Fun, fun, fun, Dim

Mikä on päällimmäinen fiilis nyt? Into! Yritän maistella ja tunnustella itseäni. Haluan analysoida, eritellä ja tutkia sitä miltä minusta tuntuu, jotta osaisin arvioida onko joku tyhjyyden ja pettymyksen tunne aiheellista vai ei. Esimerkiksi nyt on takana loistava viikonloppu, eikä mitään pahaa ole tapahtunut, mutta silti tunnelmassa on innostuksen lisäksi pikkuinen ripaus malttamattomuutta ja haikeutta. Ehkä se johtuu vain siitä, että olen tottunut näihin oloihin näinä päivinä. Tai jo etukäteen pelkään, ettei odotukset taaskaan täyty.Tai minusta on tullut käsittämättömän ahne ja kärsimätön ihminen. Mikään ei riitä? Pienestä haikeudesta ja epämääräisyydestä huolimatta olen pääosin odottava ja tyytyväinen. Olo on paljon parempi kuin edellisenä sunnuntaina.

Kokoonnuimme eilen ihanien tyttöjen kanssa yhden ystävättären luokse. Peilailimme, laittauduimme, kuuntelimme musiikkia, tanssimme ahtaassa olohuoneessa ja pelasimme korttia. Jostain biisistä nappasimme illan iskulauseen: "En oo helppo mut satavarma sulle". Nauramme niin paljon, että melkein itkettää. Juoruja, drinkkejä, paaljon ryhmäselfieitä. Aivan mahtavaa. Olen äärimmäisen siunattu. Kyllä ne tytöt voittaa ensitreffi-illan! Ainakin tällä kertaa. Illan mittaan viestittelin Jukalle ja sovimme palaavamme mahdolliseen tapaamisasiaan alkuviikosta. Lisäksi edellisiltana työkavereiden kanssa tapaamani Tomi otti yhteyttä ja ilmoitti tahtovansa viedä minut ulos. Aika kiva! Näköjään taas kalenteriin löytyy taas täytettä jos tylsää tulee.

Lähdimme yhden ystävättäreni kanssa muita aiemmin klubille, jonne tiesin Dimin olevan suuntaamassa. Kyseessä on suuri paikka, jossa muutoinkin käymme. Siksi se, että menin sinne oikeasti Dimin vuoksi ei ole ihan niin läpinäkyvää. En ollut kuullut hänestä mitään, kello läheni jo puolta yötä. Olimme mahtavalla juhlatuulella ja suuntasimme saman tien kuluttamaan tanssilattiaa. Tanssimme, teimme tuttavuutta muiden seurueiden kanssa, törmäsimme tuttuihin. Sitten yllättäen katseeni kohtasi kauempana juhlaseurueen, johon Dim kuului. Hän hymyili ja nousi ylös ja tuli minua kohti. Hän näytti tyylikkäältä. Pitkä, pilkettä silmässä. Menin hänen luokseen. Halasimme ja tervehdimme. Heti ensimmäisenä  Dim kysyy miksen vastaa hänen viestiinsä! Tarkistin heti puhelimeni ja hän oli varttia aiemmin lähettänyt minulle viestin "Mitä teet?". Nauroin, että miten hän voi kysyä minulta miksen ole vastannut muutamassa minuutissa, kun hän itse vastaa seuraavana päivänä.

Liityin seurueeseen ja Dim heti ilmoitti haluavansa, että menen hänen luokseen yöksi, kuten olimme aikaisemmin puhuneet. Hän nappasi meistä puhelimellaan yhteisselfien ja lähetti sen johonkin keskusteluun. Kummallista. Vitsailin siitä, kuinka huono hän on pitämään yhteyttä. Emme saaneet siitä mitään järkevää keskustelua aikaiseksi. En ota selvää mitä hän oikein haluaa. Kysyin myöhemmin, onko hän varma, että haluaa minun olevan heidän seurueessaan. Kyllä kyllä! Joimme, tanssimme, juttelimme.  Kun katson puhelintani hän välittömästi kysyy "Mitäs tinderissä?", kun tervehdin tuttavaa miespuoleista henkilöä ohikulkiessa hän kysyy oliko toi joku sun säätö. Hän on mustasukkainen. Ja hankala. Miksi pidän hänestä? Jännämiessyndroomako on iskenyt oikeasti. Lähdimme illan viimeisellä kulkupelillä ja jalan (aivan jäätävään kylmyyteen) hänen kerrankin tyhjänä olevalle asunnolleen, kämppäkaverien ollessa toisaalla. Dimin sängyssä oli nuhjuiset lakanat ja sikinsokin oleva vanha peitto, jossa pussilakana oli nurin- ja väärinpäin. Silti oli ihana pujahtaa yhdessä peiton alle lämmittelemään. Dim laittoi jalkaansa villasukat. Eli suunnitelmani toteutui kuta kuinkin kuten olin toivonut. Kai.

Nukuimme hyvin myöhään. Dimillä on paha olo. Huonompi kuin minulla. Mulla ei päänsärkyä, jes! Tunnen oloni kotoisaksi. Olen herännyt niin usein niin paljon eri paikoista, että näköjään tunnen oloni helposti mukavasti missä tahansa. Pikaisesti laskettuna kesästä lähtien olen yöpynyt yhdeksän eri tuttavuuden luona. Pääosin täysin tuttavallisesti. Nukkumiseen keskittyen. Ei yhtäkään yhdenillanjuttua. Olen ollut poissa kotoani ainakin pari yötä  lähes jokaisesta viikosta. Joskus neljä. No, joka tapauksessa. Makoilimme iltapäivään asti sängyssä. Tyyny on tunkkainen, mutten välitä siitä. Silittelen Dimiä. Hän on fyysisesti tosi vetoava. Vaikka onkin ajellut ihokarvojansa pois (myös kainalot). Haluan läheisyyttä. Hän pitää minua kainalossaan. Sovin siihenkin niin hyvin. Sovin niin moneen kainaloon ja syliin täydellisesti, mutten sydämeen. Hyväilen häntä. Tiedän mitä teen. Dim huokaa "sä olet ihana". Kiipeän hänen syliinsä ja voin sanoa saman hänelle. Aivan liian pian tilanne on ohi. Tavallaan harmittaa, tavallaan tunnen itseni hyväksi. Dim tekee meille välipalaa, syömme ja menemme uudestaan sänkyyn makoilemaan. En tiedä kuvittelinko vain, mutta aivan kuin hän olisi ottanut taas valokuvan minusta. Tällaisesta käytöksestä minulle tulee mieleen, että hän ehkä kehuskelee jollekin ystävälleen seurallaan? No samapa se minulle. Kysyn leikilläni haluaako hän lähteä mukaan seuraavan viikon risteilylle. Hän huokaa, että juhlin aivan liikaa. Hän on ottanut sen esille usein. Totean, ettei minulla ole viikonloppuisin muutakaan tekemistä! Hän haluaa olla ihan rauhallisesti seuraavana viikonloppuna. Dim saattaa minut kohteliaasti ulos. Taas pyytää viestimään kun olen kotona. Kiitän seurasta. Hän sanoo, ettei mitään pidä kiitellä, koska nyt hän kyllä pitää yhteyttä. En oikein usko häntä. Suutelemme heipaksi. Olo on ihan jees.

Kotimatkalle nappaan mukaan herkullisen teen pahvimukissa, sekä vakkariherkkuni jogurtin ja marjoja. Tomi on viestinyt kuulumisia. Vaihdan hänen kanssaan muutaman viestin. Hän on mukava. Tytöt jakavat loppuillan muistojaan ja sunnuntaitunnelmiaan ryhmächatissa. Hymyilyttää. Sovimme myös tyttöjen pikkujouluiltaman muutaman viikon päähän. Kotiin päästyäni odotan hetken ja sitten lähetän Dimille viestin, jossa totean, että oli hauskaa ja pyydän häntä lähettämään minullekin hänen ottamansa kuvan. Hän vastaa heti (!), että oli mukavaa, mutta ensi kerralla sitten vähän rauhallisemmin. Kuvan hän lupasi lähettää myöhemmin. Miksi myöhemmin eikä heti? En tiedä. Napostelen Linkosuon ruissipsejä ja ranskankermaa sunnuntain kunniaksi, enkä vielä mieti mitä, ketä ja missä tapahtuu seuraavaksi. Kokonaisuudessaan mennyt viikonloppu oli aivan mahtava!