. Sanoo, ettei saa. Selvä. Lopetan ja saamme säilytettyä hyvän humoristisen ilmapiirin. Nauramme jutulle ja vitsailemme taas siitä, miten kurjaa on, kun ei saa krapulassa aamuseksiä. Roni sanoo, että ehkä hän on aseksuaali. Muttei hän ole. Puhelimessa on kutsu Alexilta. Viesti Dimiltä! Hän kysyy kuulumisia. Vastaan iloisesti, että minulle kuuluu hyvää ja esitän saman kysymyksen hänelle. Manuel on laittanut jotain vitsiviestejä. Sanon Javierille, että voisin kohta olla lähdössä, voisinko tulla. Ei vastausta, hän ei ole somessa. No, ei se mitään. Ronin kanssa tunnelma on hyvä. Halaamme toisiamme ja mietimme miten ihmeelliset tämän viikonlopun kohtaamisemme olivat. Sanon, että minulla on pian meno, ja Roni haluaa lähteä samaa matkaa kauppaan. Okei, kiva! Käyn suihkussa. Vitsailen ja kysyn yliseksikkäästi tahtooko Roni liittyä seuraan. Nauramme. Valmistaudun ja meikkaan kevyesti. Lähdemme yhdessä ulos rinnakkain kävellen ja jostain aiheesta kiivaasti keskustellen. Javier ei vastaa. Sanon Ronille, ettei minulla näköjään ole vielä kiire, joten hän ehdottaa, että menisimme johonkin syömään. Sopii! Jes, tämä ei lopukaan ihan vielä! Päädymme ravintolaan, jossa tilaamme viiniä ja jotain pientä naposteltavaa, mitä kumpikaan ei jaksa juurikaan syödä. Puhumme rakkaudestamme. Sanon vitsillä, että se pitäisi kyllä täydentää. Meillä voisi olla kaikki niin täydellistä, kun henkinen yhteys on tämä. Roni vakavoituu ja sanoo, että hän ei uskalla sitouttaa itseään mihinkään. Mutta sitten toteaa, että aamulla oli kyllä ollut lipsuminen lähellä. Nauramme. Sanon, ettei sitä voi ikuisesti välttää. Humoristisesti totean, ettemme voi estää selvää kohtaloamme. Otetaan rauhallisesti. Flow on loistava. Käymme kaupassa ja sitten vielä toisessa paikassa drinkeillä. Javier ei vastaa. Kello käy jo iltapäivää. Pian Ronilla on joku työtapaaminen. Hän arpoo osallistuuko siihen, vai pitäisikö meidän mennä hänen luokseen takaisin jos kerran minunkin menoni on peruuntunut. Sanon, että voimme tavata alkuviikosta, jos hän nyt menee kokoukseen. Selvä. Kuljemme yhdessä jonkin aikaa samaan suuntaan. Halaamme, suutelemme. Hyppään kulkupeliin ja heti Roni jo viestii jotain hauskaa. Ai, että nautin tästä. Tästä yhteydestämme, joka taas tällä hetkellä toimii. Kysyn vielä Javierilta, haluaako hän, että katsoisimme elokuvan. Vielä olisi aikaa. Mutta hän vastaa, että viikonloppu on jo ohi. Ymmärrän. Hän on tietenkin loukkaantunut. Mutta olisimme voineet viettää yhdessä sunnuntain. Toisaalta. Olen nyt niin onnellinen Ronista, että parempi näin. Ehkä minun sittenkin pitää keskittyä häneen. Uskomatonta, että taas olen tässä tilanteessa. BLING. Olen ehtinyt nyt istahtaa kotona muutaman tunnin, kello on kahdeksan, kun Roni viestii. Tuletko? Huh. Tekstin viimeistely taitaa jäädä aamuun.