Eka kerta, kun ei ollut perjantaita vielä ikävä

Olen nukkunut koko viikon huonosti yskän ja flunssan takia. Olen viimeiset kaksi yötä nukkunut muualla kuin omassa sängyssäni, joten unenlaatu on varmasti väkisinkin ollut heikompi kuin tavallisesti. Siispä herääminen tähän perjantaihin ei ole ollut niin innokas kuin aikaisemmin. Illalla on suuret juhlat, ja tällä hetkellä vielä en pysty orientoitumaan juhlatunnelmaan. Olen yllättynyt lannistuneesta olostani! Johtuuko se oikeasti väsymyksestä vai siitä, että odotan tapaavani Alexin ensi viikolla, joten tämä viikonloppu ei ole niin tärkeä minulle? En tiedä. Työpäivän päätteeksi yritän nauttia joko päiväunet tai energiajuomaa, jotta pääsen sopivaan vireeseen ennen alkuiltaa.

Eilisiltana menin kuin meninkin Javierin luokse. Hän ehdotti, että voisin tulla jo ennen kuin hän tarvitsee kyytiä henkilökohtaiseen asiaan liittyen ja jäädä sitten yöksi. Miksei. Se tuntui hyvältä ajatukselta. Vaikka hetken minusta tuntui, että olen tekemässä jotain väärää. Olihan Alex ollut ajatuksissani niin vahvasti. Mutta suotta! Voin vierailla ystävieni luona jos siltä tuntuu. Edelleenkään emme ole tilivelvollisia. Olisihan se ihanaa löytää sellainen rakkaus, että haluaa ja pystyy jättämään kaiken muun silmänräpäyksessä, mutta elämme tosimaailmassa. Emme sadussa. Jos siis päädymme vakavampaan tapailuun, niin sillä ei ole väliä, mitä ennen sitä on tapahtunut.

Ajan autoa melko harvoin, ja pimeä sadesää ei tosiaankaan tehnyt matkaa helpoksi. Löysin vieraspaikan, jossa oli minulle epäselvä liikennekyltti. Otin siitä kuvan ja lähetin tyttöjen ryhmäkeskusteluun varmistaakseni, että saan jättää auton parkkiin huoletta. Kyllä saat! Kiitti, tytöt. Javier oli vaisumpi kuin yleensä. Hän selvästi oli pahalla mielellä kohtaamastaan tragediasta perhepiirissään. Halasin häntä, istuimme sohvalla ja juttelimme. Hän sanoi, että toivoo, että voisimme vain olla. Totta kai! Ihanaa. Todella ystävyyttä korostavaa. Lojuimme sohvalla - täysissä pukeissa - katsellen  hölmöä komediaa televisiosta. Hän kokkasi ruokaa ja söi. Itse olin syönyt ennen hänen luokseen lähtemistä. Rento ja hyvä tunnelma. Hyvällä ja seesteisellä tavalla vakava. Juuri ennen kuin suuntaamme nukkumaan puhelimeni soi. Alex! Kiroan mielessäni etten voi vastata hänelle nyt. Olisin niin paljon halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa. Hän siis ajattelee minua! Jes!

Yöllä Javier nousee pari kertaa sängystä kävelemään asuntoon stressaantuneena. Itse nukun paremmin, enkä juurikaan edes yski! Kun Javier palaa sänkyyn hän ottaa minut haliasentoon. Tuntuu ihanalta. Aamulla kello soi ja olen yllättävän hereillä. Javier kysyy heti miten sain unta ja toteaa, että kuorsasin paljon. Sori, sori, sori! Se on flunssan syy. No ei edes ole. Häpeän tosi paljon kuorsaamistani. Oikeastaan ennen treffailua ajattelin, etten ikinä voi mennä kenenkään luokse yöksi ongelmani vuoksi. Nyt vain tyydyn pahoittelemaan asiaa, ja usein myös kerron siitä etukäteen. Aamulla halaamme pitkään. Javier sanoo, "kiitos kaikesta". Tunnen väliemme lähentyvän. Kaverillisesti ainakin. Pidän hänestä. Jos hän ei olisi niin avoimesti vastaan mitään sitoutumista, olisin innoissani.

Heti aamulla lähetän Alexille viestin, että olin mennyt jo ajoissa nukkumaan edellisyönä. Hän vastaa heti, että oli ajatellut minua (jes!) ja toivoo minulta erästä palvelusta, josta olimme ohimennen tavatessamme keskustelleet. Kyseessä olisi arkinen asia, joka vaatisi paljon aikaa ja vaivannäköä. Olen hyvin yllättynyt, että hän tuo sen näin esille. Onko hän aivan tosissaan? En ole varma pitäisikö minun olla otettu vai tuntea olevani hyväksikäytetty? Hän on todella suorapuheinen, joten ehkä hän vilpittömästi uskoo, että voisimme selvittää yhdessä kyseisen prosessin. Totean, että kyseessä on iso asia ja meidän tulee jutella siitä myöhemmin. Hän lupaa ilmoittaa, kun palaa takaisin viikonloppukiireistään. Oloni on ihan hyvä. Hän ajattelee minua. Varmasti tapaamme vielä. Muu on kohinaa. Ehkä. Ja oikeastaan on hyvä, että hän luo epävarmuutta tunteisiini, jotta viikonlopunvietostani tulee helpompi.

Töissä oloni on väsynyt. Vaihdamme pari viestiä aamupäivän aikana Javierin kanssa, hän kertoo viimeisimmät kuulumiset aiheesta, josta on stressaantunut. Olen iloinen väliemme tilasta. Juttelen myös ystävättäreni kanssa ja kerron viimeiset käänteet keskusteluissani Alexin kanssa. Hän on sitä mieltä, että välit kannattaisi nyt ajoissa katkaista kokonaan. En voi sitä tehdä, enkä halua, enkä aio! Mutta seuraavan kerran minun tarvitsee ajatella tätä asiaa vasta ensi viikolla, ellei Alexista kuulu jotain ennen sitä. Iltapäivä etenee. Laitan spotifysta perjantaifiilistä luovaa settiä soimaan, jotta pääsisin tunnelmaan pikkuhiljaa! Illan juhliin on osallistumassa kymmenittäin ihmisiä, joita en tunne. Minulla ei ole mitään odotuksia illalle! Ei mitään. Ja sehän karmaa ajatellessa saattaisi tarkoittaa sitä, että juuri silloin jotain tapahtuu. En odottanut laivareissultakaan muuta kuin kreisiä hauskanpitoa ystävättäreni kanssa, mutta mukaan tarttuikin jotain ihon alle. Ja se on siellä vielä. 

Hyvät biisit toimivat hyvin ja perjantai alkaa tuntua perjantailta! Ricky jankuttaa taas tapaamista. Ja miljoonannen kerran totean, että olen liian kiireinen. BLING. Tomi kysyy viikonloppusuunnitelmista, voitaisiin ehkä törmätä illemmalla. Joo ehkä! Katsotaan mihin juhlan jatkot vievät! BLING. Alex. Hymyilyttää. Alex haluaa, että tapaamme heti kun hän palaa kaupunkiin. Sellainen lämmin ilo läikähtää sisälläni. Joku ajattelee minua. Sydän hakkaa. Joku on kiinnostunut minusta. Joku ehkä haluaa minusta muutakin kuin kaveruutta tai seksiä. Ehkä. Lähden kevein mielin valmistautumaan illan juhliin.