Vuoristorataa

Olimme ehtineet juuri aloittaa lenkin, kun Roni viestii kuvan olinpaikastaan ja kysyy haluanko liittyä seuraan yksille. Hah! Jes. Annoin aikaa ja tilaa hengittää ja saan kutsun, vaikka työkiireiden piti viedä hänen energiansa. Hienoa. Olen ihan valmiina drinkeillekin, koska lenkki on sovittu kävelyksi ja olen voinut laittaa siistimmät vaatteet päälle, joten lähden suoraan lenkiltä sopivaan kulkuneuvoon kohti Ronia. Hän odottaa minua aurinkoisessa ravintolassa kuuntelemassa musiikkia ja selailemassa työpapereita. Hänellä on yleensä nuorekas ja jopa hyvin poikamainen tyyli, mutta nyt hän on pukeutunut kauluspaitaan ja nahkakenkiin. Tärkeät bisnekset sujuivat täydellisesti ja hän hymyilee itseriittoisena. Heti alkuun hän kertoo, että ainoastaan sen kokouksen vuoksi hän enää tekee näitä töitä. Ei hän tarvitse rahaa. Hän vain haluaa kokea olevansa kaikkivoipa ja muiden silmissä menestyksekäs. Hän kuvailee muiden epäuskoisia ilmeitä, kun hän sai näyttää heille todellisen luontonsa ja tilinsä saldon. Se on joskus hauskaa. Etenkin silloin kun siihen pääsee mukaan, mutta jos se on toisen pääpuheenaihe ja ainoa nautinnonlähde, niin siitä tulee jokseenkin vastenmielistä. Skoolaamme ja onnittelen häntä. Hän huutelee vieraisiin pöytiin ja flirttailee naisille, kuten aina. Tai ei se ole varsinaisesti flirttailua, vaan sellaista hyvin itsekeskeistä käyttäytymistä, jolla hän osoittaa voivansa tehdä milloin vain vaikutuksen kehen tahansa. Joskus se on tyylikästä ja karsismaattista, mutta joskus typerää ja läpinäkyvää. Minua se ei haittaa, jos hän samalla kunnioittaa seuraani. Kuten tähän mennessä muiden seurassa tekeekin. Juttelemme ja juomme parit. Sitten Roni toteaa, että nyt on aika jatkaa matkaa. Vielä pitää kotona arkistoida juttuja. Hän kiittää seurasta. Hmm, mietin ettei tämä nyt näin voi mennä. Kysyn kaipaako hän seuraa kotiin. En, on parempi ettet tule. Ehdotan vielä, että voisimme hakea pari siideriä ja kuunnella musiikkia ja viettää hauskan illan ennen kuin emme tapaa ehkä viikkoon. Ronin ilme kirkastuu ja hän toteaa, että selvä, olet oikeassa tule. Mutta vain ystävinä! Emme voi olla muuta. Jaha, olemme taas tässä pisteessä. Selvä, selvä. Hymyilen hänelle tietävänä. Heti ilmapiiri paranee. Kuuntelemme musiikkia yhteisistä korvalapuista koko matkan hänen luokseen. Hän nauraen kertoo lisää yksityiskohtia työasioistaan, joissa kokee olevansa ainutlaatuinen ja maailmanhuipulla. Sanon, että nyt taas alkaa liika narsistisuus paistaa läpi. Hän on taitava ja menestynyt, mutta ei hän ole ainoa, joten nyt on tärkeä oppia pitämään jalat maassa ja nauttimaan näistä mahdollisuuksista. Sanon, että moni on samassa tilanteessa ja osaa hyödyntää sen paremmin elämästä nauttien. Roni ymmärtää, mutta sanoo ettei häntä kiinnosta. Nykyään puolustusmekanismina hän heti lukkiutuu ja sanoo ettei hän välitä, häntä ei kiinnosta. Mutta tiedän, ettei se pidä paikkaansa. Herkkinä hetkinä hän on ollut aito ja tunteellinen ja nyt jostain syystä on menossa tällainen jyrkkä vaihe. Hänen luokseen päästyämme istumme musiikkia kuunnellen ja asioista keskustellen, kuten olimme ajatelleetkin. Mutta Ronin jutut menevät aivan typeriksi. Hän kysyy, että mistä minä voin tietää, ettei hänellä ole kymmentä samanlaista juttua kuin minä. Sanon, että tiedän, että meillä on jotain erityisempää. Voi minullakin olla kymmenen seuralaista, mutta tämä on jotenkin erilaista. Roni sanoo, että ehkä kaikilla on hänen kanssaan erityistä. Ehkä. Mutta sanon, että olen varmasti ainoa, joka häntä jollain tavalla ymmärtää ja sietää näitä impulsseja edes joten kuten. Siihen taas Roni sanoo ettei sillä ole väliä. Puhumme taas ulkomaille lähtemisestä. Joskus se on meidän kahden romanttista haaveilua tulevasta. Mutta tällä kertaa Roni sanoo, että siellä hän voisi vain olla yksin ja "nussia turisteja". Tämä on juuri se hänen ällöttävä lapsellinen ja itseriittoinen puolensa, josta en pidä. Sanon, että nyt jutut menevät tosi typeriksi. Kysyn miten hänellä voi välillä olla niin syvälliset ja fiksut jutut ja välillä noin ällöttävät. Hän sanoo, ettei tarkoita sitä. Haluaa vain työntää minut kauemmas. Koska emme voi olla muuta kuin hyviä ystäviä. Roni toteaa rakastavansa minua, mutta että hänestä on vain haittaa. Sitten hän huudahtaa, että se johtuu "Tiinasta". Eksästä. Ei hitto hän on sekaisin taas. Yritän toppuutella hänen juttujaan sanomalla, että kyllä hän pääsee tästä yli. Tämä on valitettavasti ihan normaali juttu, josta miehet joskus kärsivät. Roni sanoo, että puhumalla hänen ongelmistaan vaurioitan hänen oloaan siitä, että hänellä on kaikki täydellisesti. Mutta et ole ihan kunnossa. Kaikki ei ole ihan hyvin. Yritämme vaihtaa rennompiin aiheisiin. Puhumme jostain hölmöistä koulujutuista. Sitten puhumme tulevista pääsiäisvapaista. Totean, että voisimme tehdä niin paljon jotain hauskaa ja toivon, että hän ajoissa miettii ja kertoo haluaako silloin nähdä, jotta voin tehdä muita suunnitelmia, vai aikooko hän jatkaa tätä pelleilyä. Hän ei sano mitään. Tunnelma on pinnalta ärsyttävä, mutta sellainen, että tiedämme kuitenkin molemmat asian todellisen laidan. Menemme sänkyyn. Roni sanoo, ettei hän luota mihinkään, eikä usko mihinkään hyvään. Ja siksi minä tällä hetkellä pahennan hänen oloaan. Sanon, että kaikki voi olla täysin hyvin. Jos hän haluaa, että odotan häntä, niin odotan. Roni on vähän aikaa hiljaa ja sanoo, ettei tarvitse. Haluan alkaa nukkua halaten, mutta Roni tarvitsee taas tilaa. Roni sanoo, että olen ollut liian ärsyttävä. Hän ärsyttää minua, mutta nukahdamme toisiamme keveästi halaten. Yöllä unissaan hän rutistaa, suukottaa ja silittää minua.

Aamulla kello soi aika myöhään, sellaiseen aikaan, jolloin usein nousemme sängystä yhtä aikaa. Halaan Ronia ja sanon, että nyt otetaan pieni aamuhali, jotta voimme erota hyvällä mielellä, koska emme näe pitkään aikaan. Sanon, että tiedän, että hänellä on raskas viikko, joten sivuutan hänen typerät juttunsa ja yritän ymmärtää ja antaa aikaa. Mutta, että jos hän haluaa todella tuollaisella käytöksellä ajaa minut pois, niin kyllä se kohta onnistuu. Jep, hyvää työpäivää, hän sanoo liikahtamatta. Pyydän halausta ja Roni huudahtaa, että eikö täällä vittu saa nukkua! Voi vittu, mitä käytöstä. Sanon, että hän käyttäytyy kuin typerä kakara nyt. Olet vitun onnekas, että ymmärrän näitä ahdistushäiriöitä sen verran, että joustan sun kanssasi jonkin aikaa, sanon. Roni kääntyy esittäen vastenhakoista ja antaa minulle halauksen. Sitten kääntyy taas ja kääriytyy peittoonsa. Toivotan hänelle voimia raskaaseen loppuviikkoon ja lähden olosuhteisiin nähden hyvällä fiiliksellä töihin. Aamupäivällä kirjoittelen kivoja viestejä Dimin kanssa. Hän kertoo, ettei hänellä ole vielä viikonlopulle suunnitelmia ja kysyy onko minulla. Ei ole. Mutta kuten ei koskaan, hän ei nytkään ehdota näkemistä. Ei se mitään juuri nyt. Myös Ossi on paikalla, samoin kuin ulkomaan juttukaveri, joka intoilee siitä, että hänen ihastuksensa parisuhdestatus on nyt sinkku. Flow on okei, joten laitan Javieirllekin viestin, jossa pyydän, ettei hän olisi minulle ikuisesti vihainen, koska en tarkoittanut pilata viikonloppuamme tahalleen. Hän venyttää viestin lukemista varmasti äärimmilleen eikä vastaa. Mutta ei sekään haittaa juuri nyt. Juttelemme Ossin kanssa koko päivän. Jaan hänelle autenttisia yksityiskohtia minun ja Ronin väleistä. Ossi on sitä mieltä (kuten joku muukin aiemmin), että Roni vain pelleilee kanssani. Hän on itseriittoinen narsisti, joka saa kaiken mitä haluaa, ja on kanssani vain jos ei muuta ole tarjolla. Ossi sanoo, ettei mitään erityistä yhteyttä ole. Se on vain varakkuuden luoma illuusio ja hänen manipulaationsa tulos. Niinhän Ronikin sanoo aina välillä. Katsoo minua ja kysyy, että entä jos minulla on tällainen vaikutus kaikkiin. Se ei ole mikään meidän yhteys vaan maailma jossa aina vieraillaan hänen kanssaan. Se voi pitää paikkansa. Mutta silti nämäkään seikat eivät poista sitä tosiasiaa, että me olemme viettäneet huomattavasti enemmän aikaa tänä vuonna yhdessä, kuin hän kenenkään toisen kanssa. Hän on itkenyt minulle. Hän on haaveillut kanssani. Avautunut. Ja sitten taas sulkeutunut ja kasvattanut muurit. Minun on pakko uskoa, että jotain on. Jotain meillä on ollut. Ja on. Enemmän kuin muilla. 

Iltapäivä etenee. Sovimme Ossin kanssa, että yritämme tavata viikonlopun aikana. Se ei ole onnistunut enää sen ensimmäisen floppikerran jälkeen alustavista suunnitelmistamme huolimatta. Joten suhtaudun asiaan ilman paineita. Enhän itsekään vielä tiedä mitä aion tehdä. Mutta se voisi olla hauskaa. Nollata jonkun kanssa, joka myös ymmärtää sinua. Voisimme olla loistavat ystävät. Meilläkin on enemmän tai vähemmän samankaltainen henkinen maailmankatsomus. Kuten Ronilla ja minullakin. Meitä on muitakin. Vaikka koko tilanne omalta osalta alkaa säröillä Ronia kohtaan (onneksi!?) niin silti tunteeni ovat vielä hänellä. Ja minun on pakko odottaa miten tauko vaikuttaa väleihimme. Minun on pakko selvittää mitkä hänen ristiriitaisista puheista ovat enemmän totuudenmukaisia. Ne joissa rakastamme toisiamme ja teemme toisemme onnellisiksi ja mietimme yhteistä tulevaisuutta toisistamme kiinni pitäen. Vai ne joissa hän sanoo ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan. Vain ystävyyttä. Tilaanko taksin sulle nyt vai heti. Ja viimeisellä tapaamisellamme hän sanoi, että älä odota. Epäröinnin jälkeen. Sanoi ettei voi luottaa ikinä. Eikä häntä kiinnosta tunteeni. Joten jos haluan tavata Ossin tai Alexin tai kenet tahansa, niin se ei aiheuta minulle omantunnon tuskia. Javier on lukenut viestini parin tunnin odottelun jälkeen, muttei vastaa siihen mitään. Hän toivoisi että anelisin enemmän. Mutta en tee sitä nyt. Katsotaan sitten jos tarpeeni häntä kohtaan lisääntyy myöhemmin. BLING. Aivan yllättäen viikonlopun aikana pizzajonossa Ronin kanssa tapaamamme hauska tyyppi ottaa yhteyttä. Hän kysyy, että tunnetaanko me jostain muualtakin. Ei, ei tunneta, meillä vain meni jutut yksiin! Heh, sellaista sattuu. Vaihdamme parit hauskat viestit ja hän ehdottaa, että voisimme käydä drinkeillä joku kerta - koska kavereita ei ole koskaan liikaa. Vau, jos hän todella tarkoittaa sitä kaveripohjalta niin hieno juttu. Katsellaan!

Töiden jälkeen olo on väsynyt ja vähän tysistynyt. Tiedän, että nyt on keksittävä jotain mihin keskittyä seuraavat päivät. Se voi olla Ossi tai bileet tai Dim tai kuka tai mitä vain. Kunhan on jotain. Käyn ravintolassa syömässä perheenjäsenen kanssa. Palaan kotiin istumaan. Silmäni alkavat lupsua kiinni nojatuolissani istuessani, joten raahaudun hetkeksi sänkyyn peiton alle. Mietin, että nyt varmaan kukaan ei herätä minua viestillään. Mutta hetken kuluttua havahdun puhelimen ääneen. Ystävätär ehdottaa lenkkiä. En melkein jaksaisi millään nousta, mutta tiedän, että se tekisi hyvää. Haluan purkaa näitä Ronin viimeisimpiä tyhmiä juttuja. Nousen ja ilmoitan että nähdään kohta tutussa kohtauspaikassa. On paljon lämpimämpi kuin pitkään aikaan. Heti tulee kuuma. Alkaa olla se hetki, kun vaihdamme Ronin kanssa iltaviestit. Meillä oli todella huonoja hetkiä edellisenä iltana. Ja lisäksi hän käyttäytyi kuin typerä teini aamullakin. Joten aavistelen häneltä pidättäytyvyyttä. Mutta BLING. Hän laittaa viestiä heti oikeaan aikaan ennen minua. Mietin heti, että hänelle on jäänyt vähän huono omatunto käytöksestään, ja hän haluaa osoittaa, että yhä ajattelee minua. Vai? Ehkä hän vain haluaa kehuskella sillä, että ei lähtenytkään vielä työmatkalleen "koska ei kiinnostanut ja voin tehdä mitä haluan". Selvä. Eli ehkä hän lähtee huomenna. Olen vähän ärsyyntynyt että hän on näin vastuuntunnoton eikä toimi kuten olisi paras. Hän on jäänyt juhlimaan ja tapaamaan ystäviään ennemmin kuin hoitaa velvollisuutensa. Ja ylpeilee sillä. Vaihdamme hyväntuulisia viestejä. Ja kirjoittelee normaalisti ja iloisesti. Hyvä. Ihan hyvä. Hetkeä myöhemmin laitan vielä puheenaiheeseen liittyneen hauskan jutun, mutta hän ei käy enää somessa pitkään aikaan. Olemme edelleen keskusteluväleissä. Se riittää nyt. Kaadan lasillisen viiniä, jonka taas noudimme viinipuodista ystävättären kanssa. Juttelen ulkomaan tutun kanssa koko illan niitä näitä. BLING. Ossi kertoo, että on sittenkin suuntaamassa ulos jo huomenna, joten kenties voisimme törmätä. No kenties, en edelleenkään luota tapaamisiimme. Myös ystävätär saattaisi olla lähdössä yöelämään, joten vaihtoehtoja kyllä keksin. Jotain mikä vie ajatukset pois Ronista, jonka pitäisi olla poissa koko viikonlopun. Jotain mikä auttaa selviytymään siitä pettymyksestä, ettei Javier välttämättä enää ikinä puhu minulle. Haluan päästä nopeasti ja kivuttomasti seuraavaan viikkoon, josta alkaa pidemmät vapaat. Jolloin minun pitäisi jo tietää jotain enemmän minun ja Ronin väleistä. BLING. Roni vastaa ja kertoo olevansa ulkona tuttunsa kanssa. Okei hyvä. Jostain juttumme menee siihen, että hän pyytää minua olemaan ajattelematta liikaa. Sitten pyydän häntä olla ajattelematta liian vähän, sillä eilen sain siitä mestarinäytteen, joka riittää koko vuodeksi. Hän vastaa Ok. Ja se riittää juuri nyt.