Olen hyvin yllättynyt, miten paljon odotan huomista tapaamista Alexin kanssa. Ajattelen pelästyneenä, että jostain syystä tapaamisemme peruuntuisi. Haluan todella, todella nähdä mitä välillämme oikein on. Pitkään aikaan en ole tuntenut perhosia vatsassani! Kivaa ja samalla pelottavaa. Pelottavaa, koska useat merkit viittaisivat extremeen jännämiehisyyteen. Toisaalta olen ajatellut niin muistakin, ja muuttanut näkemystäni myöhemmin. Pakko antaa mahdollisuus. Sitä paitsi, ehkä minusta on kuoriutumassa pieni jännänainen. Ja puhuessani näin, en tarkoita jännämiehellä rikollista tai mitään öykkäröivää neonatsia. Vaan pinnallisesti haluttavaa, älykästä ja mahdollisesti menestynyttä miestä, joka tietää mitä tehdä ja sanoa saadakseen mitä haluaa. Mutta joka samalla tuo esille omat "huonot puolensa" jollain hyvin anteeksiannettavalla tavalla. Sellaisella: tässä mä nyt oon, ota tai jätä, baby.
Lisäksi pakko myöntää, että minua kiehtoo se, että olemme samaa horoskooppimerkkiä. Pidän itseäni melko erityisenä persoonana (no kukapa ei haluaisi niin ajatella itsestään?), ja osittain olen syyttänyt siitä suurempia voimia. Suuremmat kuviot juontaa yleismaallisemmin horoskooppeihin. En lue päivähoroskooppeja koskaan, mutta luonneanalyysit ovat aina osuneet nappiin. Siispä pienellä leikkimielisyydellä palan halusta tutustua johonkuhun potentiaalisesti samanlaiseen ihmiseen. Ehkä hän on yhtä sarkastinen ja hauska kuin minä. Ehkä yhtä kreisi ja kokeilunhaluinen ja luova! Ehkä meillä olisikin jotain elämää suurempaa taikaa ja saisimme peitottua muut murheet. Kaikki muu olisi vain kohinaa. Niin laulettiin jossain biisissäkin. Ja ainakin jokin vetovoima välillämme on. Taas se mysteerinen kemia ja klikkaus. Mistä se tuli? Koska hän on pitkä? Koska hän on riittävän hyvin kouluttautunut ja hauska? Ei, se vaan tipahtaa jostain. Jostain syystä jopa hänen röyhkeytensä ja suoruutensa tuntuu minusta hyvältä. Pystymme suhtautumaan toisiimme oikein, vaikka kumpikin on vähän Out There. Mietin jopa, että onkohan joku ajatellut minusta samoin, kuin olen ajatellut hänestä? Että onkohan tuo ihan for real? Laitoin Alexille horoskooppiin liittyvän hauskan jutun, ja hän asianmukaisesti vastasi heti nauraen.
Aiemmin tänään törmäsin hauskaan vitsikuvaan, joka osuu kuin nakutettuna Javierille. Minun oli pakko lähettää se hänelle kahvitauollani. Olen varma, että hän vastaa yhtä hyvällä vitsillä takaisin! Mutta hän toteaa, ettei voi nyt keskittyä huumoriin, sillä hän on keskellä henkilökohtaista tragediaa yllättävän perhehuolen vuoksi. Voi ei! Pahoittelin heti ja pyysin kertomaan jos hän tarvitsee jotain. Koin heti meidänkin kaveruutemme vahvistuvan, kun voin tarjota tukeani ja kiinnostustani hänen tilanteeseensa. Ja koen aitoa huolta häntä kohtaan. Voimme puhua muustakin kuin vitseistä ja irstailusta. Tällä tavoinkin voi tehdä ystäviä aikuisiällä. Tinderistä. Pienen prosessin kautta. Leffailloista sängyn kautta kamuiksi. Voisi huonomminkin olla.
Ricky kyselee kuulumisia, kehuu laivaotoksiani ja pyytää taas tapaamista. En vaan pysty, liikaa menoja. Ja olen täysin varma, etten halua hänestä muuta kuin tuttavuutta. Puolestani voimme vain vaihdella kuulumisia facebookin kautta. Myös se ihme skitsoojatuttava pubista on taas kunnostautunut toivottamaan huomenia ja iltapäiviä jatkuvasti. En ole estänyt häntä, mutten vastailekaan. Aion rauhassa parannella flunssani tänään, jotta olen huomenna treffiterässä! Kysyn ajankuluksi Manuelilta miten hänen flunssansa etenee ja toivon ettemme tartuttaneet toisiamme enempää. Hän toteaa olonsa olevan entistäkin kurjempi. Pari lohtusanaa hänellekin. Laupias Finderella. Joskus itse on hellyyden ja huomion tarpeessa, mutta juuri tänään olen ihan ok itsekseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti