Just another movienight with Javier

Tällä kertaa pääsin Javierille aikataulun mukaisesti. Hän ei ehtinyt minua vastaan (olin niin nopea!), mutta Javier lähetti minulle koodin, jolla pääsin ulko-ovesta sisään kylmästä talvesta. En oikein ole vielä sisäistänyt tätä äkillistä säänmuutosta. Mutta fiilikseni oli hyvä! Javier toteaa taas heti ensimmäisenä Welcome home! Istumme ensin vieretysten sohvalle juttelemaan. Hän pyytää minua kertomaan miten viikkoni on sujunut. Pölötän jonkin aikaa työasioistani sekä tulevasta risteilystä. Hän kertoo omasta viikostaan. Puhumme suomeksi! Se on hauskaa ja hän puhuu suomea erittäin hyvin. Vaihdamme kuitenkin pian englantiin, jonka puhuminen on kummallekin nopeampaa ja luontevampaa. Puhumme perheistämme ja jossain kohdassa sanon, etten nyt jaksa miettiä kyseistä aihetta, ja Javier toteaa, että Camoon, ei se tarkoita, että me vielä oltaisiin naimisissa, vaikka avautuisit vähän! Hän toteaa, että voisimme keskustella, eikä aina vain vitsailla. Okei okei, dude!  Makoilen sohvalla ja nostan jalkani Javierin syliin. Hän taputtaa reittäni ja kysyy saako olla jo viiniä. Nyökkään teatraalisen innokkaasti. Hänen kaivaessaan esille viinipulloa kaivan pari leffavaihtoehtoa repustani. Javier pyytää minut avaamaan laadukasta korkillista punaviinipulloa korkkiruuvilla ja sillä aikaa halaa minua takaapäin ja laittaa kätensä paitani alle. Nauramme. Pian saan korkin auki ja kaadettua meille lasilliset. Javier kysyy, että ei kai vaan häirinnyt minua, mutta totean, että päinvastoin, hänhän oli suorastaan avuksi!

Tuntuu taas kivalta olla jotain lähellä. Jutella. Silittää ohi mennen. Painaa pää jonkun kainaloon. Laitamme (aivan loistavan) leffan pyörimään. Javier kummeksuu elokuvamakuani, ja joudun muutamaan otteeseen pyytämään häntä keskittymään leffaan sen sijaan että hieroisi selkääni, puristelisi reisiäni tai pussailisi jalkapohjiani. Yhtäkkiä hän kysyy haluanko vielä joskus saada lapsia. Hämmennyn ja kysyn mistä hän moisen aiheen saa päähänsä! No tuossa mainoksessa näkyi raskaana oleva nainen! Aa, no hyvä. Vastaan, että minusta tuollaiset isot koko elämään vaikuttavat asiat olisi paras saada käsitellä ja päättää jonkun itselleen tärkeän ihmisen kanssa, sitten kun on ajankohtaista. Javierin puhelin piippaa ja hän tarkistaa sen. Myös minä vilkaisen puhelintani (ja otan yhden valokuvan), siellä on useita ryhmäkeskusteluviestejä tytöiltä, sekä kysymys Jukalta, koska voisimme tavata. En avaa viestejä. Ehdin reagoida niihin aamulla. Laitan puhelimeni kahvipöydän alla olevalle tasolle ja menen vessaan. Tullessani vessasta puhelimeni on siirtynyt pöydän päälle nurinpäin. Onko Javier ihan tosissaan katsonut puhelintani! Hän vaikuttaa hieman ärsyyntyneemmältä, ainakin hetken. Näkikö hän ruudulla Jukan kutsun tapaamiselle? Eihän sillä olisi edes mitään väliä. Olemme vapaita ihmisiä, ja kyseessä voisi aivan hyvin olla kuka tahansa kaveri.

Vietämme yhdessä hauskaa iltaa. Puolen yön jälkeen sanon, että minun on pakko alkaa nukkumaan, koska kello soi aikaisin aamulla! Käperryn peiton alle ja Javier vaikuttaa hieman loukkaantuneelta.  Hän sanoo, että on loukkaavaa jos vetäydyn, kun hän vain ja ainoastaan haluaa miellyttää minua (ja se on aivan totta). Vastaan, että juuri nyt hän miellyttää minua eniten tulemalla nukkumaan. En edelleenkään voi käsittää miten hänellä riittää energiaa ja intoa niin paljon. Loukkaantuminen on täysin typerää, sillä hän kyllä ennakkoon tietää unirytmini. Joudun itsekseni toteamaan, että toisaalta hän on äärimmäisen kokenut ja itsevarma ja lujaotteinen, mutta toisaalta tosi herkkä ja helposti itseensäottava. Hän saattaa ryhtyä mököttämään täysin pikkujutusta, emmekä tunne niin hyvin, että tietäisin kuinka tosissaan hän on. Kuitenkin puhumatta mitään hän tuo puoleiselleni yöpöydälle lasillisen vettä, viikkaa kaikki vaatteeni pukeutumisjärjestykseen tuolille ja asettaa pitkin poikin olevat tavarani valmiiksi aamua varten. Hymyilen pää peiton alla. Aamulla kellon soidessa hän jää nukkumaan, kun hiivin vessaan laittamaan itseni valmiiksi. Käyn huikkaamassa hänelle suukon ja heipat ennen kuin lähden töihin. Hän pysyy puoliunessa ja vaikuttaa tavallista vaisummalta. Sama se, it ain't my fault.

Bussiin hypätessäni korvakuulokkeista kuulen jenkkiläisten uudesta presidentistä ja tunnen outoa...iloa? Tekisi mieli sanoa, että I knew it! Koen sellaista sosiaalipornomaista mielihyvää potentiaalisen katastrofin äärellä, josta itse saa olla suhteellisen turvassa sivussa. Olen vain rehellinen nyt. Julkisesti olen tietysti poliittisesti korrekti. Vaihdan tästä ajankohtaisaiheesta heti pari viestiä tyttöjen, Manuelin ja hieman myöhemmin Javierin kanssa. Jukalle vastaan, että torstai saattaisi onnistua tapaamiselle, tai sitten vasta kun palaan risteilyltä. Ennen työpaikalle menoa nappaan mukaani mansikka-ananasaamusmoothien ja haudutetun teen. Päivän mittaan tunnen fyysisesti olevani aivan energiaton ja vaisu. Kurkkua kaihertaa lievästi. Palelee. Iltapäivällä töissä mittaan kuumeen ensiapukaapista löytyvällä mittarilla. Minulla on lievää lämpöä tasan 37 astetta. Nautin kupillisen Finrexiniä ja päätän ottaa rauhallisesti loppupäivän. Lähetän Javierille viestin, että olen oikeastikin vähän kipeä ja toivottavasti hän pysyy terveenä. Hän vastaa oman olonsa olevan ok. Tympeämmin kuin yleensä. Tai sitten vain kuvittelen. Myöhemmin hän kuitenkin vielä toivottaa minulle hyvää lepoa illaksi. Hyvä. Myös Manuel aloittaa keskustelun uudelleen ja aavistelen iltakutsua hänen luokseen, mutta totean heti alkuun viettäväni tämän illan peittojen alla soppaa syöden. Ja niin todella aion toimia, sillä huomenna on uusi päivä, eikä aikaa sairasteluun!

En ole vielä kuullut Tomilta vastausta siihen, onko hän löytänyt kaverin lähteäkseen mukaamme hupiristeilylle viikonloppuna. En aio kysyä asiaa, vaan odotan, että hän ottaa yhteyttä. Olen sen verran voimaton, etten jaksa miettiä seuraavaa siirtoa. Ehkä kysyn Javierilta, mutta aavistan ettei hän pääse tai saa ketään mukaansa näin nopeasti. Teoriassa voisin tehdä ehdotuksen myös Jukalle, mutta en tiedä onko hän sellaista hauskapitoseuraa, jota nyt tarvitaan? Jäljelle jää randomit, joista ehkä moni ei uskaltaudu seikkailuun. Jää nähtäväksi! BLING. Jukka viestii, että olisi kiva törmätä viikonloppuna. Vastaan, että palataan silloin risteilyn jälkeen asiaan (ellen kohta kutsua sinua mukaan!). Sinnehän on vielä teknisesti ikuisuus, ei voi tietää mitä tapahtuu.