Nil novi sub sole

Sunnuntai sujuu jotenkin tosi oudosti ja jähmeästi. Roni alkaa aamulla taas miettiä omia menojaan, vaikka vielä eilisiltana oli niin rakastunut ja viettämässä vapun kanssani. Se ilta todisti minun olleen koko ajan oikeasssa. Roniin iski paniikki, eikä hän oikeasti ajatellut niin mitä sanoi. Se oli taas vain ahdistus. Hän ei ole ollut kenenkään muun kanssa, hän kertoo. Nyt Roni kertoo menevänsä ystävälleen (jonne voisi ottaa minut mukaan, koska olen ollut siellä aiemminkin) ja sen jäkeen tapaamaan muuta tuttuaan työasioissa.  Minua ärsyttää ja harmittaa hänen etäisyytensä, mutta sovimme menevämme yksille ennen kuin lopullisesti päätämme mitä teemme. Sanon Ronille myös, että humalaisen suusta totuus kuullaan, joten uskon hänen eilisiä juttujaan enemmän kuin taas tätä etäisyyttä. Roni naurahtaa. Hän on unohtanut pankkikorttinsa kotiin, joten minä saan tarjota. Joo, ei se mitään, mutta tämä on loistava koe siihen, että kuinka paljon oikeasti fiilikseen vaikuttaa tämä rahateema. Juomme muutamat. Tarjoan tietenkin, mutta onhan se tosi outoa, hah. Jos tekisimme näin jatkuvasti, niin se varmaan voisikin vaikuttaa Ronin viehätysvoimaan. Juttumme luistaa Ronin kanssa ihan hyvin, mutta jotenkin tunnelma on kankea. Koska hän ei halua kutsua minua juttuihinsa mukaan ja se painaa välejämme. Roni sanoo, että hän aikoo lähteä ajoissa kotiinsa eikä juhli vappua, koska ei pysty keskittymään mihinkään muuhun työasioiden vuoksi. Roni toteaa, että minun mieleni toimii näin, ei voi mitään. Sanon, että joskus kannattaisi kokeilla kontrolloida sitä mieltä. Mutta tyydyn tähän. Roni sanoo, että viestitäänkö myöhemmin sitten illalla. Minua ärsyttää sen verran, että sanon, etten vielä tiedä jos sitten lähden muualle vappujuhliin. Sanomme heipat ilman halausta. 

Pyörin kaupungillla jonkin aikaa itsekseni ennen kuin Elina tulee tapaamaan minua parille. Hän haluaa kuitenkin lähteä jatkamaan iltaa paikkaan josta en pidä joten jatkamme halauksien saattelemina matkaa eri teille. Mietin mitä oikein teen. On kulunut jo monta tuntia siitä, kun erosimme Ronin kanssa joten kysyn häneltä ystävällisesti, että aikooko hän pitää linjansa ja lähteä ajoissa kotiin. Roni sanoo, että kyllä luultavasti aikoo, entä sä? Vastaan etten vielä ole sopinut mitään, vaan halusin sittenkin kysyä häneltä ensin. Roni kertoo olevansa hetken ystäviensä kanssa ja sitten lähtevänsä kotiin. Hän toteaa, että sullahan oli niitä juhlia. Okei selvä. Minua loukkaa Ronin asenne. Toisaalta olen tosi iloinen, että tiedän mitä hän oikeasti tuntee kun pääsee ahdistuksestaan, mutta minua turhauttaa, ettei hän näytä sittenkään haluavan karistaa noita huonoja päiviä ja aamuja jotka pilaavat kaiken. Illalla hän lupaa kuut ja taivaat ja aamulla heittää pois. Plääh. Olo on tosi väsynyt ja tylsistynyt. Ne alkuiltapäivän drinkit Ronin kanssa aiheuttavat jonkinlaisen pahan olon, semikrapulan, josta on vaikea edetä mihinkään. Dim on lähtenyt yllätysmatkalle Tallinnaan, mikä tavallaan on minulle helpotus, koska Elina ei halunnut jatkaa heidän kanssaan yhteisaikaa. Viestittelen Manuelille, joka kertoo olevansa ystäviensä kanssa lähistöllä pienissä kotibileissä. Hän kutsuu minut sinne. Onpa ystävällistä. Miksei! Sitten ehdin suunnitella iltaani lisää. Olen Manun ystävillä hauska ja puhelias, juon parit siiderit. Hänen kaverinsa ovat hauskoja. He selvästi yllättyivät, että Manulla on minun kaltaiseni kaveri. Olen erityisen laittautunut ja sen huomaa. Sitten kymmeneltä illalla lähdemme yhtä matkaa ulos, mutten halua liittyä heidän seuraansa näin aikaisin (tyhjälle) tanssiklubille vaan jatkan omille teilleni Manun suukon saattelemana. Mitä tehdä? Harkitsen lähteväni itsekseni hyvään menomestaan, josta takuulla löytäisin seuraa ja saisin ainakin tanssittua ja juhlittua. Mutta sitten tapaamaton randomtinderi lähettää viestin, että he ovat ystäviensä seurassa eräässä siistissä ravintolassa, ja voisin käydä moikkaamassa vaikka yksillä. Kyseinen paikka sattuu olemaan juuri seuraavalla kadulla ja yksi suosikeistani, joten miksei! Menen paikalle, tilaan itselleni vodkatonicin ja istun aivan uuteen seuraan. Olen taas sosiaalinen ja juttelemme kuin vanhat tutut koko porukan kanssa. Mutta kun he päättävät jatkaa matkaa paikkaan, jonne en halua mennä, päätän taas lähteä omille teilleni. He huikkaavat, että no viestitään sitten myöhemmin, mutta emme kuitenkaan tee niin. Alan kävellä kohti vakkarimenopaikkaani, kun saan viestin. Se on Nino! Hän kertoo olevansa ystäviensä kanssa lähellä baarissa. Pliis tuu tänne!  Olin jo hieman alkanut innostua tanssimaan lähtemisestä, mutta Nino on mukava. Sanon, että tulen ainakin yksille. Saavun aika hiljaiseen ravintolaan, jossa Nino on suuren ystäväporukkansa kanssa. Saavun paikalle ja Ninon kasvoille tulee niin ylpeä ilme, kun hän saa esitellä minut muille. Hän pyytää jokaista erikseen tulemaan esittäytymään minulle ja Nino on ylpeänä vierellä, koska olen yllättävän freesin oloinen väsyneestä ja pahasta olosta huolimatta. Nino ei voi olla pitämättä minua kädestä kiinni koko ajan. Hän haluaa näyttää, että meillä olisi jotain enemmänkin kuin kaveruutta. Mikäs siinä, Nino on kiva, enkä minä tunne täältä ketään. Juttelemme sulassa sovussa ja tutustun Ninon ystäviin. Sellaisiin ylikunnollisiin, joilla on nahkakengät ja neulepaidat. Ja villakangastakit. Kello lähenee kahta ja sanon, että minua väsyttää nyt kyllä tosi paljon. Nino sanoo, että häntäkin väsyttää, lähdetään hänen luokseen. No miksei, vaikka jotenkin se ei tunnu täysin hyvältä. Minulla on ikävä Ronia, mutta samaan aikaan olen loukkaantunut siitä, että hän jatkuvasti heittää minut pois kun roskan. Mutta toisen roska on toisen aarre? Koen  oikeudekseni saada simulaatiorakkautta ja hellyyttä, jota Roni ei juuri koskaan ole minulle kyennyt antamaan. Nino miettii, että menisimmekö taksilla vai bussilla hänen luokseen. Hän on niin yliasiallinen ja kohtelias, että hetkellisesti jopa ahdistaa. Hän puhuu, kuinka nyt on pitkät taksijonot joka paikassa. Ronin kanssa olisimme vain hypänneet taksiin. Ninon kanssa seisomme valoissa vaikka mistään ei tule ketään. Äh, niin kovin rajoittunutta! En kestä. Mutta yritän nauttia hyvästä seurasta ja jaksaa bussimatkan hänen luokseen. Huomaan, että Roni käy vähän väliä somessa keskellä yötä. Ainakaan hän ei saa siis hyvin nukuttua. Menemme Ninon kanssa heti nukkumaan. Hän halaa minua tiukasti ja silittelee ihan niinkuin minä teen Ronille. Se tuntuu kivalta. Tuntuu normaalilta. En työnnä häntä pois niinkuin Roni tekee minulle. 

Aamulla juttelemme kivasti arkisista asioista ja Ninon matkasuunnitelmista. Minua jotenkin ahdistaa ja haluan lähteä ajoissa kotiin. Voisin jäädä katselemaan leffoja ja tilaamaan ruokaa Ninon kainaloon, mutta en nyt pysty. Se ei johdu Ninosta, vaan jotenkin koko tämä sekavuus saa minut haluamaan mennä kotiin. Harvinaista! Mietin, että tuntuuko Ronista tältä aina kun hänen pitää päästä vieraistaan eroon. Mutta miksi se pätee myös minuun, hänen pariinsa. Kiitän Ninoa kivasta illasta ja lähden kotiin suhteellisen hyväntuulisena. Sekä Ninolla että Manuelilla on suunnitelmissa perinteiset piknikin jossain ulkona ystäväporukoidensa kanssa. Mukavan normaalia! Koko episodi Ronin kanssa parantaa omaa oloani, koska olin koko ajan oikeassa, kuten uskoinkin. Vaikken nähtävästi hänen kanssaan voi saada kaikkea mitä tarvitsen ja haluan, niin ainakin tiedän hänen "todelliset tunteensa" minua kohtaan. Sen, että hän jopa suostuu kävelemään kanssani käsi kädessä ja laittamaan kuvamme julkiseksi saadakseen minut luokseen, sanoo ettei voi menettää minua. Aamulla kuva oli tietenkin taas piilottettu. Ja minut heivattu pois. Päätän, etten anna Ronin tylyyden ja lapsellisen itsekkyyden taas pilata mitään, joten lähetän hänelle hauskan viestin, jossa kyselen koruni perään, jonka unohdin hänen luokseen. Ja samalla toivotan hyvää työpäivää, koska hän sanoi tekevänsä töitä tänään. Hetken kuluttua saan humoristisen vastauksen kuvan kera. Hyvä! Roni on hyvällä kommunikaatiotuulella kanssani. Ilostuksissani lähetän myös Javierille hyvän vapun toivotuksen. Miksen? Pian hänkin vastaa iloisella tervehdyksellä. Vaihdamme parit lauseet hauskoista toivotuksista ja fiilikseni konenee hieman. Hän kysyy kuulumisiani ja sanon, että ei mitään uutta. Samaa vanhaa paskaa. Ja nauruhymynaama. Hän kyselee miesasioistani ja sanon, että same old same old. Tottahan sekin, piiri pieni pyörii. Javier kertoo Jackista ja että työasiat ovat ennallaan. Välit kaikkiin ovat siis näennäisen ookoo. Roni ei pidä mykkäkoulua. Ninon kanssa oli mukavaa, mutta onneksi hän on niin kiireinen, ettemme ehdi ihan liikaa nähdä muutenkaan. Javierin kanssa voimme taas jutella. Ja Dimkin on siellä jossain ja kenties tapaamme taas. Nyt vain tarvitsen kärsivällisyyttä ja malttia nähdäkseni mitä tapahtuu. Vaikka Roni taas perui välirikkomme, niin en koe että tässä on nyt kyse mistään parisuhteen muodostumisesta. Hän on niin julma ja törkeä minua kohtaan ilman mitään järkevää syytä, etten usko kestäväni sitä kauaa. Hän lähtee minne haluaa ja jättää minut aiemmista lupauksista huolimatta pois kuvioista ja samalla sanoo, ettei hei kiinnosta, ja nauraa. Ei vastaa viesteihin, koska ei kiinnosta, hahaha. Se loukkaa niin paljon, että voisin juuri nytkin itkeä sitä miten hylätyltä hän saa minut tuntemaan. Hänessä on kuin kaksi persoonaa, joista toinen rakastaa ja tarvitsee minua, ja toinen ei voi sietää. Ja jos puhun asiasta sille, joka minua rakastaa, niin se lupaa muuttaa ja parantaa kaiken! Mutta aamulla se toinen on tullut paikalle ja peruu kaiken. Noh. Nyt on ihana ilma ulkona. Menen perheenjäsenen kanssa terassipäivälliselle johonkin keskinkertaiseen paikkaan missä vain sattuu olemaan tilaa. Meillä ei ole mitään sen kummempia perinteitä. En jaksa mennä lakki päässä puistoon nyt, huomenna on työpäivä ja olen juhlinut juuri monta päivää. Ehkä menemme Elinan kanssa myöhemmin lasillisille. Jos jaksaa.