200

Torstai-iltana tissuttelen kiitettävästi maustettuun kivennäisveteen sekoitettua valkoviiniäni (Karhunvatukkavichy on ihanaa ja ei kaloreita) ja juttelen lenkkikaverini ja ulkomaan tuttuni kanssa samalla televisiosta jotain turhaa katsellen. Olo on tasainen. BLING. Roni kertoo lähtevänsä ulos ystävänsä kanssa. Sitten puhe kääntyy taas ostamiimme asusteisiin. Ja ahhh. Roni ehdottaa, että kokeilisimme niitä yhdessä viikonloppuna. Yritän taltioida tätä tyytyväisyyden tunnetta muistoksi itselleni. Juuri näin halusinkin käyvän. Olen taas onnekas. Vaikkakin tilanne voi taas olla erilainen huomenna. Yllätyskiireita tai "yllätyskiireitä" voi aina ilmaantua tarvittaeissa. Mutta nyt nautin hyvästä fiiliksestä. Jopa niin paljon, että kysyn Taunolta miten hänen huhtikuunsa on sujunut. Hän kertoo pääsiäisen olleen surkea. Olen aidosti harmissani hänen puolestaan, mutten voi olla jakamatta yksityiskohtia omasta viikonlopustani. Ja samalla mietin, että mikä saa Ronin nyt olemaan taas avoin tapaamiselle. Se, että on viikonloppu? Se, että hän on humalassa ja hyvällä mielellä työasioiden edistyttyä? Vai ehkä se, että olen pitänyt yhteyttä ja ilmaissut halukkuuteni nähdä ja se on alitajuisesti kehittänyt hänellekin ajatuksen tapaamisesta? No oli mitä oli niin toivon, että se pätee huomenna. Juuri nyt olen aika onnellinen pienellä varauksella. Päätän, että jos Roni vielä viestii jotain, niin toivotan hänelle hyvää yötä ja sanon, että toivottavasti näemme huomenna. Juttelen myöhään ulkomaan tuttuni kanssa ja huomaan että keskustelumme hymyilyttää minua. Joku aivan vieras minua nuorempi mies jostain Intiasta ilahduttaa minua jutuillaan. Olemme jopa tutustuneet toisiimme ja toistemme elämään. Tiedän paljon hänen eksistään ja mitä hän aikoo tehdä viikonloppuna ja hän takuulla tietää kaikenlaista minusta. Tämähän on jopa hauskaa ja aika absurdia! Hän ansaitsee nimen. Hän on Singh. Hän lähettelee minulle myöhäisillan ratoksi hauskoja intialaisia youtubevideoita. Menen tyytyväisenä iltapesulle. Toiveikkaana. 

Nukun ehkä paskimmat yöunet ikinä. Ensinnäkin juuri kun olen nukahtanut herään puoli yhdeltä puhelimen piippailuun, kun Roni kertoo olevansa toisessa baarissa. Hyvä. Toivotan hänelle hyvää yötä. En tietenkään laita puhelinta äänettömälle vaan herään taas ennen neljää siihen, että Roni kertoo olevansa taksissa. Noin kymmenellä eri viestillä. Toivoo, että tulen huomenna ajoissa, heti töistä. Ihanaa. Hyvä. Mutta kesken unien herääminen aiheuttaa sekoilua ja huhuilen taas Ronia olohuoneesta sänkyyn nukkumaan. En saa unta tämän jälkeen ainakaan pariin tuntiin, kun herään yskään joka kerta kun meinaan nukahtaa. Torkahdan hetkeksi juuri ennen herätyskelloa. Ärsyttää, mutta herätessä olen innoissani siitä, että olen todellakin menossa Ronille. Vastaan hänelle heti aamulla, että tulen kyllä, ettei hän ehdi perua tapaamistamme. Töissä olen tavallista innokaampi ja aktiivisempi. Juon tupla-annoksen kahvia. Vastailen iloisten hymiöiden saattelemana Manuelille ja Singhille. Ossikin on taas aktiivinen! Iloisena kerron kaikille toiveideni ehkä toteutuvan taas. Jes. Suunnitelmanani on mennä ruokatauolla kotiin suihkuun, jonka jälkeen voin lähteä Ronille suoraan töistä. Mainiota. 
 *
Ja ei aikaakaan kun istumme siiderillä ja suunnittelemme viikoloppua.