Nukuin kuin nukuinkin hyvät ja pääosin katkeamattomat yöunet. Rehellisesti miksi? Rehellisesti, koska otin annoksen imovanea. Ihanaa kurjuudesta vapauttajaa, jota sain työterveyslääkäriltäni eroni aikoina. Silloin otin puolikkaan tabletin pari kertaa viikossa parit ensimmäiset viikot. Säästin loput vaikeisiin tilanteisiin. Miksi kohdata todellisuus kun voi nukuttaa itsensä pienellä annoksella unilääkettä. Ihan laillisesti. Lääkkeet vaikuttavat minuun voimakkaasti pieninäkin annoksina, joten yksi kokonainen tabletti saa minut hetkessä nukahtamaan tietokone sylissäni nojatuoliin. Hoippuroin tokkurassa hetkeä myöhemmin sänkyyn salaa tyytyväisenä siitä, ettei tarvitse valvoa miettien näitä typeriä murheita. Aiemmin kesällä otin yhden tabletin ainakin Carloksen aikaan. Ehkä kerran myöhemminkin kerran. Kukahan silloin särki sydämeni? En muista.
Noh, joka tapauksessa. Keskiviikkoisen työpäivän aikana saan huomata Javierin ignoraavan minua. Hän käy facebookissa, mutta lukee viestini vasta iltapäivällä, eikä reagoi siihen mitenkään. Olen jo itse leppynyt sen verran, että tiedän, että ellen nyt pelasta tilannetta jotenkin niin on oikeasti mahdollista, että välimme menevät pilalle tämän asian vuoksi. Siispä syteen tai saveen. Aion vielä antaa oljenkorren huumorin avulla. Päätän, että iltapäivällä lähetän Javierille viestin: "Ai sä leikit nyt mykkäkoulua :D! Tuo on aivan yhtä tyhmää käytöstä, kuin minun hölmöilyni, joten nyt olemme tasoissa :)". Ja jos ei hän tajua siitä, että voimme unohtaa tämän välikohtauksen, niin sitten ei voi mitään. Onko tällainen typerää? Pitäisikö vain olla viestimättä mitään? En tiedä. Mutta sitten katuisin myöhemmin sitä etten edes yrittänyt. Koska kuitenkin pidän hänestä.
Iltapäivän aikana näpyttelen viestin jo valmiiksi. Tarvitsisi vain painaa enteriä. Mutten paina vielä. Javier on taas vihreänä pallona paikalla. Annan hänelle aikaa vastata itse. Viestin sitten jos epätoivo iskee. Olen tyytyväinen aikaansaamaani huolettomaan viestiin. Mutten ihan vielä halua lähettää sitä. Nämä on just näitä tilanteita, jotka voivat määritellä koko tulevaisuuden jatkon. Ehkä toinenkaan ei vain kehtaa viestiä. Ei halua vaikuttaa helpolta ja tarvitsevalta. Kumpikaan ei anna periksi. Ja aivan turhaan jutut kuolee ennen kuin ne alkaa. Risteily-ystävättäreni kutsuu minut parin viikon päästä hänen ja uuden rakkautensa kanssa kaveriporukan yhteiselle mökkiviikonlopulle. "Janilla on yksi kiva sinkkukaveri!". Jooh, no katsellaan sitten lähempänä. Nyt vielä elättelen muita toiveita.
Töistä kotiuduttuani muokkaan viestiä entistä neutraalimmaksi. Painan enteriä. Nähty. Ei vastausta. No ainakaan se en ole nyt minä, joka vain antaa jutun kuolla itsestään. Ei tarvitse tulevaisuudessa jossitella tätä asiaa. Alan odottaa, että näkisin sitten edes Alexin, jotta saisin jotain ihan muuta ajateltavaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Tämä on käynyt jo niin monta kertaa aiemminkin, että minun pitäisi kyetä palautumaan nopeasti. Jos en kuule Javierista mitään enää tänään siirrän hänet henkiseen roskakoriin. Deletoin keskustelumme jotta kiusaus kirjoittaa hänelle myöhemmin mitään vähenee. Saatan jopa poistaa hänet keskustelusta kokonaan. Siellä listalla on vain yksi aiempi henkilö, Joel.Toinen vaihe henkisessä toipumisprosessissa on miettiä syitä, miksi on hyvä ettemme ehkä enää tapaakaan. Javierin kohdalla en ollut innoissani hänen työ- ja taloustilanteestaan. Ja vaikka hän on tosi monipuolinen ja lahjakas, niin varustelussa voisi olla niin sanotusti parantamisen varaa. Hän ei ymmärrä sarkastista huumoriani vaan loukkaantuu herkästi ja vaikuttaa hieman pitkävihaiselta. Hän ei ole täysin tavallista "tyyppiäni". Hän on joskus maininnut mahdollisesti haluavansa lapsia. Vaikka itse pidän kaikki mahdollisuudet auki, niin minusta tuntui paremmalta, kun Alex mainitsi ettei aio enää lisääntyä. Puuh, kyllä se tästä.
Alkuillan vietän sukulaisten kanssa heidän lomamatkakuviaan katsellen. Kyllä, sen koko kaksituntisen. Ihana! Kaunista! Oo! Vau! Olen kyllä aidosti kiinnostunut ja iloinen toisten onnen puolesta, mutten voi aina välillä olla säpsähtämättä omaan kurjuuteeni. BLING. Tauno kysyy lähdetäänkö rellestämään viikonloppuna. Haha. Vaihdamme muutamia kaverillissävytteisiä viestejä. Hän voisi olla kivaa kaverimateriaalia, jos hän ei haluaisi mitään sen enempää. BLING. Ystävätär ehdottaa viikon kolmatta peräkkäistä lenkkiä illalle. Joo (jos ei muita kutsuja ilmaannu)! Javier on facebookissa muttei reagoi edelleenkään mitenkään viestiini. Useita tunteja on kulunut. Hän on ehtinyt miettiä asiaa. Selvä. Tosi loukkaavaa. Sisintä pistää. Hän varmaan kokee minut lapselliseksi ja typeräksi ja itsensä fiksuksi aikuiseksi, joka ei vaivaudu enää kommentoimaan minulle. Ja ehkä hän on ihan oikeassakin. Mutta silti. Olisiko minun pitänyt pyytää jotain anteeksi ja antaa hänen tuntea olevansa oikeassa? Olisiko pitänyt mennä eilen hänen asenteestaan huolimatta? Silläkö nyt kaiken pilasin. Laitan Javierin jälleen Joelin seuraksi. Ainakin toistaiseksi.
Vaki-Anosi tässä taasen, hei:-) Ongelma on siinä, että miehet todellakaan eivät ole samanlaisia kuin naiset. En sano mars ja venus, vaan sanon, että naiset ovat suomalaisia ja miehet amerikkalaisia. Naiset uskovat, että jos sanotaan "nähdään tässä joskus vaikka ensi viikolla", se tarkoittaa, että nähdään ensi viikolla. Miehet sanovat näin vain jotain kohteliasta, kivaa sanoakseen. He haluavat olla pidettyjä, se on heille ensiarvoisen tärkeää. Sen vuoksi he sanovat asioita, joita tietävät naisten haluavan kuulla, tarkoittivatpa niitä tai ei. Ja johtuen tästä (tiedosta, että no se nyt oli vaan semmoista puhetta) he itse eivät ota kovin vakavasti, jos jotain sanotaan ja se ei tapahdukaan, eivätkä voi ymmärtää, että nainen ottaa.
VastaaPoistaMUTTA. Kun he näin käyttäytyvät, puhuvat mitä sattuu, koska juuri siihen kohtaan se niinkus sopii odotuksiin, se ikävä kyllä tarkoittaa, että he todellakaan eivät ole niin into you. Koska jos ovat, teot vastaavat puheita. Aina. Koska juuri se on ainut keino (itsekin ymmärtävät tämän verran) millä he voivat todentaa ja tähdentää, että tätä nyt tosiaan tarkoitetaan.
Myös ikävä asia on, että miehet pitävät eniten naisista, jotka peet paiskaa heidän ajatuksilleen ja mieltymyksilleen ja tekevät just niin ja just sitä, mitä tahtovat. Tämä johtuu siitä, että jos nainen tosissaan pitää yhdentekevänä sitä, mitä mies hänestä ajattelee tai mitä mies mahdollisesti haluaa, se takaa miehelle vapauden olla juuri sellainen kuin hän on - nainenhan kun kuitenkaan ei välitä. Ja jos siinä sitten käy sellainen onni, että nainen haluaakin juuri tälläisen miehen, mitä tämä mies on, niin hyvä sitten. Sekavasti sanottu, mutta en osaa tätä paremmin ilmaista.
Mistäkö luulen tietäväni nämä asiat:-) No olen seurannut läheltä niin monen mieskaverini sähläystä, solkotusta ja säätöä parisuhdeasioissa, että olen tullut näihin tuloksiin. Ja senkin sanon, että ihan sama, homo tai hetero, niin tuolla lailla tuntuvat toimivan...
Parempia päiviä sulle toivon ja kiitos kirjoituksista, olet ihanan rehellinen ja todella hyvä kirjoittaja!
Hei! Joo ymmärrän. Osittain siksi jutut aina lopahtaa juuri silloin, kun itse aidosti innostun. Javierkin jaksoi ehdotella tapaamisia ja aloittaa keskusteluja ja olla innoissaan, kun ei ollut minulle mikään prioriteetti. Todella turhauttavaa! Voi kunpa voisin palata tiistaihin ja vain esittää coolia, enkä antaa tunteille valtaa. Olen edelleen ignorattu.
PoistaOon aiemman kommentoijan kanssa eri mieltä siitä, että kyseessä olisi sukupuolierot. Ei ole. Toiset ihmiset kohtelee ihmisiä hyvin ja kunnioittaa heitä vaikkapa juurikin pitämällä kiinni sovitusta. Ja jos sovittu muuttuu, niin siitä sitten aikuismaisesti viestitään hyvissä ajoin. Toiset ihmiset taas kohtelee ihmisiä huonosti, kuiten sinua tässä nyt on kohdeltu. Oikein kiukuttaa puolestasi! Kuuluu hyviin käytöstapoihin pitää toinen ajan tasalla menoista, jos on yhdessä jotain sovittu. Ei ihmissuhteet ole mikään peli, jossa pitäisi joutua arvailemaan toisen motiiveja ja haluja ja joissa satutetaan toista omalla itsekkyydellä. On myös täysin ok kysyä vaikka suoraan, että monelta tänään tulen sen sijaan, että varmistelisi, onko tapaaminen vielä voimassa. Näin tehdään myös ei romanttisissa ihmissuhteissa, eikös?
VastaaPoistaTunnistan sinusta vähän itseäni. Opettelen koko ajan pois siitä, että ylianalysoin treffikumppaneiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Koitan rakentaa omaa itsetuntoa siihen suuntaan, että treffailu on sivujuonne elämässäni ja mahdolliset pakit kirpaisee vain hetken, mutta pääsen siitä yli nopeasti. En halua, että oma hyvinvointini on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, vaan haluan, että tulevaisuudessa hyvä oloni kumpuaa täysin sisältä päin, itsestäni. Ja miehet saavat toki tuoda elämääni oman suolansa, mutta se ei saa viedä huomiokykyäni ja ajatuksiani kokonaan. Täytyy yrittää pitää treffailu light and breeze siihen asti, kun voi olla varma siitä, että molemmilla on samansuuntaiset intressit jatkosta.
Tsemppiä jatkoon! Suosittelen lukemaan tämän kirjan http://www.basambooks.com/kirja/952-9842-94-5/zen-ja-rakastumisen-taito/
Kiitos kommentista. Minun pitäisi olla rohkeampi ja varmempi omassa lähestymisessä muita kohtaan. Pelkään liikaa torjuntaa. Siitä pitäisi päästä. Toivon myös pääseväni lähitulevaisuudessa samanlaiseen tilaan, jossa onnellisuuteni ei ole riippuvainen muista ihmisistä. Kiitos kirjavinkistä!
PoistaSitähän sitä vaan miettii, että onko kaiken arvoista peitellä tunteitaan...Niin tunnen myötätuntoa ja -elämistä kirjoittamaasi kohtaan! Kaikki meistä varmaan haluaa sen kuuluisan kliksahduksen, joka tarkoittaisi, että peliliikkeitä ei vana enää tarvita:-(
VastaaPoistaManuelista vielä sen verran, että olisikohan mahdollista, että ex ei olekaan ihan ex, vaan hän on vielä varattu. Se selittäisi nimittäin syyllidentunnot ja jankuttamisen, että tästä ei voi tulla koskaan mitään muuta. Toisaalta, ota näistä nyt selvä!
On tosi kivaa, kun jaksat vastailla kommentteihin ja päinvastoin kuin monet muut, et mene heti defenssille, vaan annat vastineen, vaikka enhän esim minä mistään oikeasti mitään tiedä, latelen tänne vaan fiiliksiä ja arvauksia.
Kiitos viestistäsi. Olisinpa niin rohkea, että voisi sanoa, että pidän sinusta ja siksi olen niin harmissani! Mutta huomaan viesteistäni miehille kovan ulkokuoren ja "vitsit". Manuel ei ole varattu. Olen aina alusta alkaen viettänyt paljon aikaa hänen luonaan (poikamiesboxi). Hän on näyttänyt minulle heidän eroviestejään ja aidosti purkanut sydäntään. Olemme myös avoimesti facebook-kavereita jne.
PoistaKuulen erittäin mielelläni eri näkemyksiä ja vinkkejä. Joskus tulee niin sokeaksi omalle toiminnalleen.
Voisiko olla niin, että kun tarjoat tällaista kovaa kuorta, niin päädyt helpommin sellasille fwb-listoille? Ajattelevat, että et ole kiinnostunut muusta kuin kevyestä suhteilusta. Ja aina kannattaa pyrkiä rehellisyyteen ja siihen, että sanoo ääneen mikä oikea tunne on. Ei tartte moniviestistä draamaa tokikaan järjestää, mutta helpomi on olla aito ja oma itsensä, kuin esittää jotain roolia.
PoistaJa K-anonyymille, juu sori, luin ehkä kommenttisi kuin piru raamattua ja tartuin yleistykseen. :)
Se toka ano, vaikkapa M.
Kyllä se voi olla niin. Toisaalta ainakin tapaamisilla osoitan kiinnostukseni selvästi. Ainakin Manuelille sen tein selväksi myös viestein. Ja Dimille. Mutta uskon, että saatan tulla väärinymmärretyksi koska vitsailen ja koitan olla liikaa nokkela ja cool. Täytyy jatkossa parantaa tätä.
PoistaToiselle anonyymille: olet ihan oikeassa. Totta kai sukupuolesta ruuppumatta on huonoa käytöstä olla pitämättä kiinni sovituista asioista saatika jättää ilmoittamatta muutoksista. Tarkoitin vain, että miehet eivät ota puheita niin vakavasti kuin naiset, eivätkä myöskään muutoksia. Olen miesporukoiden kaveripiirissäkin ällistellyt sitä, että miehet eivät suutu kaverille, joka tekee ties monennet oharit. "Äh, se nyt on sellainen" on yleisin kommentti. Yleistys, tietysti, mutta tuntematta ketään asianosaista sellaistahan tällainen keskustelu tuppaa olemaan, pahoittelut sitä:-)
VastaaPoistaKenties meidän pitäisi antaa itsellemme jotkut nimet täällä, että Finderella osaa eroittaa meidät - yritän muistaa allekirjoittaa viestini vaikka kirjaimella K.
Siis terkuin K
Pitäisi itsekin löysätä pipoa ja välttää sitä että kaikki menee heti niin "tunteisiin". Kun ei vielä niin hyvin tunne toista, niin ei voi tietää kuuluuko huoleton asioihin suhtautuminen hänen luonteeseensa (miehisyyteen) vai suhtautumiseensa minuun yksilönä. Hyviä näkökulmia.
PoistaIkävä fakta (perustuen ihmisten primitiivisiin taipumuksiin) on se, että naisen tulee olla seksuaalisesti vaikeasti tavoiteltava miehelle melko kauan, sanotaan vaikka se klassinen kolme tai neljä tapaamista vähintään tai parista viikosta kuukauteen.
VastaaPoistaJa kyllä, mielestäni kyseiset säännöt ovat todella typeriä ja epäreiluja (saahan naisillakin olla seksuaalisia haluja, ainakin itselleni on) mutta mikäli päämääräsi on päästä pois fwb-luokasta varteenotettavaksi tyttöystäväksi, suosittelen kokeilemaan.
Itselläni lähes poikkeuksetta toiminut ja tieteeseen perustuva taktiikka.
Niin...mutta jotenkin en tahdo uskoa siihen. Eksäni kanssa päädyimme poikkeuksellisesti heti samaan sänkyyn ja olimme yhdessä lähes vuosikymmenen. Ja nyt jos olen pistänyt stopin joillain treffeillä (esim. Nikon kanssa), niin se ei ole johtanut mihinkään hyvään. En oikein tiedä..
Poista