Yllätyyyys

Lähdimme yllättävän hyvällä fiiliksellä liikenteeseen Elinan kanssa. Matkalla keskustaan saan viestin. Ronilta. Hän kertoo olevansa meidän kantapaikassa, johon olemme juuri Elinan kanssa matkalla. Sydän pomppii. Näinkö pian hän haluaa tavata! En olisi uskonut. Vastaan Ronille että varoituksena ilmoitan  että olemme juuri matkalla sinne. Roni sanoo odottavansa ystäväänsä siellä ja nyt odottaisi myös meitä. Paniikki iskee, apua! Selvä, nähdään. Kuuntelemme koko matkan hyviä biisejä matkakaiuttimella ja kastumme kokonaan järkyttävässä säässä. Paikalle päästyämme Roni istuu yksin ja on jo hyvin humalassa. Katsomme toisiamme merkitsevästi. Elina toteaa että näytätte ihan kiukkuiselta pariskunnalta. Roni säpsähtää ja sanoo että kiukkuisia ehkä oleme muttemme pariskunta. Olen viileän cool Ronia kohtaan. Hän juopuu lisää ja ohimennen aina koskettaa. En reagoi. Keskustelemme kolmistaan eri aiheista ja välttelemme vakavia juttuja. Meillä on hauskaa. Vaihdamme paikkaa ja Elina siirtyy muualle. Jäämme Ronin kanssa viettämään iltaa kuin aina ennenkin. Hyvin ajoissa Roni ehdottaa minun luokseni menemista. Jankuttaa. Sanon etten todellakaan vie häntä luokseni tuon episodin jälkeen. Enkä yövy hänen kanssaan jos olemme hänestä vain ystäviä. Emme ole vain ystäviä, hän sanoo. Anteeksi että panikoiduin taas. Hitto, miten tässä näin kävi. No tätähän toivoin. En edelleenkään suostu lähtemään liokseni koska Roni jankuttaa että tahtoo taas tavata äitini, joten seuraavaksi Roni ehdottaa hänen luokseen siirtymistä ja yhteistä vapun viettoa. Sanon että sitten mennään käsi kädessä koko matka ja me menemme, vaikka Roni sanoo että se on ehkä ahdistavinta mitä hän tietää. Menemme sulassa sovussa kainaloikkain nukkumaan. Ja aamulla Roni on taas etäinen ja oma itsensä. Pyydän halausta ja hän huudahtaa että taasko se alkaa. Istun tässä hänen olohuoneessaan ja mietin että mitähän tapahtuu seuraavaksi. Kuuntelemme musiikkia ja fiilis on ihan hyvä. Nyt riittää puhelimella naputtelu.