Välipäivä, not too good

Olen paljon pirteämpänä töissä, kuin tiistaina! Toisaalta todennäköisesti nukuinkin enemmän. Olin kotona jo ennen kello yhtä. Heräsin taas sikiunesta kolmen aikaan, kun luulen puhelimen soivan. Riennän keittiöön tarkistamaan onko minulla vieraita, jotka olen unohtanut huomiotta. Tätä käy nykyään lähes joka yö, joten se ei sinänsä ole erityisen mainitsemisen arvoista. Usein myös aamulla olen varma, että olen illan tai yön aikana lähettänyt viestejä tai puhunut puheluita, joita ei ole todellisuudessa tapahtunut. Parempi niin päin. Koen tänään olevani valmiimpi rauhalliseen koti-iltaan kuin eilen. Onhan huomenna taas perjantai. Mutta huomaan ärsyyntyväni siitä, että Javier ei ole kirjautunut mihinkään sosiaaliseen mediaan sitten eilisillan. Onpas hän kiireinen! Pah! En tosiaan halua miettiä mitä hän tekee juuri nyt. En voi sille mitään että koen pientä mustasukkaisuutta. Sellaista, jonka voi taltuttaa järkeä käyttämällä. Onneksi tyttöjen kanssa suunnitelmissa oleva yhteinen lomamatka ensi vuodelle piristää mieltä vähäsen.

Juuri kun olimme eilisiltana lähteneet ulos ystävättäreni kanssa Manuel jatkoi viestimistä ja kertoi, että hänellä on huono omatunto, kun edellisestä tapaamisestamme on jo liian pitkä aika!  Ihan kuin hän olisi lukenut ajatukseni, sillä mieleni parani entisestään tämän keskustelun myötä. Vitsailin hänelle, kuinka paljon kärsin, kun olen joutunut käyttämään omaa saunaani hänen saunansa sijasta pitkästä aikaa! Sovimme, että järjestämme yhteisen illan pian! Sateisella ja tuulisella kadulla suunnistaessamme ystäväni kanssa kohti rokkikuppilan pikkujouluja Alex viestii yllättäen! BLING. Hän pyytää minulta lainaksi tarvitsemaansa palvelusta varten tarvittavia välineitä. Joo totta kai lainaan. Sen verran voin sentään tehdä, kun asiasta ei ole minkäänlaista vaivaa. Mutta silti, hieman kummeksuttaa, että hän ottaa yhteyttä ainoastaan, kun tarvitsee jotain. Ennen hän sentään ilmoitti haluavansa tavata pian hymynaamoineen. Katsotaan ottaako hän viikonloppua vasten yhteyttä muissa asioissa. En edelleenkään tiedä mitä ajatella hänestä. Muutoin ilta ystävättären kanssa sujui ihan mukavasti, mutta ilman mitään iloisia yllätyksiä. Joimme glögiä (ja vähän muuta). Juttelimme. Kuuntelimme hieman mieligenremme ulkopuolella olevaa livebändiä. Lähdimme pizzeriaan ja ajoissa kotiin. Ihan jees! Smetanapizza = heavenly. Arkipäivän tunnelma oli kuitenkin selvästi läsnä koko illan. Ei niin paljoa ihmisiä liikenteessä. Ei niin vapautunut fiilis. Kesällä oli aivan erilaista lähteä spontaanisti ulos milloin tahansa. On ikävä sitä aikaa.

Mietin työpäivän lomassa hetken Dimiä. Näytin viimeisimmät viestien vaihtomme eilen ystävätterelleni ja pyysin hänen mielipidettään siitä, haluaako Dim vältellä minua. Ystäväni mielestä Dim on ollut vakavissaan kanssani, mutta pelkää jotain ja on epävarma suhteeni. Tai itsensä suhteen. Jos hän pitäisi minusta, niin eikö hän vastaisi viestiini jotain? Vaikkei siinä ollutkaan kysymysmerkkiä. Ota näistä nyt sitten selvää.  BLING. Tomi kysyy miten illanviettomme sujui. Kiitos kysymästä! BLING. Ricky kyselee taas missä olen ja mitä teen. Keskittyisi nyt siihen tyttöystäväänsä, mikäli hänellä sellainen on. Kiva, että minulle jutellaan, mutten saa ajatuksiani kunnolla pois Javierista, joka pitää hauskaa toisen kanssa ja Dimistä, jonka olen tekohengitysyrityksestä huolimatta näköjään menettänyt. Ja Alexista, joka osoittautui vaikeammaksi tapaukseksi, kuin olin odottanut. Tunteita ajatellen. Ei mitään oikeaa sittenkään missään. Ei vieläkään. Tai ainakaan ei tunnu siltä. Lähetän  alkuillasta Alexille varmistuksen omistamistani tarvikkeista, joita hän tarvitsee lainaksi - kuten olimme sopineet. Ja hän vastaa ettei sittenkään enää tarvitse niitä. Tuuliviiri! Epävakaa persoonallisuus? Mitä ihmettä! Jotenkin ahdistun tästä. Olin odottanut niin paljon enemmän hänestä. Aavistelen, ettei kutsua viikonlopputapaamiselle häneltä tule. Oikeastaan ajatus koko viikonlopusta tuntuu nyt ahdistavalta ja epämääräiseltä.

Minun on pakko mennä hetkeksi peiton alle ja laittaa silmät kiinni. Jonnekin katoaa sekunnissa tunti. Fiilis ei ole juurikaan parempi herätessä. Vaatteet tuntuvat olevan huonosti. Hiukset kutittavat. Istuma-asento on huono koko ajan. Javier on sentään vihreänä pallona taas, mutten voi puhua hänelle mitään. En jos hän on jonkun toisen seurassa. Yllätyn itsekin, miten paljon se harmittaa minua. Olemme huomaamatta olleet jatkuvassa puheyhteydessä. Hän on kaivannut minua ja minä häntä. Täytyy kylmettää tunteet ajattelemalla jotain muuta. Ehkäpä Tomin ja hänen ystäviensä seurassa tulisi hauska ilta viikonloppuna. Ehkä näen Manua, joka lohduttaa minua. Onneksi töissä on paljon mielenkiintoista tekemistä. Muutoin hyvinvointini ja ajatukseni pyörii pitkälti sen ympärillä keitä minulla on ja missä. En osaa olla tyytyväinen yksin. En jos ei joku odota minua varmasti jossain. Inhoan tätä itsessäni.