Just another manic Monday

Okei, flunssaoireet palasivat. Ihan ansaittua tällä viikonloppumeningillä, en valita liikoja! Eilen vetelehdin koko päivän pizzaa syöden ja olin niin raihnainen, että vasta viime hetkellä raahauduin vaihtamaan kotiverkka-asun pois ja hieman haroin hiuksiani parempaan asentoon ennen lähtöäni Manuelille. Tiesin jo etukäteen, että hyppäämme heti saunaan, joten en jaksanut miettiä ulkonäköäni sen enempää. En ollut edes käynyt suihkussa laivareissun jälkeen! Nappasin puhtaat alushousut ja sukat mukaani ja vaihdoin siistit päällysvaatteet seuraavan päivän työpäivää varten. En jaksanut edes oikoa korvakuulokkeideni sotkeutuneita johtoja, vaan kuljin tutuksi tulleen matkan sumussa. Ovella sain halit ja suukot. Sauna kuumana. Ojensin Manulle tuomani oluet. Tällä kertaa vain tölkissä. Juttelimme laivareissustani ja Manuelin viikonlopusta saunassa. Silittelimme ja halailimme. Niin tuttua ja turvallista. Myös Manuelilla oli flunssa, joten olimme tasoissa. Jostain syystä ajauduimme puhumaan seksistä ja Manuel olisi halunnut kokeillut yhtä uutta juttua, mutta itse en ollut sillä tuulella. Hän katsoi minua kuin koiranpentu ja sanoi pliis. Hah, suloista. Tavallaan. Tavallaan outoa. Voi miten erilaisia ihmiset ovat.

Tällä kertaa ehdimme saapua sen verran ajoissa saunasta, että jaksoimme katsoa yhden jakson kesken jäänyttä sarjaamme. Minua yskitti koko illan ja olo oli väsynyt. Pujahdimme ajoissa untuvapeiton alle ja Manuel alkoi kuorsata ennätysajassa. Poikkeuksellisesti hänen piti poistua töihin jo ennen minua! Ajattelin, etten varmasti saa unta hänen lähdettyään, mutta oven kolahdettua nukahdin hetkessä vielä tunniksi. Uudenlaista luottamusta! Jättää minut yksin omaan kotiinsa. Tämäkin on yksi merkki siitä, että olemme oikeasti ystäviä. Pidän siitä! Työpäivän aikana vaihdamme parit viestit (mä tartten kahvia, niin mäkin!) ja oloni on hyvä. Myös Javier aloittaa keskustelun. Jälleen. Ihan muuten vain. Pidän sitä hieman kummallisena, sillä juuri kun itse olin hieman tykästynyt häneen edellisviikolla, niin hän muistutti minua siitä, ettei kaipaile mitään enempää välillemme juuri nyt. Ja yhtäkkiä saan häneltä viikonlopun jälkeen sydämiä ja jatkuvia keskustelunaloituksia. En valita! Ehkä hänellä vaan oli huonot treffit. Ja hei, minä olen hyvää juttuseuraa!

Pitkästä aikaa lähdemme yhdessä lenkille ystävättäreni kanssa. Pääsemme juoruilemaan flunssaoireista huolimatta. Hän on sitä mieltä, että Alexia ei kannattaisi tavata, mutta ymmärtää jos haluan saada varmistuksen väleihimme. Ja kas. BLING. Alex kysyy kuulumisiani ja toteaa jälleen, että haluaa tavata. Hän kertoo itse olevansa vielä töissä. Okei, mukavan normaalin kuuloista! Totean, että edelleenkin minulle sopii jokin aiemmin mainitsemistani päivistä ja hän valitsee torstain (ai ei sittenkään kaikkia päiviä, hah). It's a deal. Tavallaan minua jopa harmittaa, ettemme näe nopeammin. Jotta saisin tietää mitä tässä oikein on ja onko mitään. Vai olisiko paras vai juosta toiseen suuntaan! Superkuuta emme bonganneet.

Olen hieman hämmentynyt, mitä pitäisi tehdä. Ei varmaan liikaa miettiä ja suunnitella. Poden huonoa omaatuntoa, jos en ehdi tai jaksa tavata kaikkia tapaamista ehdottavia. Tällä viikolla ulkomaan tinderikin on tulossa Suomeen ja tiedän hänen haluavan törmätä. Ja ihan oikeasti, jos vaan jokin väli sattuu tulemaan, niin menisin mielelläni drinkille! Mutta koen, että olen Jukallekin velkaa tapaamisen, sillä hän on ehdottanut sitä niin useasti. Mutta entäs jos pidänkin Alexista, joka on aivan takuuvarmasti pahin jännämies tähän mennessä? Miksi edes haluan tavata hänet? Koska meillä on sitä hiton kemiaa? Koska hän itse niin suoraan kertoo haluavansa nähdä ja innostus tarttuu minuun? Entä Javier, jonka seurassa viihdyn, mutta joka on vain playeri ("en voi sille mitään että pidän niin paljon naisista", "menen kyllä sun kanssa naimisiin, jos suostut threesomeen aina silloin tällöin!" Very funny! Sanoin hänelle, että kaiken tuon irstailun taustalla on Sentimental Trooper ja hän myönsi sen).  Entäs ihanat tytöt, joita pitäisi ehti näkemään? Dimistä en ole kuullut pihaustakaan. Pidän hänestä vieläkin, mutta hän ei selvästikään minusta riittävästi. Enkä ole edes ehtinyt koko asiaa miettiä. Niin paljon tapahtuu nyt yhtäaikaisesti. BLING. Randomtinderi, jonka viimeksi hylkäsin tyttöjenillan takia jaksaa taas niin kohteliaasti laittaa viestiä. BLING. Alex sanoo että torstai ei sovi sittenkään, nähdäänkö keskiviikkona. Vastaan, että minullakin on elämä, joten olkoon tämä viimeinen diili! Juttelemme vielä illan päätteeksi Javierin kanssa superkuusta ja ihmissusista. Täytyy nyt olla tyytyväinen, sillä muistan vielä sellaisenkin viikon, kun minulla ei ollut kerta kaikkiaan mitään erityistä tekemistä.