Maanantaihajatuksia ja iltatreffien (Alex) odottelua

Yskä alkaa olla peitottu, vaikka pari kertaa yön aikana havahduinkin tavallista kovaäänisempään kuorsaukseen - omaani. Näin unta, että katselin uutisvideota, jossa valkoinen iso lokki oli haavoittunut ihmisten tekemään ansaan, ja toimittaja silitti lokkia kuin kissaa ja hyvästeli sitä. Hmm. Tänään olisi tiedossa kolmostreffit Alexin kanssa (koska laivatapaamista ei lasketa treffeiksi). En yhtään tiedä onko tarkoitus taas vetää yökyläilyt vai iltavierailut ja jo valmiiksi häpeän mahdollista kuorsaamistani. Ainakaan Javier ei sitä lopullisesti säikkynyt, sillä juttelimme eilisiltana lämminhenkisesti ennen nukkumaanmenoa. Minä katselin erittäin hyvää elokuvaa omalta sohvaltani ja hän katseli omaansa omassa kodissaan. Javierkin oli ollut ulkona viikonloppuna ja totesi vitsillä, että jos hän olisi jaksanut valvoa vähän pidempään niin olisi päässyt tositoimiin joukon vanhoja naisia kanssa. Hah, nauroin hänen jutuilleen ja pyysin pitämään jotain tasoa yllä. Tapaamme varmasti lähipäivinä taas jos vain aikataulut sen suovat.

Aamupäivän aikana töissä sain pitkästä aikaa viestin vanhalta tindertuttavalta, jota en ole tavannut. Hän on ammatiltaan lentäjä ja kesän aikana keskusteltuamme selvisi, että hän etsii vain hauskanpitoseuraa vällyjen väliin. Silloin kieltäydyin kunniasta, sillä en etsi sellaista seuraa. Tällä kertaa sain kertoa hänelle, että kalenterini on niin täynnä, että vaikka nykyään osaan hauskaa pitää, niin hänelle ei valitettavasti ole nyt sijaa kalenterissani. Sanoin, että saan niin hyvää Boyfriend experience -palvelua, etten kelpuuta mitään vähäisempää. Hän totesi, että ainoa spesiaali juttu jota hän tarjoaa on kieli. Hyh, ei kiitos! Suostuuko joku tuollaiseen oikeasti? En edelleenkään sopisi tieten tahtoen mitään seksitreffejä. Minulla on joko ystäviä tai potentiaalisia kumppaniehdokkaita. Ei mitään vähempää. Toivon, että illan treffit todella onnistuvat, koska kaikesta epämääräisyydestä huolimatta uskon, että Alexissa voi olla potentiaalia. Haluan selvittää välejämme lisää. Haluan halata häntä, nukkua hänen vieressään. Katsoa miten tunteet ja välimme kehittyvät.

Silti aina välillä koen välähdyksiä siitä, miten kovaa työtä tämä treffailu on ja olisi vain helpompi suoraan luovuttaa ja antaa olla. Keskittyä Manuun ja Javieriin ja tyttöjen kanssa juhlimiseen. Tapailemaan satunnaisesti Jukkaa ja muita. Miten muka joku parisuhde voisi tässä syntyä? Ja millä tavalla? Haluanko sitä edes? Outoja ajatuksia on herännyt mieleeni. Kotona ollessani minun on mahdotonta kuvitella sinne ketään. Ja toisaalta, koen ihan utopistiseksi, että yhtäkkiä rupeaisin enemmän punkkaamaan jonkun tietyn luona. Ehkä minulle sopiikin lähes kymmenvuotisen tulehtuneen parisuhteen jälkeen itsenäinen elämä. Ehkei parisuhde sopisikaan nykyiseen elämäntilanteeseeni? Olen kummissani näistä ajatuksista, sillä vielä puoli vuotta sitten vakava suhde oli täysin ykköstavoitteeni. Nyt kun saan läheisyyttä, saan halauksia, saan leffaseuraa, saan huomiota, saan vapautta, saan hauskanpitoa, saan keskusteluja. Mitä oikeastaan vielä haluan? Muistelin mennyttä kesää ja sitä, miten ihana oli vain olla ulkona ja spontaanisti heittäytyä kaikkeen. Ajatuksissani välähti ajatus ensikesästä ja siitä miten hauskaa se tulee olemaan. Eli olenko vielä silloinkin ajatuksissani sinkku? Vaikka aiemmin olen aina kuvitellut itseni tulevaisuuteen parisuhteessa olevaksi. Olen muuttunut tunteettomaksi. En usko, että voisin saada pyyteetöntä rakkautta keneltäkään mieheltä. Olen niin monta kertaa kuullut tapailussa, ettei parisuhde ole vaihtoehto, että ehkä uskon sen jo itsekin. Joten defenssinä olen ehkä poistanut sen kaipuun listaltani. Kylmettänyt sydämeni ja lakkauttanut naivistiset haihatteluni. Alexkin on vielä varmaan eksässään kiinni. Ja epäluotettava. Hän on kertonut pettäneensä kaikkia entisiä tyttöystäviään. Ja kärsivänsä ihan samoista peloista kanssani. Mutta tämä ei liikuta minua. Ehken itsekään voisi tarjota hänelle parempaa. Miten paljon olenkaan muuttunut. Enkä pidä siitä! Haluan olla kunnollinen ja yksiavioinen ja uskoa ansaitsevani jotain parempaa. Ehkä elämä vielä yllättää.

Laitan iltapäivällä Manuelille maanantaita parjaavan huumoriviestin, jotta vahvistan yhteydenpitoamme. Hyvä. Jotain tuttua ja turvallista. Ricky postaa facebookiin kuvan itsestään nätin naisen kanssa. Hienoa jos hän on löytänyt jonkun! Vaikka juuri edellisperjantaina toivoikin tapaamista kanssani ja ruinasi sitä kuinka välittää minusta. Move on! Koska Alex piti minuun oma-aloitteisesti yhteyttä koko viikonlopun ja ehdotti aktiivisesti tapaamista, niin teen nyt aloitteen sopiakseni tarkemmasta tapaamisajasta ja -paikasta. Vaikka uuteen ihmiseen tutustuminen on vähän rasittavaa, niin aion pitäytyä sovitussa ja antaa täydet mahdollisuudet jutullemme. Olenhan tuntenut häntä kohtaan oikeita ihastuksen tunteita, niin vaikkei nyt fiilis mikään rakkaudentäyteinen olekaan, niin ehkäpä illalla se taas voi olla. Menen suihkuun ja syön jotain kevyttä, jotten näytä ihan turvonneelta. Laitan nätit alusvaatteet, vaikkei Alex havaintojeni mukaan arvosta niitä samoin kuin Manuel tai Javier. Ei se mitään, ihmiset ovat erilaisia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Moni täysin erilainen lähestymistapa voi olla  omalla tavallaan miellyttävä. Ja sitä paitsi vaihtelu virkistää. BLING. Alex ehdottaa jälleen todella myöhästä tapaamisajankohtaa. En oikein pidä siitä. Vaikka toisaalta viimeksikin näimme tosi myöhään ja keskustelimme enimmän iltaa tosi henkeviä. Ilmaisin hänelle närkästykseni, mutta lupasin, että voimme tavata, ellei suurta moraalista heräämistä ehdi tapahtua tässä seuraavan parin tunnin aikana.