Deittikutsuja ja känniviestejä

Huh. Että sellainen illanvietto sitten. Sellainen sunnuntai. Nautin juuri kotiin päästyäni jo kotimatkalla valmiiksi tilaamaani hyvää juustosmetanapizzaa ja kylmää kivennäisvettä omassa lämpimässä nojatuolissani. En oikein tiedä mikä on päällimmäinen fiilis. Mutta mitenkään erityisen huono se ei ole. Puhelin piippailee, kun uusi tuttavuuteni haluaa tutustua oikein kunnolla. Ihan mukavaa! Näin täytän taas aukkoa, jonka pelkään Ronin minulle jättävän. Hän ei ole nyt vastannut yli tuntiin iltaviestiini. En tiedä ollenkaan mitä hän on puuhaillut siellä matkallaan. Mutta sen tiedän, että eilisillan aikana olen oikein draamaillut ja lähettänyt hänelle viestejä siitä, kuinka minusta on kurjaa, ettei hänelle mikään riitä. Kirjoitin, että sulla oli mut. Ja hän on vastannut, että miksi puhut menneessä muodossa. Pahoittelin tänään aamuni ratoksi taas juttujani, ja hän suhtautui asiaan onneksi huumorilla. Toisin kuin Javier, jolle lähettämiäni viestejä en aio mennä edes tarkastamaan. Häneltä oli aamulla tullut pino kysymysmerkkejä. Vastasin olleeni vain taas humalassa. Ja hän vastaa että tottakai. Tiedän hänen olevan minuun pettynyt. Mutta se ei aiheuta tunnereaktiota juuri nyt. Saatoin menettää hänet taas Ronin takia. Mutta oma mokani. Oma mokani, että Ronin takia olen feidannut taas muita ihmisiä, vaikkei hän edes ehkä oikeasti halua minulta sitä mitä olisin halunnut antaa. BLING. Roni! Siinä paha missä mainitaan. Hän kertoo nukkuneensa. En tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta ihan sama. Juuri nyt ihan sama.

Eli. Lauantai-ilta oli joitain tekstillisiä ylilyöntejä lukuun ottamatta aika onnistunut. Sain noin viisikymmentä puhelua Ossilta, joka edelleen penää tapaamista. Tänäänkin hän kutsui luokseen, mutten todellakaan aio mennä varatun miehen luokse kyläilemään. Ystäviä voimme olla. No mutta. Jo aika ajoissa päädyin eilen ystävättäreni luokse. Viimeistelemme meikkimme ja tunnen olevani erittäin hyvässä iskussa. Lähetän Ronille videotervehdyksen ja saan häneltäkin kehuja. Hyvä! Päätämme ystävättären kanssa lähteä ajoissa ulos, jottei raskaan eilisillan väsymys ala painaa liikaa. On keksittävä jotain hauskaa. Yritämme hauskuuttaa itseämme ryhmätinderillä, mutta sieltä ei kovasta yrityksestä huolimatta löydy alkuiltaan seuralaisia. Siispä antaa kohtalon määrittää mitä tapahtuu. Hyppäämme ajoissa keskustaan vievään kulkuneuvoon ja kuuntelemme siellä kovaan ääneen musiikkia. Vieressä istujat tykkäävät hyvästä meiningistämme. Oikeasti! Menemme ensimmäisenä oluthuoneelle, jossa emme yeensä käy. Jutustelemme viereisen pöydän tyyppien kanssa ja leikimme yhä tinderillä, muttemme etene puusta pitkälle. Ystävätär alkaa tylsistyä ja miettii, että pitäisikö vaan lähteä paikalliseen ja siitä ajoissa kotiin. No ei! Päätämme vaihtaa paikkaa baariin, joka on aina täynnä, ja josta silloin viimeksikin löysimme kivaa seuraa koko illaksi. Ja olemme oikeassa. Paikka on taas aivan täynnä, vaikka kello on vasta yhdeksän. Päätämme, että menemme suoraan mukavan oloisten tyyppien seuraan, jotta saamme fiilistä kohotettua. Katseemme kohdistuu kivaan porukkaan, johon kuuluu kuusi miestä, ja joiden pöydässä on vielä tilaa. Menemme paikalle ja kysymme saammeko liittyä seuraan. Joo totta kai! Osoittautuu, että he ovat juhlimassa erään seurueensa jäsenen syntymäpäivää ja heillä on varattuna hotellihuoneet yötä varten. Alamme tutustua ja pian on selvää, että tulemme juttuun loistavasti. He ovat hulvattoman hauskoja ja ottavat meidän porukkaansa avosylin pitämään hauskaa. Pian jo laulamme yhdessä mukavan deejiin soittamia klassikkobiisejä ja tanssimme ahtaalla käytävällä. Ilmenee, että heillä on nimet listalla hyvälle uudelle klubille, jossa Roninkin kanssa jo olemme ehtineet käydä sekoilemassa edellisviikolla. Ja mikäs siinä! Jonon ohi on aina kiva päästä, etenkin näin hauskassa seurassa. Siispä kun kello on riittävästi, niin siirrymme yhdessä klubille, jonka edessä on jo pitkä jono. Siellä odottaa "varattu" -kyltillä varustettu pöytä, joka on pian katettu suurella jääpala-astialla juomineen. Siinä vaiheessa humallumme ja tanssimme. Alan lähetellä viestejä Ronille. Keskellä yötä lähetän jotain sekavaa Javierille. Juttelen myös Karrin ja Ossin kanssa. Jossain vaiheessa kadotan muun seurueen. Pussailen jotakuta tanssilattialla. Sitten katseeni kohtaa tutun henkilön tanssilattian reunalla. Se on Alex! Tervehdimme iloisesti ja jo ajattelen, että pääsen hänen luokseen yöksi. Mutta hän on kiireinen kavereidensa kanssa, joten en jaksa alkaa tehdä ehdotuksia. Pilkun tullessa kieltäydyn jostain vieraasta yöpaikasta ja etsin bussini. Siellä juttelen jonkun kivan tyypin kanssa. Nukahdan. Menen ohi pysäkistäni ja herään liian kaukaa. Hyppään taksiin ja menen kotiin. Omaan sänkyyn. Yksin. Ja aika tyytyväisenä.

Aamulla herään taas aika tyytyväisenä, vaikka olen yksin. Vaikka olen omassa sängyssäni. Vaikka olen yöllä lähetellyt itsesäälisiä ja huomiota kerjääviä viestejä Ronille. Olo on fyysisesti järkky. Päätä särkee pitkästä aikaa, mutten jaksa nousta hakemaan vettä ottaakseni buranaa. Vilkaisen puhelimen näyttöä. Puheluita Ossilta, viesti Ninolta, joka kutsuu luokseen viettämään sunnuntaita. Jotain Manuelilta. Viesti uudelta tuttavuudelta, johon törmäsin bussissa, ja jonka olen jo pyyhkinyt tajunnastani kokonaan. Ja viesti Dimiltä, joka kysyy miten voin! Viesti Alexilta. Hän kysyy miksi pidän hänestä. Sekä rivi kysymysmerkkejä Javierilta. Mukavaa. Minua ajatellaan. Olen olemassa. Ensimmäisenä lähetän Ronille viestin, jossa pahoittelen draamailuani.

Seuraavaksi vastaan Javierille. Oloni hänen suhteensa on jo aika toivoton. Oikein tunnen hänen pettymyksensä minua kohtaan.

Sen jälkeen mietin, että kuka ihme on tämä uusi numero, joka valittaa minulle aamutuimaan krapulaansa. Vastaan ja muistan jonkin välähdyksen kohtaamisestamme. Juttelemme pitkin päivää kaikesta mahdollisesta ja hän haluaa viedä minut ulos siitä huolimatta, että näki minut täysin tutkalla keskellä yötä. Näin paljon taas saan anteeksi.

Sitten vastailen Alexille jotain ympäripyöreää. Hän toteaa, että aikoo irrottautua nyt kaikesta somesta ainakin viikoksi, koska hänellä on niin paljon ajateltavaa. Hän sanoo, että se ei  johdu minusta. No miksi hitossa johtuisi? En minä nyt häntä niin kovasti ole häiriköinyt. Seuraavaksi vastaan ihanalle Dimille. Hän toteaa, että olisi halunnut kutsua minut elokuviin, mutta nyt liput hänen haluamaansa näytökseen ovat jo loppuneet. Ihanaa! Kyllä Dim! Sinä jos joku olet mulle oikea lohtu sitten jos muut asiat eivät suju. Illemmalla vielä sanon hänelle, että rakastan elokuvia ja meidän pitäisi ehdottomasti mennä yhdessä elokuviin joku kerta. Dim toteaa pitävänsä seurastani. Hyvä.

Saatuani nieltyä buranan päätän, että yhtä hyvin voin potea krapulaani paremmassakin seurassa, joten kokoan itseni ja ilmoitan Ninolle olevani tulossa. Hän on iloinen. Olen tosi yllättynyt miten jaksan lähteä matkaan ja saan itseni semifreesin näköiseksi. Paha olo ei lopu ja mietin jo, että oksennanko kulkuneuvoon. Ossi soittaa ja juttelen hänen kanssaan lähes koko matkan Ninon luokse. Matkalta ostan mukaani energiajuoman. Nino halaa minua saapuessani hänen ovelleen. Vaihdamme kuulumisia ja rojahdamme sylikkäin sohvalle katselemaan repeatilla sarjaa televisiosta. Ihanan normaalia ja keskinkertaista. Ninolla on jo tilattuna roskaruokaa, mutta oloni on niin paha etten pysty syömään. Lojumme siinä tuntikausia toisiamme hellien. Nukahdan jossain välissä. Sitten hän nukahtaa. Vietämme ihania hetkiä. Mietin, että miten paljon kaipaan ja tarvitsen tällaista hellyyttä ja huomionantamista. Tätä Roni ei minulle ole voinut antaa. Alkuillasta oloni paranee ja lähden kotiin. Halaamme ja suukotamme toisiamme. Sanomme, että nähdään. Kyllä. Nino on kiva ja meillä on yhdessä mukavaa. Keskinkertaisen mukavaa. Kotimatkalla tilaan pizzan jo valmiiksi, jottei minun tarvitse odotella sitä kauaa kotiin päästyäni. Rojahdan tuoliin. Viestittelen ystävättären kanssa, joka oli viettänyt koko yön löytämämme kivan seurueen kanssa. Se uusi tuttavuus sieltä pizzajonosta viikon takaa viestittelee ja sanoo, että voin kertoa jos joskus tarvitsen sunnuntaiseuraa. No, kiitos ajatuksesta. Lisäksi ulkomaan ystäväni, jonka kanssa keskustelemme nykyään joka päivä, vaihtaa kanssani kuulumiset. Ja Ninokin vielä kertoo olonsa olevan flunssainen. Eli mitä jäi plakkariin viikonlopusta? Mieletöntä juhlimista. Uusi potentiaalinen treffikumppani yöllisestä kulkuneuvosta. Palautunut keskusteluyhteys Karrin kanssa. Treffiehdotus ihanalta Dimiltä, joka joskus vei kaiken huomioni. Syventynyt sunnuntaiystävyys Ninon kanssa. Suorat sanat todellisista fiiliksistäni Ronille, jonka kanssa kaikki on auki. Paljon keskusteluja Ossin kanssa. Kauemmas työnnetty Javier. Tästä on kohtalaisen hyvä lähteä kohti uutta arkiviikkoa. Ja tulevaa pitkää viikonloppua. Vietänkö sen Ronin kanssa, kuten ehdottomasti haluaisin? Minulla on häntä ikävä. Vai tapaankohan Dimin tai uuden tuttuni? Tapaammekohan ystävinä pitkästä aikaa Manun kanssa jokin arki-ilta? En tiedä, mutta olen valmis. Melankolinen maaliskuu on peitottu. Toivottavasti tämä huhtikuun hyvä virtaus säilyy vastoinkäymisistä ja omista mokista huolimatta.