Kaikki ok, okei

On jo keskiviikkoailtapäivä ja olo on tasainen ja ihan jees. Sellainen positiivisen odottava. Miksi? En tiedä. Mutta jokseenkin yllättävää, että tämä hyvä epäahdistuneisuus jatkuu edelleen. En ole kuullut mitään Ronista tai kenestäkään muustakaan merkityksellisestä, mutta se ei tunnu aiheuttavan olemassaolemattomuuden tuntua, kuten aikaisemmin. Tottakai on varauduttava mielentilanmuutoksiin, mutta samalla nautittava nyt tästä harvinaisuudesta. Ystävätär pohdiskelisi voisiko lääkitys alkaa vasta nyt oikeasti vaikuttaa. Vai oliko se se maaliskuu. Eilen viestimme vielä Ronin kanssa, että nyt kun hänellä on erityisen työpainoitteinen viikko, niin ei se haittaa. Sanoin hänelle, että ei mitään paineita, jos emme nyt ehdi enää tällä viikolla nähdä, koska ehdimme kyllä sitten taas kun aika on. Ja jostain syystä uskon siihen juuri nyt. Ulkona sataa ja se tekee oman oloni paremmaksi. Olen täällä omassa kotoisassa toimistossani, eikä minulla juuri nyt olisi parempaakaan tekemistä missään. Sain tiedon, että paikkaan jossa nyt punkkailen saattaa tulla muutoksia jossain vaiheessa kevään tai kesän aikana. Sellaisia, että saatan joutua keräämään kamani ja siirtymään toisaalle. Sekään ei tuntunut kovinkaan kummoiselta. Se voisi olla hyväkin asia. Toisaalta en halua sitoutua liikaa mihinkään sopimuksiin tai etenkään asunnon ostamiseen, joten täytyy sitten taas edetä flown mukaan jos muutto tulee eteen. Kiirettä ei ole. Javier on koko viikon vältellyt somea. Minulla on vähän huono omatunto tapahtuneesta. Minun on vielä jossain vaiheessa pahoiteltava tapahtunutta. Mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, että jos hän ei kuitenkaan ole minusta enää vakavasti kiinnostunut, niin haluanko oikeasti jatkaa ikuisesti merkityksettömiä leffailtoja? Sehän menisi varmaan samaan tilaan kuin Manunkin kanssa. Tunteet kuolisivat väkisin ja koko juttu alkaisi ärsyttää toivottomuudellaan. Kyllä hän osaa sanoa jos haluaa minusta jotain muuta kuin satunnaista seuraa. Tai jos ei osaa niin saa luvan opetella. 

Ystävättären hyvään fiilikseen on tullut pieni takaisku. Heti kun hän kertoo siitä iltapäivän aikana niin itseäni alkaa epäröittää.  Hengitä. Kaikki on hyvin. Vilkaisen kelloa. Jo kohta töistä lähtemisen aika, eikä kenestäkään kuulu mitään. Ei hätää. Roni on tosi kiireinen töissään. Osaan kyllä nauttia elämästä ja mukavista arki-illoista itseksenikin. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Hyväksyn tämän hetken, koska en voi sitä muuttaa. Ei ole mitään viestiä, joka nyt auttaisi erityisesti tässä tilanteessa. Ei ole mitään paikkaa minne minun pitäisi päästä. Päätämme, että menemme taas lenkille ystävättären kanssa ellei muita suunnitelmia illalle ilmaannu. Meidän täytyy tukea toisiamme nyt pysymään hyvällä fiiliksellä ja päästä siihen hyvään arkimeininkiin, mikä meillä joskus oli. Vai oliko? En muista. Hengitä. BLING. Roni lähettää viestin, jes! Työjuttuja, mutta se on viesti. Hän ajattelee minua. Se riittää. Vastaan iloisena vihjailematta mitään. Kävimme tämän asian jo eilen läpi ja hän tietää, että ymmärrän jos emme ehdi tavata.  Pääsen kotiin ja Roni jatkaa leppoisia juttujaan kuluneesta päivästä. Kertoo missä on juuri nyt (vihje?). Mutta niinhän hän teki eilenkin. Ja eilen vihjailin tapaamisesta, joten tänään en viitsi. Hän tekee sen kyllä jos haluaa tavata. Ossi viestittelee hauskoja juttujaan. Ystävätär odottaa kärsimättömänä lenkille lähtöä. Selvä. Valmistaudun lenkille, mutta olen valmiina kaikkeen.

BLING. Ja se kannattaa.