Hit the sesh

Siispä eilen keskiviikkoiltana päätän olla hyvä ja aktiivinen ihminen, ja rentouttavan suihkun jälkeen laittaudun keskinkertaisesti ja lähden kohti Manuelia. Siinä bussia odotellessa ajatuksiini välähtää, että noniin taas sait mitä halusit kun olet menossa. Sitten havahdun, että hetkinen, minähän olen menossa Manulle enkä Ronille. Lähtemällä kohti kyläilyä rutiininomaisesti ilmeisesti välitän aivoihini jonkin valheellisen viestin siitä, että pääsen taas haluamaani paikkaan ja saan hyvänolon tunteen. Hassua. Ja olo on ihan hyvä. Ei tunnu niin vahvasti siltä, että olen menossa väärään paikkaan. En katso niin haikaillen Ronin luokse menevää bussia. Fiilikseni on hyvä, koska olen päättänyt, että olemme Manun kanssa vain ystävät. Tästä lähtien ei intiimiä kontaktia, jota en oikeasti halua. Ja jotenkin minulla on sisäinen tunne siitä, että näen kyllä Ronin vielä. Ennemmin tai myöhemmin. Vaihdoimme hänen kanssaan vielä parit viestit ennen lähtöäni. Ja sain sydämen (joka ei merkitse mitään) ja sain sanottua kaiken mitä halusin. Joten en voi olla kuin tyytyväinen juuri nyt. Juuri nyt en voi tehdä enempää. Onko viestini tyly? Antaako se jonkin väärän signaalin. En tiedä.

Musiikkia kuunnellen matkustan kohti Manuelia, joka ehtii matkani aikana lähettää jo lukuisia turhia viestejä. Ennen ne ilahduttivat minua. Nyt vähän ärsyttävät. Mutta hän on ystävä. Ystävät saavat olla hölmöjä. Saavun hänen luokseen. Edellisestä kerrasta on todella pitkä aika. Lähes kuukausi? Halaamme. Hän suukottaa minua poskelle. Vaihdamme kuulumisia normaaliin tapaan. Pitkästä aikaa englannin puhuminen tuntuu vähän jähmeältä, mutta normalisoituu pian. Istumme pitkään sohvalla vain juttelemassa. Kerron Manulle avoimesti Ronista. Kerron hänen ongelmastaan eksän ja koskettamisen suhteen. Manuel sanoo Tule tänne ja nappaa minut kainaloonsa. Se on ihan okei. Sanon, että olen ollut varmaan aivan masentunut maaliskuussa, mutta nyt tilanne alkaa olla parempi. Manuel puolestaan kertoo tavanomaisia juttuja töistään ja harrastuksistaan, koska minkäänlaisia treffejä ei hänellä ole ollut. Manuel ottaa oluen ja tuo minulle siiderin. Huomaan, että siideri on alkoholiton. Mainitsen asiasta ja Manuel esittää huonosti sen olleen vahinko. Minua ärsyttää ja totean etten turhaan juo mitään sokerimehua ja jätän siiderin hänen juotavakseen. Vein mukanani hänelle pari olutta ja siideriä, jotta voimme nauttia yhdessä yhdet juomat sopimamme mukaisesti, joten en tiedä mitä hän nyt yrittää keinotella. Mutta ihan sama, sanon etten tarvitse mitään juotavaa. Päätämme katsoa pari jaksoa keskeneräistä sarjaamme. Manuel silittelee ja halailee minua normaaliin tapaansa. Itse olen hieman pidättyväisempi. Kun hän haluaa vaihtaa asentoa sohvalla siten, että minun pitäisi mennä hänen syliinsä, niin istun tarkoituksella viereen. Hän kysyy useaan kertaan, että onko minulla siinä hyvä. Olenko varma etten haluaisi olla mukavammin. Olen ystävällinen ja totean, että näin on hyvä. Ja oloni on oikeastikin hyvä. Koska tiedän, ettei mitään nyt tule tapahtumaan. Sanon, että aion ehtiä tiettyyn iltabussiin. Manuel kysyy oletko varma ettet voisi olla vielä tuntia. Hän pussailee hiuksiani. Kyllä olen varma. Vielä ovella hän kysyy, että etkö jäisi sittenkin yöksi. Ei kiitos. Tämä riitti, kamuseni.

Olen yllättävän hyvällä fiiliksellä matkatessani kotiin Manun luota. Pidin pääni, enkä langennut säälistä jäämään hänen luokseen. Ei tehnyt yhtään mieli. Olen itseeni tyytyväinen. Tytöt suunnittelevat ryhmäkeskustelussa pääsiäsisen juhlia. Vaikuttaa siltä, että moni on liikenteessä tavalla tai toiselle. Hyvä! Eli ainakin joinain päivinä tytöistä on seuraksi minulle, jos en keksi muuta. Sovin heti huomiselle ainakin alkuillan drinkit parin ystävättären kanssa. En ole syönyt mitään koko päivänä, joten kotiin päästyäni otan pari voileipää pakkasesta ja juon lasillisen viiniä ennen nukkumaanmenoa. Herään yöllä sekoilemaan kai kerran ja luulen saaneeni Ronilta viestin, mutta muuten nukun mainiosti aamuun asti. Aamulla otan puolitoista annosta lääkettäni. Jotta voin ottaa toisen puolikkaan tarvittaessa myöhemmin. Puolikkaasta tulee hieman tehokkaammin hieman lyhyemmäksi ajaksi mukavampi fiilis. Töissä on kiireistä, mutta fiilis ihan hyvä. Saan sekalaisia viestejä Manuelilta ja Rickyltä. Sää on surkea, mutta uskon, että iltaa kohden fiilis paranee. Eniten (valitettavasti) toivon tietenkin edelleen Ronin yhteydenottoa ja ehdotusta yhteiselle pääsiäiselle, mutta tieto siitä, että ystävät ovat ulkona helpottaa oloa jonkin verran. Ja olohan on melko normaalisti hieman keskivertoa heikempi, eli ookoo. Lähetän Dimille viestin, jossa kysyn kävikö hän itse elokuvissa ja mitä piti leffasta. Koska voin. Koska huvittaa. Koska kehityn rohkeammaksi ja itsekkäämmäksi ihmiseksi, joka viestii jos haluaa. Jotta voisi saada mitä haluaa. Hyvä, pidän siitä. 

Iltapäivällä Dim vastaa ja kertoo elokuvan olleen loistava. Itse en kyseessä olevasta genrestä välitä, joten olen iloinen että hän piti siitä. Itse olisin osallistunut puhtaasti seuran vuoksi. Ehkä ensi kerralla! En vastaa hänelle mitään vielä, jotta tarvittaessa voin myöhemmin liittää vastaukseeni tapaamisehdotuksen helpommin. Myös Ricky on aktiivinen ja haluaisi tavata. Katsotaan, katsotaan. Jätän lounaan väliin, koska ei ole nälkä. Voin sitten syödä vaikka jotain herkkua ennen illan nestemäistä ruokavaliota.  Joku kävelee töissä ohitseni ja haisee miedosti tupakalta. Se muistuttaa välittömästi Ronista. Vähän pistää, vähäsen. Vuorotellen mietin millä tekosyyllä voisin laittaa jonkin neutraalin hyväntuulisen viestin ja avata keskustelukanavan tänään. Sitten taas näen mielessäni hänet sanomassa, että olemme vain ystäviä. Hän ei halua, ei halua. Älä koske. Ja mietin, että miksi ihmeessä haluaisin tarjota hänelle vielä seuraani oma-aloitteisesti. Sitten alan toivoa, että hän tulisi järkiinsä ja ottaisi itse yhteyttä. Ja sitten taas alan miettiä, että entäs jos minä ottaisinkin yhteyttä. Sitten taas välähtää mieleen viesti, jossa hän sanoo ettei halua. Ja kierre pyörii. Ehkäpä saan pian muuta ajateltavaa. Tapaamme tyttöjen kanssa kuudelta alkudrinkeillä ja siitä voi suunnitella sitten illan jatkumista kohtalon katsomalla tavalla.

Lähden töistä niin aikaisin kuin vain suinkin pystyn. Työt odottavat kyllä. Matkalla kotiin käyn ruokakaupassa hakemassa erilaisia siidereitä ja jonkin hiustuotteet. Ehdin istahtaa vähän aikaa rauhassa kotona ennen valmistautumista. Ja valmistautuminen on aina asteen verran kivempaa jos on jotain uutta, mitä kokeilla. BLING. Yhtäkkiä se pizzajonosta löytynyt satunnaistuttavuus aloittaa keskustelun. Hän kysyy lähtisinkö afterwörkeille. Onpas hän aktiivinen. Totean, että minulla on suunnitelmia, enkä liikahda enää minnekään ennen kuin olen käynyt suihkussa. Hän toteaa, että pitää olla yritteliäs! Totta. Siispä hetken mielijohteesta lähetän Ronilla hauskan jutun työpäivästäni. Iloinen ja neutraali. Mitä pahaa siinä on? Ahdistukoot. Siedätyshoitoa! Facebookissa Barcelonasta mukaan tarttunut ystävä jakaa jonkin lapsellisen hauskan linkin siitä, miten tulet kuolemaan. Huvikseni klikkaan sitä ja sovellus toteaa, että You hit the sesh too hard. Joudun googlettamaan, että mikä on sesh, ja selviää että se on rajua juhlimista. Hah, aika osuvaa! Mutta Mä en haluu kuolla tänä yönä-ää-ää. BLING. Hieman myöhemmin Roni vastaa kommentoiden viestiäni ja kertoen pitkästi omasta päivästään. Huh, hyvä. Jälleen kerran omalla teollani sain hieman parannettua fiilistäni. Nyt olen voinut varmistaa, että olemme hyvissä keskusteluväleissä ja jos hänen tekee mieli tavata niin hän tietää voivansa sitä ehdottaa, koska olen niin ystävällinen ja mukava. Mutta nyt. Tytöt odottavat. Kohtalo odottaa.