No Touchy Touchy, Alex

Väsyttää. Olen herännyt varmaan joskus neljältä aamuyöstä teeskentelemään nukkuvaa tiivisti oman (untuvaisen ja ihanan) peittoni alla omalla puolellani suurta sänkyä, yhden omaan peittoonsa jättiläistoukan lailla tiukasti kääriytyneen ihmispötkäleen vieressä. Pötkäleen, joka illalla totesi, ettei ole yhtään touchy touchy person. Siinäpä mukava katsella leffaa vähintään kolmenkymmenen sentin hajuraon kanssa tyypistä, jonka kainaloon haluaisi sulautua ja jota haluaisi ohimennen pussailla. Tuntea sellaista söpöä yhteyttä. Tietysti totesin hänelle, että mitäs jos minä olen Touchy Touchy, kai me jokin kompromissi aikaan saadaan. Kaivauduin hetkeksi väkisin hänen lähelleen, mutta hän oli jäykkä. Väärällä tavalla jäykkä. Ei työntänyt pois, muttei ollut kovin innoissaankaan. Myös nukkumaan mennessä painostin hänet ottamaan minut lusikkaan, johon hetkessä nukahdin tyytyväisenä (hänkin nukahti), mutta ei kestänyt kauaa, kun asennonvaihdon yhteydessä hän kääriytyi omaan nurkkaansa peittonsa sisälle.  Selvä. Ymmärrän kyllä. Jotkut tykkäävät nukkua rauhassa, minäkin joskus. Mutta camoon!

Muutoin ilta sujui suhteellisen hyvin! Ennen Alexin luokse menoa kävin drinkillä ystäväni kanssa ja saimme juoruta aivan muita juttuja. Saavuin sovitun mukaisesti Alexin asunnolle ja lähetin hänelle viestin, jotta saapuisi alaovelle avaamaan oven. Mitä hän vastaa? "Oletko siellä". No totta hitossa olen siellä. Vastaan hänelle "Arvaa!". Menee hetki ja hän vastaa "Kyllä?". Joskus yliarvioin ihmisten kyvyn tilannetajuun. Pääsen sisälle. Emme halaa tavatessamme, mutta hymyilemme toisillemme ja alamme heti jutella. Ilmeisesti hän on hetkeä aiemmin kokkaillut ja kaikki ikkunat olivat auki asunnon tuulettamiseksi. Hän kertoo työskennelleensä myöhään ja sen jälkeen käyneensä treeneissä. Edelleenkin hänen tapansa kertoa asioita herättää minussa epäilyksiä. Mutta lähes kaikki hänen juttunsa ovat osoittautuneet todeksi tähän mennessä. Joten en luota intuitiooni nyt. Ainakaan häiritsevästi. Heti tapaamisemme alkuun Alex vastaanottaa puhelun ja puhuu tulevista lomasuunnitelmistaan parikymmentä minuuttia ystävänsä kanssa. Ainakin nyt tiedän, että suureellisilta kuulostaneet suunnitelmat olivat aivan totta. Puhelun jälkeen hän paasaa stressaantuneena viikko-ohjelmastaan ja huolestaan koskien asiaa, johon jo epätoivoissaan on pyytänyt minunkin palvelustani. Yritän aktiivisesti kuunnella häntä ja kommentoida tilannetta. Näkemykseni hänestä muuttui hieman epävakaaksi, askel pois jännämiehisyydestä. Omalla puheenvuorollani sanon, että näin myöhäiset tapaamiset haiskahtavat vahvasti Booty Call -tapaamisille. Hän hämmentyy ja kieltää asian. Totean myös ajatuksissani keskustelujemme lomassa, että hän ei täysin jaa huumoriani ja joudun pariin otteeseen selittämään leikkimielisiä heittojani. Sanon pariin kertaan, "et tajua mua yhtään", mutta hän nauraen väittää kyllä oikeasti tajuavansa. Mutta silti pidän hänestä, ja välillämme on jotain. Hän viehättää minua. Yhtäkkiä kesken keskustelumme hän toteaa olevansa suihkun tarpeessa ja heittää vaatteensa pois. Kuten viimeksikin asunnon verhot ovat auki ja asunto täydessä valaistuksessa, siten että vastapäiseltä talolta on sisälle suora näkymä. Pidän siitä. Menen kylpyhuoneen ovelle jatkamaan keskustelua, kunnes hän vetää minut suihkuun kastellen vaatteeni ja nätisti laitetut hiukseni. Ei haittaa. Heitän vaatteet pois ja vietämme yllättävän nopean ja vähän yksinkertaisemman hetken kylpyhuoneessa. Viimeksi hyödynsimme paljon paremmin kauniit ikkunasta avautuvat näkymät. Hän lupaa olla valmis jatkamaan tuota pikaa.

Siirrymme alastomina sänkyyn katsomaan keskinkertaista elokuvaa. Alex keskittyy leffaan, eikä innostu juurikaan kommentoimaan sitä kanssani. Ensin olemme saman peiton alla, mutta noustessani hakemaan jotain hän oli ominut peiton itselleen ja joudun ottamaan omani hänen vierestään. Hän petti lupauksensa seuraavasta erästä ja kääriytyi hetken lusikan jälkeen ihmistoukaksi loppuyöksi. Yöllä herään kesken unien täysin pirteänä ja mietin vain, että jos olisin Manun tai Javierin luona niin voisin hetkeäkään miettimättä siirtyä saman peiton alle ja saada lämpimän vastaanoton. Minua ärsyttää. Haluan läheisyyttä! Juuri ennen kellon soittoa sanon, että kompromissiksi hän saa nyt kärsiä vähän aikaa touchy touchya ja ottaa minut kainaloonsa. Kaivaudun hänen peittonsa alle ja vedän hänen kätensä ympärilleni, rinnoilleni. Väärällä tavalla jäykkänä taas. Vihdoinkin kello soi! Sanon leikilläni, että hän on minulle yhden velkaa. Alex nauraa ja ehdottaa, että hoitaa velan joskus myöhemmin. Ahaa! Hän ei ole lainkaan niin aktiivinen seksuaalisesti kuin oli antanut ymmärtää. Olen pettynyt ja yllättynyt. Ehkä hän oikeasti on niin stressaantunut miltä illalla vaikuttikin. Hän tarjoaa mahdollisuutta jäädä asuntoonsa, sillä hän on tällä kertaa kiireisempi, mutta olen täysin valmiina kymmenessä minuutissa kuten hänkin. Aamutoimien aikana hän on huolissaan hiuksistaan ja käyttää niiden asettelemiseen vähintään saman ajan kuin minä kevyeen arkimeikkiini. Lähdemme yhtä matkaa ulos, halaamme ja pussaamme risteyksessä. En ole varma oliko se minun aloitteeni. Lähden tyytyväisenä töihin (ja otan aamumaisemakuvan), enkä tiedä mitä ajatella Alexista. Toisaalta haluaisin nähdä hänet uudelleen, mutta hän ei selvästikään tarjoa minulle sitä mitä haluan. Minne katosivat salamat ja perhoset? Kyllä ne vähän ovat vielä siellä. Ainakin ajoittain. Tilanne voisi kehittyä. Mutta mihin suuntaan? Suostuisinko parisuhteeseen, jossa ei ole läheisyyttä ja hellyyttä seksin ulkopuolella? En usko.

Aamupäivän aikana vaihdan suppeat kuulumiset Javierin kanssa. Hätkähdän sitä, että on vasta tiistai. Olen väsynyt. Ja koen että treffeiltä jotain jäi puuttumaan. Haluan halauksia ja hellyyttä. Se oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Javierkin aina haluaa nukkua erillisillä peitoilla, mutta sentään ottaa minut kainaloonsa kun painaudun häntä vasten. Manuelin kanssa jaamme peitonkin ja olen saanut hänet opetettua nauttimaan lusikkaunesta. Miksi ihmeessä kanssani samalla aallonharjalla oleva potentiaalinen sielunkumppanini on noin estynyt ja kuivakka. Sänkypuuhissa aivan uskomattoman avoin ja kiihkeä, mutta heti kun pitäisi olla ihan normaalisti niin systeemi sulkeutuu. Onko se vain jokin pelko ja hetkellinen esto, kuten Manuelillakin joskus aiemmin? Ehkä. No annan tilanteen edetä painollaan. Viime tapaamisen jälkeen en kerta kaikkiaan malttanut olla viestimättä hänelle, mutta nyt otan ihan rauhallisesti.  

Iltapäivän mittaan oloni muuttuu ankeammaksi. Tuntuu kuin jotain pahaa olisi tapahtunut, vaikkei olekaan. Yhtäkkiä huomaan kaipaavani Alexia. Kaipaavani häntä haluamaan koskettaa ja halata minua. Koen varmaan torjutuksi tulemista juuri nyt? Hän ei halunnut minua riittävästi. Käyttäytyi välinpitämättömästi, vaikkei henkilökohtaisella tasolla. Uskon, että hän saattaa vielä ottaa ihan normaalisti yhteyttä, mikäli käytöksensä johtui väsymyksestä ja stressistä. Vaikka torjumiseen ja hylkäämiseenhän olen jo tottunut! Huomaan haaveilevani tilanteen korjaamisesta Manuelin tai Javierin kanssa. Odotan, josko jompi kumpi aloittaisi keskustelun, tai ehkä teen sen itse. Viimeistään huomenna. Tuntuu, että heilläkin on jotain parempaa ajateltavaa tänään! Äh, taas tällainen päivä, kun ilman mitään järkevää syytä kaikki tuntuu yksinäiseltä ja kurjalta. BLING. Kuin ajatuksen voimalla Javier aloittaa keskustelun. Nyt tiedän, että hän on yksin kotona ja voisin ehdottaa tapaamista. Mutta oloni paranee mukavasti pelkällä keskustelulla! Sitä paitsi yhtäkkiä mieleeni juolahtaa se kurja hetki, kun Alex  oli viimeksi yrittänyt soittaa minulle enkä voinut vastata! En tosiaan haluaisi sen toistuvan.