Nyt keskitytään hauskanpitoon

Herään perjantaihin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen aika tyytyväisenä. Kaikki on niin hyvin kuin nyt vaan voi olla. Vilkaisen puhelimen näyttöä ja siellä on huomenia ulkomaan randomilta sekä videoviesto Ronilta. Video on saapunut puoli kahdelta yöllä. Siellä voi olla mitä tahansa. Menen ensin hammaspesulle ja sev jälkeen menen katsomaan videon sisällön. Se on pieni kohtaus Ronin ja tuttaviensa töihin liittyvästä tapaamisesta. Epäilen, että se on kuvattu aikaisemmin kuin keskellä yötä. Sain nimittäin vielä eilisiltana Ronilta sekavan videopätkän baarista jossa olivat örveltämässä. Vastaan jotain yleisluontoista ja toivotan hyvää työmatkaa. Hyvä. Hän ajattelee minua keskellä yötä. Yritän motivoitua viikon viimeiseen työrupeamaan, jonka jälkeen alkaa viikonloppu, jolloin keskityn johonkin aivan muuhun kuin Roniin tai Javieriin. Aloitamme keskustelut taas Ossin kanssa. Hän on varma, että onnistumme tapaamaan. Itse olen skeptinen, mutta ei se mitään. Sovimme alustavasti ystävättären kanssa keksivämme jotain kivaa perjantai-iltaan ja voihan Ossiinkin törmääminen mahtua iltaan. Lounasaikaan Roni vastaa aamuiseen viestiini kertomalla yön tapahtumista omaan itsekeskeiseen tapaansa. Hän kuvailee yksityiskohtaisesti yöllistä kohtaamista jonkun juhlimassa olleen porukan kanssa, joihin hän oli tehnyt  puheillansa vaikutuksen (ainakin omasta mielestään). Yhtäkkiä hänen korostunut itserakkautensa paistaa läpi joka kohdassa. Tiedän, että hän peittelee sillä todellista epävarmuuttaan. Ehkä se, että hän tuli jätetyksi karulla tavalla (ei siltikään yhtä karulla kuin minut), hän on luonut itselleen täysin vahingoittumattoman ulkokuoren, joka on aina parempi kuin muut. Hän hokee itselleen, että kaikki rakastavat häntä. Hän usein täysin spontaanisti ja jopa vilpittömästi toteaa olevansa upea ilmestys, jota kukaan ei voi vastustaa. Tämä absurdi omakuva on syntynyt varmasti siksi, koska hän sai niin kovan kolauksen tullessaan jätetyksi, ettei pysty käsittelemään sitä omana itsenään. Olen onneksi saanut nähdä kuinka tämä pinnallinen kultakuori rapisee pois, ja siellä sisällä on ihan oikea ihminen. Ajoittain lapsellinen ja todella typerä oikea ihminen. Ajoittain antelias, herkkä ja syvällinen oikea ihminen. Kehun Ronia sarkastisesti hänen kertomuksensa jälkeen, ja kysyn onko hän tänään lähdössä hoitamaan velvollisuuksiaan. Hassua, että kysyt, koska olen juuri pakkaamassa, hän vastaa. Hyvä. pelkäsin jo hetken, että hän peruuttaa lähtönsä ja joutuisin stressaamaan hänen olemassaoloaan viikonloppuni ajan. Juuri tällä hetkellä olen myös tyytyväinen, ettei Javier ole vielä alentunut korkeuksistaan vastaamaan minulle mitään. En jaksa nyt edes ajatella tilannettamme hänen kanssaan. 

Yritän päästä tänään lähtemään töistä ajoissa, jotta ehdin hetken istahtaa ja valmistautua oikein kunnolla tulevaan iltaan. Ensisijaiset yöpaikkani ovat nyt poissa pelistä, joten vähän jopa jännitän sitä, että heräänkö kotoani vai jostain muualta. Mitä vain voi tapahtua. Viimeksikin löysimme melko kohtalaiset jatkot ystävättäreni kanssa. Ja tietenkin on Alex, joka olisi hyvin innokkaasti halunnut törmätä viime viikonloppuna. Ja mitäs jos vaikka Nino kaipaisi juttuseuraa. Ja kuka tietää jos oikeasti onnistumme tapaamaan Ossin kanssa. Tai sitten vain juhlimme tyttökaverin kanssa pilkkuun saakka ja raahaudumme kotiin grillin kautta. Haluan näyttää hyvältä ja pystyä aidosti keskittymään hauskanpitoon ilman stressiä tänään. Huomaan ajattelevani minun ja Ronin vakkaripaikkoja, kun mietin minne haluaisin mennä. On ihan totta, että hänen kanssaan olemme aina siisteimmissä ja parhaissa paikoissa, ja niihin tunnen myös kuuluvani. Vaikken vippiin pääsisikään. En voi kuvitellakaan viettäväni iltaani jossain paikallisessa likaisessa baarissa, tai huonolla klubilla. En ole pystynyt siihen pitkään aikaan. Muutamia kertoja, kun omat ystäväni ovat yhteisten etkojen jälkeen halunneet jäädä jatkamaan iltaa johonkin edellä mainituista paikoista, niin olen lähtenyt yksin toisaalle. Eikä se ole ikinä kaduttanut. Eikä se ketään haittaa. Kaikki ystäväni tietävät preferenssini jo valmiiksi. OIen saanut jonkin verran kommenttia siitä, kuinka olen laiminlyönyt tyttökavereitani treffien vuoksi. Mutta olemme kyllä hyvin paljon ulkona ystävättärieni kanssa. Se, että sitten loppuillasta erkaannumme omille jatkoillemme ei mielestäni ole feidaamista. Niin tekevät kaikki. Lisäksi en minä ole ainoa, joka elää tällaista deittisirkuselämää. Sitä tekee myös ystävättäreni, jolla on aina useita vaihtoehtoja, jos ei kukaan muu tytöistä satu olemaan juhlatuulella. Ja olemme esimerkiksi Ronin kanssa viettäneet aikaa molempien ystävien kanssa. Kaikki ovat tervetulleita liittymään seuraamme viettäessämme viikonloppua pyöriessä siellä täällä. Joten en varsinaisesti blokkaa ketään pois, vaikka priorisoisinkin deittielämän viikonlopuilleni. "Rakkauselämäni" on nyt minulle tärkeintä. Sen taakse on jäänyt työ, perhe sekä ajoittain ystävät. Se on hyväksyttävä tosiasia, joka varmasti tasaantuu ajan mittaan. Juuri nyt en edes halua sitä muuttaa.

Viime hetkellä iltapäivällä tulee vielä yksi hoidettava työasia, joka vie varmaan vähintään neljään saakka. Voisin siirtää sen ensi viikolle, mutta se aiheuttaisi muille turhaa viivettä, joten luovun hetkeksi omasta mukavuudenhalustani ja tiivistän aikatauluni valmistautumisen ja rentoutumisen suhteen töiden jälkeen. Koko päivän olo on ollut sumea ja jopa pyörryttävä. Mietin, että ovatko niskat jumissa vai mistä tämä voisi johtua. Nukuin kuitenkin todella hyvin. Mutta sama se. Piristän fiilistäni kuuntelemalla hyviä perjantaibiisejä ja miettimällä tarvitsenko alkosta jotain. Voisin tehdä energiajuomaan itselleni starttidrinkin ja napata muutaman siiderin alkuillaksi. En ole pitkiin aikoihin juonut liikaa. Kontrolli on pysynyt hyvänä aina yöhön asti. Onko toleranssi kasvanut? Vai olenko vain oppinut hillitsemään paremmin alkoholikäyttäytymistäni? En tiedä, mutta olen siihen todella tyytyväinen. Jos niin ei olisi, niin en olisi ehkä edellisperjantaina huomioinut Ronin yöllisiä viestejä ja koko viikonloppu olisi voinut mennä aivan toisella tavalla. Paremmalla vai huonommalla? Sitä en tiedä. Ainakin olisin todennäköisemmin tavannut Javierin. Mutta uskon siihen, että kaikella on tarkoitus. Uskon kohtaloon. Kohtasimme niin yllättävillä tavoilla Ronin kanssa kahdesti viikonlopun aikana, etten voi olla ajattelematta, että meidän on tarkoitus viettää aikaa yhdessä. Tai sitten vain näen sen mitä haluan nähdä. Aion viestiä hänelle iltayhteydenotossamme, että älä huoli Roni. Pidän cityn hämmennyksessä puolestasi.