Tapasimme edellisiltana Manuelin kanssa tavallista myöhempään hänen muuttuneiden treeniaikataulujensa vuoksi. Sovimme jo etukäteen, että otamme vain pikasaunan ja sitten yhden jakson sarjaa, joka meillä on kesken. Taas heti paikan päälle saavuttuani riisuin vaatteet, laitoin puhelimeni lataukseen hänen keittiöönsä, halasimme, puhuimme. Menimme yhdessä suihkuun. Hän suukotteli minua, oli ehkä vähän tavallista innokkaampi. Olihan edellisestä tapaamisestamme arkikiireiden ja viikonloppumenojen vuoksi jo yli viikko! Kyselin työ- ja harrastusjutuista. Kerroin omistani. Hän kuunteli keskittyneenä. Ja nyt huomasin, että hän myös kyseli paljon enemmän minulta. Kysyi mitä olen suunnitellut seuraavalle viikonlopulle. Mikä on lempilounasravintolani työpaikkani läheisyydessä. Hän kertoi tulevista viikonlopun juhlista. Hetken jo ajattelin, että hän kutsuu minut mukaansa, muttei sentään! Sauna ei ollut vielä ehtinyt kuumentua liikaa, joten nautimme jutellen ja toisiamme silitellen kylmät oluet. Manuel juo aina omansa nopeasti ja sitten päädyn tarjoamaan hänelle omastani. "Ei se on sun". Mutta lopulta aina suostuu ottamaan vähän. Hän suuteli minua, pussaili pikkuisia hiestä kiiltäviä rintojani. Silitteli joka paikkaa. Vastaan palveluksiin. Siinä hetkessä niin luonnollista ja lämmintä, vaikka (tarkoituksenmukaisesti?) tunteetonta. Jos hän kutsuisi minut mukaansa jonnekin, suostuisin kuitenkin. Ihan kaverilliseksi aveciksi.
Saunan jälkeen meidän piti aloittaa sarjan katsominen, mutta Manuel totesi meidän viettäneen saunassa pari tuntia! Oho, aika lentää hyvässä seurassa! Joten tyydyimme makoilemaan hetken nakuina sohvalla kännyköiden parissa. Manuel kantoi minulle kylmän lasillisen vettä, sillä usein saunan jälkeen saan pienen heikotuskohtauksen matalan verenpaineen (?) vuoksi. Samalla Manuel näytti pari uutta treeniliikettä siinä olohuoneen lattialla minun kikattaessa sohvalla. Jumppajutut on niin paljon hauskemman näköisiä alasti. Hammaspesun jälkeen hyppäsin tyytyväisenä hänen viereensä jättimäisen untuvapeiton alle, ja katkonaisesta unesta huolimatta heräsin tyytyväisenä herätysvaloon ja otin vielä viimeisen haliasennon tiukasti kiinni Manussa ennen kiireellisiä aamutoimia.
Seuraava työpäivä on ollut raskas. Ja erilainen kuin yleensä. Olen päässyt osallistumaan erityissisältöisiin päiviin toisessa kaupungissa. Siispä syytän sekä sitä, että kellojen siirtoa vaikeaunisuudestani ja väsymyksestäni. Muutoinkin olo on hieman haikea siitä huolimatta, että sain kivan piristyksen tähän alkuviikon keskelle Manuelkyläilyltä. En ole saanut viestiä Dimiltä. Edes Javier ei puhu minulle. Enkä itse viitsi aloittaa keskustelua, koska pelkään häiritseväni häntä. Tai ehkä hän ajattelee samoin. Ennenkin olen aloittanut keskustelun ja sitten hän on ollut ihan innoissaan. Illan piristykseksi kuitenkin eräs ystävättäreni lähetti minulle viestiä, että tyyppi, jota olin pussaillut naamiaisasuissa edellisviikonlopun suurissa juhlissa olisi kysellyt perääni. Hah! Hassua, en tiedä yhtään kenestä on kyse, mutta pyysin välittämään terkut. Viestin myös Manuelille, sillä unohdin hänen luokseen erään tavaran ("saatan selvitä hengissä hetken ilman sitä, mutta älä heitä pois!"). Hän sanoi, että saan sen lunnaita vastaan noudettua seuraavalla kerralla. Sopii! Odota kun keksin sopivan hinnan! Sopiiii! Jaksaisikohan mennä viikon ekalle lenkille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti