Missä sää oot?

No voi harmi. Kirjoitin aiemmin tekstejä toisella koneella ja ne eivät tallentuneetkaan luonnoksena. No ei se mitään. Tämä on ollut sellainen viikko, jolla on joka päivä saanut yllättyä siitä, mikä päivä oikein on. Tänään on jo perjantai! Taas! Heti maanantain jälkeen. Tuntuu, että kaikesta on ikuisuus. On ikuisuus kun tapasin Alexin. On ikuisuus kun juttelin kenenkään kanssa. Kukaan muu kuin Ricky ei ole jutellut minulle. Hän inttää koko ajan kuinka meidän pitäisi mennä kahville / syömään / drinkille. Jatkuvasti kieltäydyn ja hän syytää minua rasistiseksi, hah!

Suljin keskusteluikkunamme tietokoneelta, kunnes yhtäkkiä muistin, että hänhän oli laittanut yhteiskuvia itsestään jonkun naisen kanssa. Avasin äkkipikaistuksissani keskusteluikkunan ja kirjoitin sen enempää miettimättä: "Ja sullahan on seuraa siellä, niin miksi mua haluat nähdä". Painan lähetä -nappia ja samalla sekunnilla huomaan, että viesti lähti Javierille, jonka keskusteluikkunan olin jättänyt auki! Se tunne kun....voivittuvoivittuvoivittu. Miten voikin olla, että viesti joka oikeastaan sopii myös Javerille lähti hänelle vahingossa, vaikka oli tarkoitettu jollekin toiselle! Hädissäni suljen selainta. Ihan niin kuin se auttaisi jotain. Apua! Hengitän syvään ja koitan rauhoittua. Lähetän saman viestin Rickylle ja odotan hänen vastaustaan: "Joo se oli vain kaveri". Otan siitä screen shotin ja lähetän Javierille ja pahoittelen, että viesti lähti väärään paikkaan. Heitän jotain vitsiä kaverista joka jatkuvasti tahtoo nähdä, vaikka hänellä on muuta seuraa. Onnekseni Javier vastaa nauraen. Huh. Ja ei siinä kaikki! Hän kysyy viikonlopun suunnitelmiani ja toteaa, että "Älä pidä liian hauskaa!". Hän ajattelee mitä minä teen! Jee! Seuraavaksi hän ehdottaa, että voisimme tavata heti ensiviikon alkupuolella, kun hän vapautuu. Joo varmaan voitaisiinkin (jeejeejee)! Tunnen heti sisäistä rauhaa, kun tapaaminen on taas tiedossa. Pian kuitenkin hän kertoo pitävänsä nyt hauskaa tuttavansa kanssa ja koittaa pitää tavatessamme kiinni 24 -h -säännöstään. Vink vink. Alkaa taas ärsyttää. Totean, etten halua kuulla yksityiskohtia! Hän sanoo vitsailleensa, ja että aikoo kyllä pitää hauskaa muttei seksuaalisesti. "Jos sä haluat tietää jotain, niin kysy". Sanon etten halua tietää mitään, en halua kuulla yksityiskohtia. Hän pyytää, että juttelemme lisää sitten kuin tapaamme. Toteaa, etten tunne häntä oikeasti. Okei, jutellaan! Gosh! En tiennyt, että olet chatty chatty. Mutta onneksi myös touchy touchy. En tiedä onko hän naisseurassa, vai kiusoitteleeko vain minua, mutta ainakin hän ajattelee minua. Ikävöin häntä.

Sovimme alustavasti ystävättäreni kanssa törmäävämme viinilasillisten parissa.  Ehkä saan houkuteltua hänet juhlimaan ulos. Kello käy ja kenestäkään muusta ei ole kuulunut mitään! Javierin kanssa käydyn keskustelun jälkeen se ei tunnu enää niin pahalta. Hän jatkaa viestittelyä kuulumisten kysymisellä. Ilostutta. Päivällä jo tunsin taas tuttua epätoivoa, kun Alex ei ole viestinyt. Kun Tomi ei ole viestinyt. Kun Dim ei ole viestinyt. Manun seuraa toivon mieluiten arki-iltaan. Vaikkei hänkään ole viestinyt. Olen aina ollut täysin yksiavioinen, enkä koskaan suhteen aikana ihastunut kehenkään. Mutta viimeisen vuoden aikana olen ollut ihastunut useisiin ihmisiin yhtäaikaisesti. Voin tuntea aitoa kaipuuta ajatellen useita eri ihmisiä. Moraalisesti todella outoa? En oikeasti aiemmin ajatellut sen olevan mahdollista. Mutta se on. Voin heti nimetä muutamankin, jonka kanssa olisin valmis etenemään vakavaan suhteeseen. Tarkoittaako tämä ettei olemassa ole vain sitä yhtä oikeaa? Vai sitä että olen aivan hakoteillä enkä todennäköisesti menestyisi kenenkään kanssa? Luultavasti molempia. Ystävättäreni soittaa jännityksissään ennen omia laivapokatreffejään ja sovimme, että jos tyyppi on kiva, niin voimme ehdottaa uutta yhteistä laivareissua lähitulevaisuuteen. Kiva! Nyt saa nähdä mitä tämä ilta tuo tullessaan. Suihkuun!