It's a datenight: Alex!

Taas yöllä tuli herättyä ärsyttävää kuivaan yskään liian monta kertaa. Mutta se on vain yskää. Se on vain lievää flunssaa.  Äänikin on jo lähes palautunut normaaliksi. Olen treffikunnossa, vaikka vähänväliä yskä vaivaa. Ehkei Alexia haittaa. Ehkä hänkin on flunssassa. Aion antaa hänen tehdä ehdotuksen tapaamiselle, mutta jos hän kysyy mitä tahdon tehdä, niin ehdotan glögille menemistä. Tällä hetkellä ajattelen, että hän saattaa jopa perua tai siirtää tapaamisen, tai ehdottaa että menen suoraan hänen luokseen. En aio siihen ainakaan heti suostua. Tapaamiset heti toisen luokse on suorin tie fwb-suhteeseen, ja nyt en kaipaa enää yhtään sellaista enempää. Haluan oikeille treffeille ihmisten ilmoille. Kesällä ollessani ulkona sen todella suloisen muusikon kanssa, törmäsimme hänen tuttavaansa ruokaillessamme ravintolassa, ja muistan, kuinka mukavalta tuntui, kun hän esitteli minut ja kertoi meidän olevan treffeillä. Ei tarvitse tavata missään neljän seinän sisässä tai teeskennellä kavereita! Ihan reilusti ollaan treffeillä tulevasta tietämättä! Mukavaa vaihtelua. Oi niitä aikoja. Tai ei.

Eilisiltana lankasin hampaani, epiloin sääret ja biksurajat - ihan vain tunteakseni olevani deittikuosissa. Nypin jopa pari ylimääräistä kulmakarvaa, vaikka olen antanut niiden muutoin kasvaa luonnolliseen tilaansa jo kauan sitten (ihanaa kun paksummat kulmakarvat on in!). Tänään töiden jälkeen vain suihkuun ja perusvalmistautuminen! Toivon, ettei ärsyttävä yskä häiritse liikaa. Mikäs sen mukavampaa kuin kurkkua kutittava yskäkohtaus, johon ei auta pastelli eikä vesi ja joka tekee sinut ihan punaiseksi! Huomasin myös että Javier ei ole kirjautunut mihinkään palveluun puoleen vuorokauteen. Olen huolissani hänen tilanteestaan. Täytyy myöhemmin kysyä, miten hän voi. Sitten kun hän palaa takaisin vihreäksi palloksi. Myös Alex saisi jo vahvistaa iltaisen tapaamisemme, jotta tästäkin voisi tulla todellista! Olemme tavanneet vain kivoissa promilleissa laivalla, ja semipromilleissa ja / tai kaameassa krapulassa. Haluan tavata hänet todellisuudessa. Vaikka flunssa siitä hieman verottaakin. Kaikki tämä liittyy siihen, miten irrallisilta, irrationaalisilta, kaikki nämä tapaamiseni tuntuvat. Ne eivät tunnu oikeilta. Ihan kuin se en olisi minä? Vaikea saada otetta tästä tunteesta. Tapaan uusia ihmisiä ja teen asioita, joita en ikinä ennen olisi tehnyt, mutta kun hyppään taas omaan arkeeni ja lojun kotonani, niin mikään ei tunnu riittävän oikealta. Vai onko tämä vain flunssahaihattelua? Minun on tällä hetkellä lähes mahdotonta kuvitella, että jokin näistä asioista tulisi osaksi oikeaa elämääni. Vaikka se nimenomaan on ykköstavoitteeni. Mutta ehkä sekin vain tapahtuu.

Kesken iltapäivää Javier aloittaa keskustelun ja kertoo tilanteen perhepiirissä sattuneen sairaustapauksen tiimoilta olevan tällä hetkellä vakaa. Hyvä! Tekisi mieli kysyä, että milloin voisin tulla kylään lohduttamaan häntä vaikeassa tilanteessa, mutten uskalla, sillä pelkään etten ehtisi oikeasti toteuttaa vierailua. Tänään jos Alex peruu? Joo, hyvä varasuunnitelma! Taputan itseäni olalle. Ja jos treffit Alexin kanssa eivät vaikuta johtavan mihinkään niin voin hyvillä mielin sopia jotain huomiselle. Joko Jukan tai Javierin kanssa. Dim putkahtaa mieleeni. Ei ole tehnyt edes mieli viestiä hänelle, vaikka pieni kirpaisu syntyykin häntä miettiessä. En sitten ollut hänelle riittävän kiinnostava ihminen. Kenties joku kerta kysyn häneltä kuulumisia. Mutten tänään.

Kello käy! Kuinka monelta voisi olettaa sovittavan tapaamisesta samalle illalle? Alkaa jo pian epäilyttää toteutuuko tämä lainkaan. Menen silti aloittamaan valmistautumista. Näpyttelen valmiiksi hauska viestin, jolla teen itse aloitteen, jollei hän pian tee. Annan aikaa suihkuni loppuun saakka... No okei, annan vielä vartin. Sitten taas joudun pyörtämään sanani ja teen aloitteen itse. No hyvä on, puoli tuntia! En halua istua epävarmuudessa, vaan tietää millaisen effortin annan laittautumiselleni. Vakavat treffit -lookki, vai leffailtalookki, vai Koti ilta -lookki. Ja jos en sitten halua istuskella tätäkin iltaa kotona, niin tarvitsen aikaa sopia muuta! Vaikka toisaalta vielä yksi lisäpäivä flunssan nujertamiselle lepäillessä ei olisi pahitteeksi sekään. Ainahan on huominen. Sinne lähti viesti! Olen malttamaton. Mutta hyvästä syystä: naiset tarvitset hieman varoaikaa! Minuutit kuluvat, hän ei vastaa. Viisi minuuttia. Alan jo henkisesti valmistautua siihen, että tästä ei tulekaan mitään. Taas yksi pettymys! Breathe. Odota rauhassa! Vartti mennyt. Kaksikymmentäviisi. BLING. "Haluatko tulla mun luokse, paremmalle asunnolleni, voitaisiin vaikka syödä jotain?" No ainakin vastaus! Odotan pari minuuttia (miksi, koska enhän mä leiki näitä leikkejä?) ja ehdotan, että käytäisiin drinkeillä ainakin ensin. Hän vastaa heti, että hänen luonaan olisi paljon mukavampaa. Totean, että tietenkin se on mukavampaa, mutta kyse ei ole nyt siitä (vaan siitä, että haluan oikeat treffit, enkä heti hypätä sänkyysi!). Mutta selvä! Eli taas Home delivery -linjalla. Sovimme tapaamisen sen verran myöhäiseksi, että aavistelen joko todella myöhäistä kotiinpaluuta tai yöpymistreffejä. Jos menen hänen luotaan suoraan töihin, niin minun täytyy olla tarkkana, ettei hän taas revi paitaani riekaleiksi. Edelleen epätodellista.