Kelkka sutii

Maanantaina fiilis on yllättävän tasainen. Se varmasti merkitsee sitä, että saimme kuin saimmekin tilanteen tasattua Ronin kanssa kuten halusinkin. Jos sitä ei olisi tapahtunut niin olisi takuulla ahdistunut juuri nyt. Töissä en jaksa kauheasti keskittyä, mutta mieli on sen verran positiivinen, että jaksan jutella mukavia sekä kahvi- että lounastauolla. Hyvin harvinaista! Olen niin pirteänä, että sovin kevyen lenkin ystävättären kanssa. Ehdin töiden jälkeen pistäytyä kotona, jutella perheenjäsenten kanssa sekä torkahtaa hetkeksi nojatuoliini ennen kuin tapaamme kohtauspaikalla lenkkikaverin kanssa. Energiaa riittää paremmin kuin edellisviikolla. Saan imitoida ystävälleni sitä, kuinka Roni osoitti minua sormella kuin aseella ja huusi ja haukkui minua viikonloppuna. Ruma, ruma, huora! Olo kevenee. Käymme alkossa ihan vain kaiken varalta ja sitten nappaan mukaani hampurilaisen ennen kotiin päätymistä. Olo on yllättävän tasainen ja hyvä, vaikkei siihen oikeasti ole mitään syytä. Ruokahaluakin on melkein liikaa! Kotona juttelen tietokoneella Singhin kanssa, joka on masentunut, koska tyttö jolle hän viesti ei ole vastannut kahteen päivään. Ronille lähetän iltaviestin tapamme mukaisesti, mutta vielä iltakymmeneltäkään hän ei vastaa. Miksi se ei huoleta minua? Koska uskon, että hänellä on perinteinen laiska ja hiljainen masennusmaanantai, jolloin hän ei kerta kaikkiaan saa itsestään mitään irti. En usko, että on syytä huoleen. Vaikka väkisinkin ärsyttää se, että hän on nähnyt viestini eikä vaivaudu vastaamaan. Hän tarkoituksella korostaa sitä, ettei tarvitse ketään. Juuri nyt hänen ei taas tarvitse välittää kenenkään tunteista. Aikaisemmin hän kuitenkin on vastannut edes jotain. Vitun idiootti. Hengitä. Se ei ole hänen vikansa, hänellä on ongelmia. Ota lasillinen (tai pari) viiniä. En viesti vielä Dimille. Ihan vain varmuuden vuoksi jätän sen niin myöhäiseksi kuin vain voin. Ehkä huomenna on pakko. 

Keskellä yötä herään viestiääneen. Havahdun ja toivon, että se olisi Roni. Katson puhelimen näyttöä ja se on se viimekesäinen satunnaistinderi. Ja vaikka olen näin hereillä, pomppaan sängystä ylös ja oion pyjamaani. Kävelen olohuoneeseen ja pahoittelen Ronille sitä, että minulla on vanha yöpaita päällä. Etsin häntä hetken katseellani ja huhuilen ääneen, kunnes menen takaisin nukkumaan. Aamulla olen väsynyt ja ajatus siitä, ettei Ronista ole kuulunut mitään häiritsee minua heti. Ei ahdista, mutta ärsyttää. Töissä aamuni on kuitenkin niin kiireinen, etten ehdi paneutua harmitteluun enempää. Tiedän, että hän on tänään koko päivän tärkeässä ja keskittymistä vaativassa työtapahtumassa, joten odotan maltillisesti jonkin aikaa ennen kuin kysyn onko hänellä kaikki okei. Luin juuri eilen (huonon ja pinnallisen) artikkelin siitä, miten tilanteessa, jossa toinen suhteen osapuolista on eristäytyvä ja vetäytyvä, voi toisesta osapuolesta tulla tahtomattaan ripustautuva. Toinen passiivisaggressiivisesti kontrolloi suhdetta pimittämällä läheisyyttä ja yhteydenpitoa, jolloin toinen ahdistuu ja tulee yhä tarvitsevammaksi. Roni tekee juuri näin. Hän ei vastaa jos ei huvita. Sanoo suoraankin ettei halua mitään läheisyyttä. Aamulla työntää pois läheltä eikä välitä toisen tunteista. Mutta sitten kun olen oikeasti pahalla mielellä niin roolit kääntyvät, koska silloinkin hän hallitsee kokonaisuutta olemalla tilanteenparantaja. Ehkä ainoastaan ollessaan hiprakassa hän pystyy käyttäytymään tasaisemmin ja hieman normaalimmin antaessaan julkistakin hellyyttä. Ja silloin kun hän on yksinäänkin hyvällä tuulella ja humalassa niin sanoo mitä tahansa saadakseen minut (tai kenet tahansa) luokseen. 

Lounastauolla käyn sosiaalisessa mediassa ja huomaan, että Roni on taas poistanut yhteisiä kuviamme näkymästä missään. Hän tekee saman joka maanantai tai sunnuntai kieriskellessään ahdistuksissaan. Poistaa kaiken mikä häntä vähääkään ahdistaa. Kaiken näkyvän muiston siitä, että hän on tarvinnut jota kuta. Todella ärsyttävää, koska se tuntuu siltä kuin hän pyyhkisi minut aina pois kun siltä tuntuu mistään välittämättä. Ja niinhän hän tekeekin. Minun on tänään tiedettävä, että asiat ovat kuten puhuimme. En halua hätiköidä, mutta ärsytyksissäni kysyn Dimiltä kuulumisia. Valmistellakseni tapaamisestamme puhumista. Hän vastaa heti ja kertoo työpäivästään. Sitten valmistelen viestin Ronille, jossa aion kysyä, että ovatko asiat nyt niinkuin viimeksi puhuimme ja onko hän kunnossa, koska minun on oikeasti nyt alkuviikon masennuksesta huolimatta saatava tietää. Aion lähettää viestin iltaviestimme yhteydessä vaikkei hän olisi vastannut minulle edelleenkään mitään. Dim vihjailee viesteissään yhteisestä yöstä, kierrän vielä aiheen keskittymällä viesteissämme muuhun. Enpä tiedä, enpä tiedä. Olo alkaa olla ristiriitainen. Myös Ossi antaa omia neuvojaan. Hänen vinkkinsä on olla selvinpäin vaikkapa kuukausi (joo Ossi, huomaan, että olet nyt aloittanut uuden elämän ja se on hienoa), mutta sehän nyt ei tule kyseeseen meidän kohdallamme juuri nyt. Kerron Ossille, että aion lähettää Ronille viestin ja kysyä missä mennään. Ja mitä Ossi tekee. Kääntää kelkan! Hän sanoo, että älä ole niin epätoivoinen ja helppo. Älä ole itsestäänselvyys! Jos Roni on nyt poistanut jotain yhteisiä tietoja niin miksi heti roikkuisit hänessä kiinni! Tee mitä haluat kenen kanssa haluat ja anna Ronin miettiä missä olet. Ossi valaa minuun itsevarmuutta! Näin teen. En viesti mitään. En edes iltaviestiä. Maistakoot omaa lääkettään. Ainakin tänään. Katsotaan onko Ossi oikeassa.

Kotona fiiis on tasaisen tylsä. Ulkona on kauhea keli. Nukahdan hetkeksi nojatuoliini. Ja syön liikaa ruokaa jonka sekaan olen lisännyt suolaa ja chiliä, siten että jano kalvaa koko loppuillan. Menen suihkuun. Edellisestä kunnon suihkusta on jo jonkin aikaa. No monta päivää. Päätän, että jos en yhdeksään mennessä kuule mitään Ronista niin kysyn Dimiltä kuinka aikaisin hänen työpäivänsä on päättymässä huomenna. Ei se vielä tarkoita mitään, eihän? Viaton kysymys. Ossi neuvoo, että alkaisi hankalaksi. Ei suostuisi heti tapaamisiin tai ainakaan ehdottaisi niitä itse. Joo, tavallaan hän on  oikeassa, mutta enkö juuri ole nähnyt paljon vaivaa oppiakseni viestimään jos siltä tuntuu ja sanomaan jos oikeasti haluan tavata jonkun.Ossin mukaan se on tylsää ja luotaantyöntävää. Epäseksikästä. Ehkä ystävällinen ja aloitteellinen tapa ei toimi nyt Ronin kanssa. Miksi hän muuten käyttäytyisi minua kohtaan näin juuri kun olen ilmoittanut skippaavani muut tapailut? Inhottavaa vallankäyttöä. Tulinko itsestäänselväksi? Hän kokee olevansa jalustalla. Roni saattaa tarvita hieman herättelyä oman käytöksensä suhteen. Saada muistutuksen siitä ettei tämä ole itsestäänselvää. Että hänen kannattaisi ajatella niitä hetkiä, kun emme voi elää ilman toisiamme silloinkin kun kaikki ahdistaa. Voisin nyt hyvin kuluttaa aikaa keskittyen Dimiin ja odottaa, että Roni haluaisi suhtautua minuun vakavammin, mutta ajatus siitä, että viettäisimme oikeasti viikonlopun ja laatuaikaa toisten kanssa ahdistaa minua tosissaan. Kuvittelen sen, kuinka katsomme toisiamme rakastaen ja toisiamme täysin ymmärtäen, ja vannomme halaten rakkautta toisiamme kohtaan. Se tuntuu sydämessä asti. Ajatus Dimin tapaamisesta tuntuu hyvältä vain siksi, että saisin lohdutusta jos Roni ei tahdo tavata minua. Se on rehellinen tunteeni ja ajatukseni juuri nyt. Sivuutan Ronille joka päivä laittamani iltaviestin kokonaan. Ei edes kiusausta laittaa mitään nyt. Ossin jutut avasivat silmäni. Ainakin tämä yksi ilta. Ehkä huomenna sitten keksin Ronille jotain sanomista, jonka oikeutan itselleni kun olen liian ikävöissäni. Käyn huvikseni katsomassa onko hän vielä työtapaamisessa illalla ja samalla huomaan, että hän on poistanut rakkaus-tekstit esittelystään kokonaan. Huh, se tuntuu kivalta kaiken tämän keskellä.

  
Suihkussa alan jo pohtia, että pitäisikö sittenkin hänelle laittaa jonkin viesti. Koska hänellähän se ongelma on. Mutta sitten muistan, että hän on taas poistanut kuvamme ja se alkaa ärsyttää minua. Saa odottaa ainakin huomiseen. Roni pyörii somessa illalla varmaan kotiuduttaan tosi raskaasta päivästä, muttei vaivaudu viestimään minulle. Sen sijaan Manuel tekee tikusta asiaa ja ehdottaa, että näkisimme huomenna. Ei jaksa. Ei jaksa. Sanon, että minulla on jo muita tarjouksia ja muutenkin energiani kuluu nyt tämän suhdeasian selvittelyyn. Hän vastaa ärsyttävän äidillisesti lukuisin hymynaamoin. Singhin kanssa juttelen pitkin iltaa. Hän kertoo työjutuistaan ja kehuskelee taidoillaan. Kehun häntä, se on kai hänen kulttuuriinsa sopiva juttu. BLING. Yhdeksän jälkeen illalla Dim kysyy (ennen kuin itse ehdin!), että joko olen nukkumassa. Kerron, että olen jo pyjamassa, mikä on totta. Voi harmi, että näiden asioiden pitää sekoittua juuri nyt. Miksi Roni aina pilaa juttuni muiden kanssa, muttei silti pysty antamaan minulle riittävästi. Tunteeni ovat toki hänellä, mutta hän kaltoinkohtelee niitä. Ei ansaitsisi. Dim vastaa, että harmi etten ole siellä hänen kanssaan, sillä hän on ajatellut koko päivän minua. Voi Dim. Voisinpa yhdistellä kaikista näistä miehistä täydellisen kumppanin itselleni. Ronin ja minun sielujen yhteys ja kiintymys ja kupla (ja vaikka se pankkitili kaupan päälle). Dimin fyysinen vetovoima ja viehätys ja suloisuus. Javierin järkevyys ja suunnitelmallisuus ja sivistys. Ninon kiihkeys ja tasaisuus ja kohteliaisuus. Vastaan Dimille, että minäkin olen ajatellut sinua aina välillä paljonkin. Kaadan vielä yhden lasillisen viiniä.